Blogi
Jokainen hirvenmetsästäjä ansaitsee kiitoksen

Aleksi Lumme
Voisi ajatella, että hirvenmetsästäjien tekemä vuosittainen 800 000 henkilötyöpäivän talkoopanos yhteiskunnan eteen olisi asia, josta puhuttaisiin julkisesti ylevästi ja kiitollisuutta täynnä.

Rakentamamme yhteiskunta on luonut täydelliset olosuhteet hirvikantojen kasvulle ja ilman hirvestäjien tekemää työtä, yhteiskunta ajautuisi kriisiin muutamassa vuodessa.

Kiitosta harvemmin kuitenkaan kuuluu, eikä metsästyksen yhteiskunnallinen arvo muutenkaan ole keskusteluiden keskiössä. Paras arvaukseni tämän syystä on, että hirviporukat olivat pitkään mystisiä suljettuja hiljaisten miesten joukkoja, joiden ajatusmaailma muuttui viimeistään kaupungistumisen myötä vieraaksi. Kaupunkilaisarjesta katsottuna on lähes mahdotonta nähdä sitä arvoa, jonka hirviporukat yhteiskunnalle ja myös itselleen tuottavat. Toisaalta arvon näkemistä on vaikeuttanut se, että kaupunkiarjessa luonnon ja erityisesti kuoleman todellisuus on kadonnut arkielämästä täysin. Siksi metsästäjien mutkaton ja raadollinen tapa puhua näistä aiheista vaikuttaa kaupunkilaiselle monesti vastenmieliseltä. Kaupunkielämässä korostuvat yksilön oikeudet ja siksi siitä näkökulmasta on joskus vaikeaa osata arvostaa sitä työtä, jota maaseudulla tehdään yhteisön hyvinvoinnin eteen. 


Hirvieläinkantojen säätely metsästämällä on yksi yhteiskunnallisesti arvokkaimmista vapaaehtoistyön muodoista, ja sitä työtä tekevät ansaitsevat saada kiitoksen.

Tosiasiassa hirvieläinkantojen säätely metsästämällä on yksi yhteiskunnallisesti arvokkaimmista vapaaehtoistyön muodoista, ja sitä työtä tekevät ansaitsevat saada kiitoksen. Kuten niin monen muunkin asian suhteen, harvemmin tätä kiitosta tullaan aktiivisesti kotiin asti tarjoamaan. Tähän vaikuttaa sekin, että mikäli metsästyksen todellisuutta ei ymmärrä, se on helppo tulkita väärin, eikä silloin kiitoksen antaminen ole vaihtoehto lainkaan. 
 

Tässä piileekin metsästäjien kaikkein arvokkain, joskin haastava vaikuttamismahdollisuus. Koen, että yksi velvollisuuksistani hirvenmetsästäjänä on puhua asiasta tietämättömien kanssa mahdollisimman kunnioittavaan sävyyn. Silloinkin, kun keskustelukumppanin asenteessa on epätietoisuudesta johtuvia piikkejä. Toistaiseksi paras keino kunnioittavan keskustelun aikaansaamiseen on ollut tämä: 

Aloita kuuntelulla, älä ennaltaehkäisevällä hyökkäyksellä. Mikäli kumppanilla on aiheeseen liittyviä ennakkoluuloja, esimerkiksi alkoholinkäyttöön liittyen, ne eivät poistu hyökkäämällä. Ennakkoluulot useimmiten perustuvat joihinkin yksittäistapauksiin, joita ei suinkaan kannata kieltää. Sen sijaan ne kannattaa tunnustaa, mutta kuitenkin tuoda esiin, että nämä eivät suinkaan kuvaa kokonaisuutta erityisen hyvin. Kun tärkein huolenaihe tulee kuulluksi, vastaanottajan korvat ovat usein paljon avoimemmat laajemmalle totuudelle aiheeseen liittyen. 

Ja tähän aiheeseen liittyvä kiistaton totuus on, että Suomessa hirviporukoiden yhteiskunnan eteen tekemä työ on korvaamattoman arvokasta. Totuudessa on sekin hyvä puoli, että se ei lakkaa olemasta vaikka joku ei siihen uskoisikaan. 

 

Lisää ajatuksia ja käytännön kokemuksia kunnioittavasta metsästyskeskustelusta löydät Metsästä-kirjasta ja Metsästä-podcastista.