Loppu hyvin, kaikki hyvin

Teksti: Henri Könönen  Valokuvat: Nina Mönkkönen   14.11.2021
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Seison teltan vieressä ja katson metsää. Tuoksuu sammal. Kuulen tuulen huminaa ja lintujen ääniä. Menen kalliolle, sieltä näen metsän ja kaverini.

Olimme lähteneet retkelle Vihreämetsään. Tarkoituksena oli olla kaksi päivää metsässä tarkkailemassa eläimiä.

- Tule katsomaan! kaverini huusi.

Siellä oli iso jalanjälki, niitä oli monta ja ne johtivat metsään. Seurasimme jälkiä, ne johdattivat meidät isoon luolaan. Menimme luolaan, siellä oli pimeää.

- Onko sinulla taskulamppua? kaverini kysyi.

- On, minä vastasin.

Lähdimme kävelemään luolaan. Luolassa oli lepakkoja ja hämähäkkejä. Pääsimme luolan loppuun – ja siellä oli jokin iso karvainen eläin!

- Mikä tuo on? kaverini kysyi.

- Se on karhu, joka nukkuu.

Luolan katosta tippui kivi, ja karhu heräsi. Se nousi seisomaan ja murisi. Lähdimme juoksemaan nopeasti takaisin teltan luokse. Olimme juosseet keskelle metsää, karhu ei ollut enää perässämme. Jatkoimme polkua eteenpäin, ja lopulta olimme teltan luona ja aloimme syömään eväitä.

Kirjoittaja Henri osallistui nuorempien kirjoittajien sarjaan, teemana "sitä metsäretkeä en unohda".