Ervasti: Jääkenttien kutsu

Teksti: Pekka Ervasti  28.04.2021
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.
Aluksi näkyy vain epämääräinen, tumma läikkä jäälohkareiden seassa. Kevätaurinko haihduttaa kosteutta jääkentän pinnasta, mikä saa etäällä makoilevan hylkeen kuvajaisen väreilemään metsästäjän kiikarin okulaarissa. Hylkeen havaitseminen on sykähdyttävä kokemus metsäjahtiin tottuneelle maakravulle.

En muista tarkalleen, miksi mahdoin saada ensimmäisen kutsun osallistua hyljejahtiin Perämerellä himankalaisen seurueen mukana. Se tuntui lottovoitolla, mahtavalta mahdollisuudelta päästä kokeilemaan erikoista jahtilajia. Toisin kuin lottovoitto, hyljejahti on sittemmin osunut kohdallani useasti – jos vain sääolot ovat sallineet.

Tukikohtamme on Maakallassa, jonne veneellä puksuttelee tunnissa Himangan satamasta. Kallassa näkee, että kyseessä on ikiaikainen jahtimuoto. Hylkimiesten vanhat kämpät tönöttävät vieri vieressä kallioisella saarella. Harmaita seiniä peittävät edellisten vuosikymmenten saaliiden pyrstöt ja räpylät. Hobitin näköiset, partaiset hylkimiehet tallustelevat kujilla ja vaihtelevat jahtikuulumisia kämppien nurkilla. Metsästäviä naisiakin joukossa näkyy vuosi vuodelta enemmän.

Aika tuntuu palanneen takaisin hetkeen, kun hylkeenpyynti oli rannikolla kiinteä osa vuoden kiertoa ja ravinnonhankintaa. Joukossa on vielä veteraaneja, jotka metsästivät hylkeitä jo ennen kuin rauhoitus alkoi 1968. Heidän saaliseläimensä oli itämerennorppa. Rauhoitusaikana kanta vahvistui ja sai rinnalleen toisen lajin: hallin eli harmaahylkeen. Tulokas on hyödyntänyt jääkenttiä halkovia laivaväyliä ja lämmenneitä talvia levittäytyessään norpan reviirille. Hyvin menestyvät molemmat noilla vesillä. Kannat ovat kasvaneet mittoihin, joka mahdollistaa taas metsästyksen. Vanha, hieno jahtiperinne elpyy.

Samalla hylkeestä on tullut valtaväestölle jonkinlainen söpö, pörröinen elämyseläin, jonka kalastukselle aiheuttamat vahingot kuitataan laimealla päivittelyllä. YK on myös kaikessa viisaudessaan päättänyt, että metsästettyjen hylkeiden kaupallinen hyödyntäminen on sallittua vain joillekin inuiittikansoille Grönlannissa. Suomessa lihaa, nahkaa tai traania ei voi myydä. Jos haluat itsellesi vaikkapa hylkeennahkakintaat, sinun pitää jostakin löytää henkilö, joka vielä muistaa, miten sellaiset valmistetaan ja keksiä sitten säällinen keino korvata työ ilman, että rikot YK:n sopimuksia.

Hölmöt byrokraattiset ahtojäät sulavat hylkimiehen mielestä kuitenkin olemattomiin, kun tuttu porukka pakkautuu taas huhtikuun puolivälissä veneeseen ja suuntaa kohti kevätauringossa halkeilevia jääkenttiä.

 

Pekka Ervasti

 

Kirjoittaja Pekka Ervasti on kuusamolaislähtöinen toimittaja ja kirjailija, joka on kulkenut erällä kaksivuotiaasta.

Jahtikauden ulkopuolella hän metsästää politiikan uutisia Arkadianmäellä, jahtikaudella riistaa aina kun voi.

Twitterissä @ErvastiPekka

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 02/2021. Jahti on Metsästäjäliiton jäsenlehti, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Metsästäjäliiton jäsenenä saat Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden kotiisi ilman jäsenyyttä. Metsästäjäliiton jäsenenä voit lukea Jahdin myös näköislehtenä OmaMetson kautta. Tervetuloa mukaan mahdollistamaan metsästystä nyt ja tulevaisuudessa liittymällä jäseneksi.

Liity jäseneksi metsästäjän edunvalvontajärjestöön

 

Liity jäseneksi

Metsästäjäliitto on suomalaisen metsästyksen tietotaidon koti. Sen ovet ovat auki kaikille metsästäjille, metsästyksestä kiinnostuneille ja suomalaista eräkulttuuria arvostaville.

Metsästäjäliitto tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tekemiseen, uuden harrastuksen aloittamiseen sekä luonnonläheiseen elämäntapaan. Jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken.

Liity sinäkin jäseneksi >>