Sopivalla haulikolla osuu helpommin

Teksti ja kuvat: Kaisa Huttunen  20.02.2019
Tasapainoinen haulikko tekee ammunnasta helpompaa.
Tasapainoinen haulikko tekee ammunnasta helpompaa.
Haulikko on usein aloittelevan metsästäjän ensimmäinen ase. Koska se ”ampuu perällään”, oikein mitoitetulla haulikon tukilla on suuri vaikutus lajin oppimiseen ja onnistuneisiin riistalaukauksiin.

Haulikon valinta kannattaa aloittaa pohtimalla millaista riistaa sillä on tarkoitus metsästää. Jos metsästys tulee olemaan pääasiassa vesilinnustusta, pumppu- tai puoliautomaattihaulikot voivat olla perusteltuja asetyyppejä. Taittuvapiippuisia haulikoita pidetään edellisiä monikäyttöisempinä ja niitä löytyy yksipiippuisena, rinnakkaispiippuisena ja päällekkäispiippuisena. Viimeksi mainittu on niistä yleisin.

Haulikon kaliiperi ilmoitetaan usein kaksiosaista numerosarjaa käyttäen. Esimerkiksi merkinnässä 12/76 ensimmäinen numero ilmoittaa piipun sisähalkaisijan eli varsinaisen kaliiperin ja toinen patruunapesän pituuden. Suomessa suosituin kaliiperi on 12, ja yleisimmät patruunapesät joko 70 tai 76. 

Oman aseen kaliiperimerkintä täytyy tuntea, jotta osaa ostaa haulikkoon sopivan kokoiset patruunat. Joskus nuorille ja naisille suositellaan pienikaliiperisia – 16 tai 20 kaliiperisia – haulikoita, koska kevytpiippuisia aseita on kevyt kantaa. Niiden patruunalataukset ovat hieman kevyempiä, mikä vähentää rekyyliä eli aseen potkaisua. Tosin aseen keveys lisää hieman rekyylituntumaa.

Sopiva haulikko edesauttaa oppimista

Taitolajien ammattivalmentajan ja Haulikkokoulun ”rehtorin” Ville Hirvosen mielestä uuden lajin opettelu tulisi aina aloittaa sellaisella välineellä, mikä tekee oppimisesta helppoa. 

– Kun perusasiat on opittu ampujalle sopivalla haulikolla oikein, myöhemmin voi ampua melkein millä tahansa haulikolla. Toistamalla väärin opittua asiaa syntyy liikemalli, josta on myöhemmin vaikea oppia pois. Eli jälkeenpäin on paljon kovempi työ opetella ampumaan muilla aseilla, jos huonosti istuvalla haulikolla on opittu esimerkiksi nostamaan ase väärin tai ampumaan pää vinossa.

Suomessa monen nuoren ensimmäinen ase on saatu vanha haulikko. Perintöhaulikon perä voi kuitenkin olla liian pitkä, mikä hankaloittaa aseen nostamista. Ihanteellisinta olisi hankkia nuorelle uusi haulikko kasvun mukaan tai teettää haulikkoon uusi perä mittojen kasvaessa. Harvalla tavallisella perheellä on kuitenkaan tähän varaa.  

Jos tukin perä on liian pitkä, sitä voidaan lyhentää.

Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikön ja Metsästysammunnan ABC-hankkeen vetäjän Jussi Partasen mukaan käytetty haulikko järkevin vaihtoehto kasvavalle nuorelle.  

– Jos tukin perä on liian pitkä, sitä voidaan lyhentää. Sitten kun kasvetaan haulikosta ulos, voidaan jatkaa perää tai ostaa uusi haulikko. Lyhentämisessä kannattaa olla kuitenkin varovainen, jottei perästä tule liian lyhyt. 

