Suomalaisia riistaeläimiä: Kuusipeura

Kuusipeura (Dama dama) tuotiin satoja vuosia sitten Vähä-Aasiasta Eurooppaan hienoksi riistaeläimeksi. Suomen ensimmäiset tuonnit tehtiin 1890-luvulla. Kaunis ulkomuoto, erinomainen liha ja pieni koko yhdistettynä helppoon laumakäyttäytymiseen tekivät kuusipeurasta suositun puistokasvatin.

Elintavat ja lisääntyminen

Kuusipeuroja on istutettu 1800- ja 1900-luvun aikana muutamille alueille, mutta kaikkialla se ei ole menestynyt. Pääosa kannasta esiintyy Uudellamaalla Kytäjän kartanon ympäristössä. Myös Varsinais-Suomessa on pari pienempää populaatiota. Yksittäisiä harhailijoita on tavattu myös muualla. 

Kannan menestyminen riippuu pitkälti talviruokinnasta, sillä ruohoja ja heiniä pääasiassa laiduntavana se ei pärjää talvella puun kuoriosilla ja taimilla. Toisaalta sulan aikaan kuusipeura on varsin monipuolinen ravinnonkäyttäjä ja kykenee hyödyntämään sellaisetkin nopeasti imeytyvät kasvien osat, joita esimerkiksi lehmä ei liiallisen kaasun kertymisen vuoksi voi turvallisesti laiduntaa.

Kuusipeura viihtyy parhaiten niittymäisillä metsäalueilla. Se hakee turvaa etupäässä laumastaan, joka kiima-aikaan koostuu koiraasta ja sen haaremista. Kiima-aika kestää syyskuulta jopa tammikuulle. Parittelun päätyttyä koiraat muodostavat omia pukkilaumojaan ja naaraat naaraiden ja myöhemmin myös niiden vasojen laumoja. Toukokuussa naaras synnyttää tavallisesti yhden vasan.

Metsästys

Kuusipeuroja metsästetään pyyntiluvalla lähinnä ruokintapaikoilta tai riistapelloilta kyttäämällä. Aseena käytetään kivääriä tai haulikkoa täyteispatruunalla sekä metsästysjousta. Koska metsästettävä kanta ei pysy yllä ilman talviruokintaa, kannasta riistanhoidollisesti huolehtiminen ja kaadettavien yksilöiden valikoiminen on helppoa.

Koska lajin esiintyminen keskittyy vain muutamalle alueelle Suomessa, on myös metsästys hyvin paikallista.

Katso kuusipeuran metsästyajat Riistakeskuksen sivuilta.

Peurareseptit

Peuranliha on loistava raaka-aine, ja koska se on maultaan aika mietoa, liha sopii pohjaksi moniin eri resepteihin. Wallenberg on hiukan hienostuneempi tapa käyttää jauhelihaa.

Peura tartar vie kielen mennessään, mutta jos raakuus arveluttaa, voi lihan pinnan kevyesti grillata, jolloin annoksen ulkonäkö ei ole enää niin alkukantainen.

Riimipeura valmistuu kuin itsestään pakastimessa, mutta vaatii tuoreen peuranpaistin. 

Peuran sisäelimistä saa kelpo aterian vaivattomasti ja nopeasti. Kokeile grillattua peuransydäntä tai peuranvasan maksaa.