Unohtuiko jotain?

Teksti: Eija Vallinheimo  Valokuvat: Tuukka Kouri  20.03.2020
Markus Maulavirta tulilla.
Markus Maulavirta on tullut suurelle yleisölle tutuksi tv-kokkina, mutta hän tehnyt vuosien varrella töitä monessa suomalaisessa huippuravintolassa. Gourmee-ruokien sijasta Markus Maulavirran uusin kirja pureutuu hiukan yllättäen jo unohtuneisiin raaka-aineisiin ja resepteihin, kuten oravakeittoon tai läskisoosiin.

Kun tutustuu Markus Maulavirtaan hieman pintaa syvemmältä, käy selväksi, että juuri tällainen  – suora, rehellinen ja hiukan provosoiva  – kirja Markuksen pitikin kirjoittaa. Ruokahifistelyn sijasta Markus keskittyy perusasioihin; kallisarvoisiin raaka-aineisiin ja ruoan kunnioittamiseen.
Unohtuiko jotain? -kirja tuo julki jo unohdettuja raaka-aineita, reseptejä ja makuja. Kaikki suomalaisia perinteitä, jotka ovat katoamassa.

Markus Maulavirta kokkaa ulkona.
Markus Maulavirta kokkaa ulkona.


Raaka-aineet intohimona

−Olin vuosia töissä erilaisissa ravintoloissa kokkina. Silloin oli tavallista, että yhdessä paikassa oltiin muutama vuosi, jonka jälkeen vaihdettiin paikkaa. Uuden oppimisen halu vei voimakkaasti eteenpäin. Viisikymppisenä iski kuitenkin tarve miettiä sitä, mitä aion tehdä loppuelämälläni. Olin saavuttanut jo oikeastaan kaiken, mitä kokkina voi saavuttaa, mutta olin edelleen täynnä virtaa, Markus muistelee. Markus Maulavirran ratkaisu tähän ”viidenkympin villitykseen” ei ollut kuitenkaan siitä tavallisimmasta päästä. Hän sanoi itsensä irti Klaus K:n keittiömestarin paikalta, otti keittiöveitsensä ja lähti Inariin porohommiin. Mitä tapahtui?

−Raaka-aineet ovat olleet aina intohimoni, haluan tietää, mistä raaka-aineet tulevat ja miten niitä käytetään. Siksi halusin nähdä raaka-aineideni alkulähteen. Otin porohomman tosissani, olin mukana teurastamossa, ajomiehenä ja erottelussa. Se, että olin mukana hommissa ja yövyin porokämpällä, helpotti sopeutumista. Minut koettiin tasavertaiseksi, vaikka olinkin Helsingin heppuli. Näin pääsin tutustumaan elinkeinoon ja poroon laaja-alaisesti ja syvällisesti.

−Samasta syystä suoritin aikoinaan myös metsästäjätutkinnon. En niinkään metsästyksen takia vaan saadakseni kontaktiverkoston ja yhteyden aikaisemmin niin tärkeään raaka-aineeseen, riistaan.

Tärkeä luontoyhteys

Markus Maulavirta toimii nykyisin myös erä- ja luonto-oppaana.
−Luonnossa liikkuminen on ollut iso osa elämääni aina ja olen haaveillut eräoppaan urasta lapsesta saakka. Toppuuttelin itseni pitkään näiden urahaaveiden kanssa, koska minulla on synnynnäinen verenkiertohäiriö ja joudun taistelemaan erityisesti kylmän sään kanssa.  

−Yhdellä kesäisellä kanoottiretkellä sain sitten tietynlaisen herätyksen siitä, ettei luonnossa liikkumisen tarvitse olla mitään extreme-seikkailua, vaan luonnon voi kokea vaikka Olympiastadionin takana olevilla kallioilla. Kaikki riippuu siitä, mitä luonnosta ymmärtää ja mitä siitä saa irti. Myöhemmin olen huomannut, että moni muukin saa isoimmat elämyksensä siitä, että he ymmärtävät, mistä pettujauhoja oikeasti saadaan ja miten pieni hetki on kulunut siitä, kun pettuleipä oli arkipäivää ja elämä oli niukkaa. Monelle on avartavaa löytää kadonnut luontoyhteys uudelleen.  

Yksi osa luonnon kunnioitusta on ottaa muutama askel taaksepäin ja tarkastella muutamien vuosikymmenien takaista ruokapöytää.

−Yksi osa luonnon kunnioitusta on ottaa muutama askel taaksepäin ja tarkastella muutamien vuosikymmenien takaista ruokapöytää. On hullua, että muutamassa vuosikymmenessä olemme unohtaneet perinteiset raaka-aineet ja taidon hyödyntää luonnosta saatavia raaka-aineita, Maulavirta tiivistää.
Tähän unohdukseen kirja vastaa oivallisesti ja puhuttelevasti, etenkin näinä epävarmuuden aikoina.