Sopivan tukin pituuden arviointiin on olemassa useampia lähestymistapoja, joista löytyy ohjeita muun muassa asevalmistajien ja -seppien sivuilta. Ylipitkien tukkien lisäksi tehdasvalmisteisten haulikoiden poskipakat ovat usein liian matalia nuorille. Sitäkin voidaan helpottaa teettämällä asepuusepällä säädettävä poskipakka olemassa olevaan tukkiin.

Kuvassa on yksi lähestymistapa perän sopivuuden karkeaan arviontiin. Käsivarsi laitetaan 90 asteen kulmaan. Pituus on sopiva, jos etusormen ylin nivel on liipaisimen kohdalla.

Kokeilemalla, säätämällä, muokkaamalla vai teettämällä?

Koska tehdasvalmisteiset haulikot on tehty keskikokoisille ja normaalivartaloisille miehille, nuorten lisäksi monien naisten ja keskiarvosta poikkeavien miesten on vaikea löytää sopivaa asetta. Metsästäjällä on neljä vaihtoehtoa sopivan haulikon saamiseksi: 
1.    Uuden tai käytetyn aseen ostaminen. Omille mitoille sopivan tehdasvalmisteisen aseen löytyminen vaatii haulikkoammunnan perusteiden tuntemista sekä aktiivista aseliikkeissä kiertämistä. 
2.    Tehdasvalmisteisen säätöperällisen haulikon hankkiminen. Tämä vaatii haulikkoammunnan perusteiden tuntemista sekä säätöjen opettelemista.
3.    Muokkauttaa joko uuden tai käytetyn aseen tukkia. Tämä vaatii osaavaa mitoittajaa ja asepuuseppää.
4.    Teetättää käytettyyn tai uuteen haulikkoon kokonaan uusi perä. Tämä vaatii osaavaa mitoittajaa ja asepuuseppää.

Käytettyä ja uutta tehdasvalmisteista asetta hankittaessa pitäisi jo olla jonkinmoinen käsitys siitä, millainen tukki on itselle sopiva. Tämä on hankalaa etenkin aloitteleville harrastajille. Aloittelija harvemmin ymmärtää, miten haulikko nostetaan ja mitä noston jälkeen tulisi nähdä eli millainen tähtäyskuvan tulisi olla oikeanlaisessa nostossa. 

Noston jälkeen aseen tulisi olla suorassa ja silmien vaakatasossa

– Asesopivuutta voi kokeilla ottamalla oikea ampuma-asento ja katsomalla johonkin kiinteään tähtäyspisteeseen samalla kun haulikko nostetaan poskelle. Oikeanlaisessa nostossa ase ikään kuin työnnetään tukikädellä kohdetta kohden (oikeakätisellä tukikäsi on vasen käsi). Aseen tulee nousta poskelle siten, ettei päätä tarvitse erikseen painaa tukkia vasten, neuvoo asepuuseppä Markku Tervonen.

– Noston jälkeen aseen tulisi olla suorassa ja silmien vaakatasossa, jotta sivusuuntainen kohteen seuraaminen onnistuu helposti. Tukin pituuden pitäisi olla sellainen, että se hipaisee noston aikana olkapäähän takertumatta kuitenkaan siihen. 

Jos tukkia joutuu kierrättämään etukautta ylimääräisellä liikkeellä, se on todennäköisesti liian pitkä.  Kun nostoa toistetaan, oikein mitoitetussa haulikossa tähtäyskuvan tulisi löytyä helposti jokaisen noston jälkeen. 

 

Tähtäinkuvalla tarkoitetaan sitä kuvaa, joka silmä näkee tähdättäessä. Jyvän tulisi asettua tähtäyspisteen alle ja kiskon näkyä noin 2-6 millimetriä. Piirros: Pasi Sairanen

Markkinoilta löytyy nykyään myös tehdasvalmisteisia säätöperällisiä haulikoita, joissa on valmistajasta ja mallista riippuen erilaisia säätöominaisuuksia. 

