Blogi
Metsästystä vai golfia?

Antti Otsamo
En pelaa golfia, mutta ymmärrän varsin hyvin lajin viehätyksen. Kiireettömiä, tarkkoja, toistuvia suorituksia, joista parhaimmillaan muodostuu hyvä kokonaistulos.

Tulos ei kuitenkaan koskaan ole täysin samanlainen, eikä taatusti koskaan täydellinen – aina voi parantaa. Kun erehtyy luulemaan osaavansa, takapakkia tulee ennen kuin huomaakaan, ja taas saa alkaa kokoamaan suoritustaan alusta pitäen.

Golfiin kuuluu myös tietynlainen sosiaalisuus. Useimmiten pelaaminen tapahtuu pienellä porukalla, ja kaverien suorituksia katsellessa ehtii jutella niitä näitä ilman turhia kiireitä.

Kerran fasaanijahdissa kollega totesi, että tämähän muistuttaa itse asiassa golfin pelaamista: Liikumme pienessä ryhmässä tarkkaavaisena ja sopivasti jännittyneinä. Koiran pysähtyessä seisontaan, jollekin tulee ”lyöntivuoro”.

Porukalla sitten arvioidaan, miten koira toimi ja pysyikö ampuja tilanteessa mukana. Tilanteita tulee päivän aikana useimmille, mutta tärkeintä on kuitenkin rento yhdessäolo yhteisen asian parissa. ”Pelikierroksen” jälkeen arvioidaan porukalla, miten tilanteet etenivät ja suoritukset onnistuivat. Kaveria kehutaan ja omia sähläyksiä hiljakseen manaillaan.

Monesta muustakin metsästysmuodosta löytyy vastaavia piirteitä: yhdessäoloa, yhteistä vaellusta ja yksilösuorituksia. Yksittäiset suoritukset metsästystilanteissa ovat joskus hyviä, jopa lähes täydellisiä, mutta useimmiten parantamisen varaa jää melko lailla.

Toisinaan suoritus menee poskelleen, ja saalis karkaa tai pahimmillaan haavoittuu ja häviää. Kaverien kuittailun tästä kestää hyvin, mutta itsellä asia pyörii jonkin aikaa mielessä: ”Koskaan en ammu ohi – ja taas niin kävi!”

Koskaan en ammu ohi – ja taas niin kävi!

Vaikka missään lajissa suoritusta ei voi lukita täydelliseksi, harjoittelulla ja kokemuksella voi tuloksia parantaa. Metsästyksessä napakka ja monipuolinen perusampumataito on avainasemassa, mutta harrastuksessa on myös lukemattomia muita asioita, joita pitää kehittää ja harjoitella, jotta tositilanteessa pärjäisi parhaalla mahdollisella tavalla.  Harjoittelusta ja perehtymisestä huolimatta koskaan ei voi olla valmis. Aina löytyy kehittämiskohteita.

Rataharjoittelua, luonnossa kulkemista, elinympäristöihin tutustumista, lajintuntemusta, riistanhoitoa, koiran koulutusta, alan kirjallisuuteen perehtymistä, kaluston trimmausta, uusien tekniikoiden kokeilua – tätä kaikkea on metsästys parhaimmillaan. Näin kevään korvalla on tämän aika. Syksyllä voi taas tulla tilaisuus täydelliseen riistatilanteeseen ja -laukaukseen. Näitä hole-in-one -suorituksia ei elämään monia mahdu!

 

 

Antti Otsamo

Kestävän kehityksen päällikkö, Metsähallitus Metsätalous Oy, viikonloppumetsästäjä, kokopäiväpohdiskelija