Koululaiset mukana jahdissa

Teksti ja kuvat: Tuomo Aidanpää  27.02.2020
Oskari, Arttu ja Miska
”Huomenta! Mitäs sitä nuorille miehille kuuluu?” -kysymyksellä alkoi Sotkamon Lykinnöllä Metsästäjäliiton Kainuun piirin ja Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen yhteistyönä järjestetty koululaisten jahtipäivä, joka jäi nuorille varmasti ikuisesti mieleen.

Jahtipäivään osallistui kolme sotkamolaista ala-aste ikäistä nuorta, jotka oli valittu mukaan arvonnan tuloksena. Arvontaan halukkuutensa ilmaisi 116 oppilasta, mutta arpaonni suosi Miska Sirviötä, Arttu Teeriniemeä ja Oskari Hakkaraista.

Aamu alkoi nuorten herrojen ohjeistamisella ja hirviporukan yhteisellä aamupalaverilla. Pojat kuuntelivat korvat höröllä aamun jahdin suunnittelua. Aamupalaverin jälkeen siirryimme maastoon, jossa nuoret varustettiin GoPro-kameroilla.

Vinskin haukku raikasi metsässä

Pojat päästivät ensitöikseen jämtlanninpystykorva Vinskin maastoon etsimään hirviä ja seurasivat koiran työskentelyä puhelimen näytöltä. Kauan ei ehtinyt aikaa kulua, kun Vinskin haukku jo raikasi maastossa. Pojat kuuntelivat haukkua tarkkaavaisesti ja välillä kuvasivat ympäröivää luontoa kameroilla. Haukku läheni vääjämättä kohti passiketjua ja hetkeä myöhemmin kuului laukaus. Pian tuli ilmoitus kaadetusta uroshirvestä.

Lähdimme poikien kanssa hirven kaatopaikalle. Pojat virittelivät kamerat valmiiksi ja odottivat mielenkiinnolla paikalle pääsyä. Paikalla olikin jo hyvin väkeä ja hirven suolistaminen oli jo kovassa vauhdissa. Suolistuksessa ihmettelyä riitti pojille toviksi. Hyvien tapojen mukaisesti onnittelimme hirven kaatajaa. Tässä yhteydessä keskustelimme myös muista metsästykseen liittyvistä asioista ja sivusimme metsästyksen eettisyydestä.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vierailu seuran lahtivajalla, jossa pojat pääsivät kokeilemaan hirven nylkemistä hyvässä ohjauksessa. Oli mukava seurata, kuinka suurella innostuksella nämä nuoret touhusivat hirven ympärillä. Hienoa oli myös huomata, kuinka hyvällä asenteella vanhemmat metsästäjät neuvoivat nuoria ja antoivat opetella rauhassa. Hyvä esimerkki ja rauhallinen ilmapiiri toivat intoa tekemiseen.

Aina ei tule saalista

Kiinnostava ja mielenkiintoinen päivä jatkuu makkaran paistolla. Makkaran paiston jälkeen Vinski lasketaan uudelleen metsään ja hirvi löytyy. Menemme osaksi passiketjua. Tilanne lähestyy ketjua ja pojat näkevät hirven kauempaa. ”Tosi iso sarvipää!”, pojat huudahtavat. Hirvi lähestyi passipaikkaamme, mutta koukkasikin kauempaa eikä ampumatilaisuutta tullut. Hirvi kyllä nähtiin, mutta matkaa oli liikaa. Siitä tilanteesta tulikin heti kysymys, että miksi et ampunut? Aiheesta keskusteltiin ja pojille selitettiin, miksi liian pitkän matkan päähän ei pidä ampua.

Kotimatkan aikana keskustelimme mikä oli kivointa päivässä? Jokaisella pojalla oli selvä näkemys asiasta.

Kivointa oli hirven näkeminen.

Kivointa oli metsästys.

Mukavinta oli nylkeminen.

Kotijoukoille ja kavereille jäi päivästä varmasti paljon mukavaa kerrottavaa. Kaikesta päätellen näille kolmelle nuorelle jäi kipinä metsästystä kohtaan kytemään, sillä kaikki sanoivat haluavansa uudelleen metsälle.

Itselleni paras palkinto oli innostunut nuori, joka koki päivän olleen mukava, innostava ja täynnä mielenkiintoista tapahtumaa. Toivonkin meidän kaikkien metsästäjien näkevän nuorisotyön tärkeänä osana seuratoimintaa ja tulevaisuuden suunnittelua. Seurat tarvitsevat uusia jäseniä ja yhteiskunta tarvitsee metsästäjiä. Hyvät kokemukset ruokkivat positiivisesti ja voivat antaa nuorelle elinikäisen hyvän harrastuksen. Oikeanlaisen tiedon ja hyvän esimerkin kautta saamme toivottavasti näistä kolmesta tulevaisuudessa vastuullisia metsästäjiä ja metsästysseurojen tulevia aktiiveja.  Me aikuiset olemme isossa roolissa metsästysharrastuksen tulevaisuuden turvaamisessa.