– Asekauppiaat eivät jostain syystä suosittele säätöperällisiä aseita metsästäjille. Ajatellaan, että metsässä ne voivat tarttua risuihin. Näin tuskin on, mutta jos sitä pelkää, tukin päälle voi laittaa sukan. Tärkeintä olisi kuitenkin aseen sopivuus, naurahtaa Ville Hirvonen. 

Asiakkaalle suurempi ongelma voi olla se, että säätöperälliset haulikot ovat melko arvokkaita, eikä säätöominaisuuksista ole apua, jos niitä ei osata hyödyntää. 
Uuteen tai käytettyyn haulikkoon on myös mahdollista teettää tukin muutostöitä tai kokonaan uusi tukki. Tällöin kannattaa marssia suoraan pätevän asepuusepän luokse. 

Valmistukkeja on usein mahdollista lyhentää, taivuttaa, tasapainottaa tai tehdä niihin poskipakkoja. Tällaisten muutostöiden hinta pyörii muutamassa satasessa. Täysin uuden mittatilaustukin teettämisen hinta vaihtelee 1 500 euron molemmin puolin. 

– Tehdasvalmisteisia vakiotukkeja myydään mielellään ilman muutostöitä, koska harva asemyyjä hallitsee mitoituksen. Tukin sopivuuteen vaikuttaa niin monta asiaa. Silmä-poskipääväli vaikuttaa tukin etukorkeuteen ja silmä-solisluuväli takakorotukseen, selittää asepuuseppä Markku Tervonen.

– Perän pituuteen vaikuttaa sekä käsivarren pituus että olkavarsi-kyynärvarsipituus. Siihen siis vaikuttaa koko käsivarren pituus eikä pelkästään kyynärvarren pituus, kuten jotkut mitoitusohjeet opastavat. Myös sivuvääryydet, aseen perälevyn kulma, pistoolikahva ja tasapainotus täytyy huomioida.

Sopiva ase helpottaa onnistumista

Nykyään metsästysharrastukseen käytetään valtavasti rahaa. Tervosen mielestä on hassua, että juuri asesopivuudessa säästetään. 

– Tukin muokkaustyön hinta on loppujen lopuksi melko pieni summa metsästysharrastuksen kustannuksista. Sopiva ase kuitenkin helpottaa huomattavasti jahtireissun onnistumista. 

Jussi Partanen on samaa mieltä. 

– Ajattelutavan ongelma on, että jos ihmisellä on vaikka 300 euron arvoinen haulikko, hänestä on hullua laittaa muutostöihin saman verran rahaa. Jos taas hankitaan uutena 3 000 euron haulikko, ajatellaan, että arvokkaan aseen pitäisi sopia sellaisenaan. Kaiken pitäisi tähdätä siihen, että aseella osutaan metsällä paremmin. Eli käytännössä epäsopivan 3 000 euron haulikon hankintaa järkevämpää olisi muokkauttaa se 300 euron haulikon tukki, tai vaikka teettää siihen kokonaan uusi perä, pohtii Partanen. 

Ville Hirvonen muistuttaa, että väline on joka tapauksessa vain 25 prosenttia haulikkoammunnasta. Loput 75 prosenttia liittyy kehonhallintaan, mentaaliseen valmiuteen, tietoon perustuvaan ymmärrykseen sekä lajitaidolliseen maalinhallintaan. 

Kaiken pitäisi tähdätä siihen, että aseella osutaan metsällä paremmin.

– Jos ampuja ei hallitse kehoaan tai ymmärrä ampumisen perusteita, asesopivuuskaan ei auta osumaan. Yksi perusasia, jota Haulikkokoulussa käsitellään, on oman haulikon tähtäyskuvan opettelu. Kun se tunnetaan, voidaan kylmäharjoittelemalla vakioida nostoja. Radalla harjoitellaan sitten vielä lisää kehon- ja maalinhallintaa.  

– Metsällähän haulikko on lyhyiden matkojen vaistolaukausase. Vaikka riista harvemmin liikkuu samalla tavalla kuin kiekot, rataharjoittelun avulla riistalaukaus tulee vaistonvaraisesti lihasmuistista, painottaa Hirvonen.

Info
Haulikoita testaamaan Haulikkokouluun
Ville Hirvosen luotsaamassa Haulikkokoulussa kiinnitetään asesopivuuden lisäksi erityishuomiota oppilaiden luontaisiin ominaisuuksiin sekä oppimistapoihin.

Koska naisilla on keskimäärin miehiä pienempi voimataso sekä lyhemmät kädet, keskivertomiehille valmistetut haulikot harvemmin sopivat sellaisenaan heille. Ongelmia on ratkaistu usein hankkimalla kevyt ase, jonka perää lyhennetään. Haulikkokoulun Ville Hirvosen mielestä tämä on huono ratkaisu. 

– Haulikon keveyden pitäisi olla sitä, että sillä on kevyt ampua. Siksi haulikon kokonaispainoa tärkeämpää on aseen tasapaino, jolloin asekäsiteltävyys ja suunnattavuus paranevat. Väärin tasapainotettu kevytkin haulikko on raskas ja hankala käsitellä. Perän lyhennys tekee haulikosta helposti etupainotteisen, mikä vaikeuttaa aseen hallintaa. Nostosta tulee helposti koukkivaa.

Myös sirot kädet, kallo ja kasvonmuodot sekä naisellinen rintakehä asettavat haasteita asesopivuudelle. 

– Miehen kouralle tehdyssä pistoolikahvassa liipaisin on naiselle usein liian kaukana. Jotta sormi ylettyisi kunnolla liipaisimelle, haulikossa tulisi olla pienempi pistoolikahva. Naisen hennompi leukaluun alue puolestaan aiheuttaa katseen ylilinjautumisen. Perää korottamalla tähtäyslinja säilyy oikeana. Naisellinen rintakehä voidaan puolestaan huomioida muuttamalla perälevyn kulmaa, selventää Hirvonen.

Haulikkokoulussa on käytössä 15 erilaista haulikkoa. Niitä pääsee kokeilemaan kurssin aikana ja asiantuntevilta ohjaajilta saa neuvoa, millainen ase soveltuu ampujalle parhaiten. 

Vaikka naisten anatomia eroaa miehistä, se ei tarkoita, että kaikki naiset olisivat samanmallisia tai kokoisia. Joillekin naisille saattavat sopia tehdasvalmisteisetkin haulikot, jossa on jonkin verran säätelyvaraa. 

– Säädettäviä, erityisesti naisille sopivia haulikoita ovat esimerkiksi Berettan 690 Vittoria sekä Benellin 828U-mallin haulikot. Benellissä voi muuttaa kaulan sivuvääryyttä ja perätroppia, ja sitä voi saada myös eri vetopituuksilla. Sen perälevyjä voi vaihtaa kuten Beretassakin. Beretassa pystyy säätämään myös poskipakan korkeutta ja sivusuuntaa, kertoo Hirvonen. 

Edellisten lisäksi Blaserilta on juuri tullut naismetsästäjille suunnattu F16 Intuition -mallisto, jonka ominaisuudet on suunniteltu huomioimaan keskeisimmät naisten ja miesten väliset anatomiset erot. Siinä tukki on jo valmiiksi tavallista lyhempi ja pistoolikahva lähempänä liipaisinta. Myös perän harjan korkeus ja perälevyn kulma on suunniteltu metsästävää naista varten. 

– Blaseriin on rakennettu kiinteästi keskiarvoinen ajatus naismetsästäjästä. Anatomisten erojen huomioimisen lisäksi asetasapaino on siinä tosi hyvä, kertoo Hirvonen. Blaserin malli soveltuu erityisen lyhyehköille naisille. Sekään ei siis välttämättä ole mikään patenttiratkaisu kaikkien naisten haasteisiin.