Erilaisista harrastusvälineistä metsästysaseet ovat usein kiitollisia ostettavia myös käytettyinä. Säntillisesti ylläpidettynä ja huollettuna metsästysaseet eivät olennaisilta osiltaan kulu merkittävästi tyypillisessä metsästyskäytössä, mikäli pieniä kulumia tai kauneusvirheitä ei oteta huomioon. Metsästysaseiden tekniikka ei myöskään harpo eteenpäin esimerkiksi kulutuselektroniikkaan verrattuna eikä niiden toiminnassa, tarkkuudessa tai käytettävyydessä ole välttämättä merkittäviä eroja, vaikka metsästäjä hankkisikin vanhemman aseen uuden sijaan.
Luvat, merkinnät ja aseen tila
Heti ensimmäiseen hengenvetoon aseseppä Matias Kaivos tähdentää ostajaa tarkistamaan, että ase on varmasti tyhjä. Vaikka vastuulliseen aseenkäsittelyyn ja -säilytykseen kuuluu, että asetta ei koskaan säilytetä tai kuljeteta ladattuna, ei ole kuulemma mahdotonta, että esimerkiksi vanhasta kuolinpesän asekokoelmasta voi löytyä ase johon käyttäjä on vuosia sitten unohtanut patruunat makasiiniin tai pahimmassa tapauksessa pesään. Turvallisuusnäkökulmasta tärkeintä on ensimmäisenä varmistua että patruunapesä ja makasiini tai lipas ovat tyhjiä.
Samalla Matiaksen mukaan on syytä varmistaa, että aseeseen kuuluvat luvat täsmäävät aseen merkintöihin.
Teräshaulikelpoisuus
Lyijyhaulien käytön rajoittuessa ja päättyessä on entistä tärkeämpää tarkistaa, että ase sopii teräshaulien ampumiseen. Lähtökohtaisesti tehokkaimpien teräshaulipatruunoiden ampumiseksi haulikon pitäisi olla koeistettu kestämään 1320 barin teräshaulilataukset, jonka jälkeen aseesta löytyy teräshaulikelpoisuudesta kertova Ranskan lilja -leima. Vanhempien haulikoiden kohdalla testausmenetelmät ovat kuitenkin olleet nykystandardeista poikkeavia, ja merkinnät vaihtelevia. Mikäli aseen painemerkintä askarruttaa tai sitä ei löydy, ole osaavaan aseseppään yhteydessä siitä, minkälaisia patruunoita sillä voi ampua.
Painemerkintöjen lisäksi Matias kannustaa vanhempien haulikoiden kohdalla kiinnittämään huomiota aseen supistuksiin. Teräshaulit asettavat lyijyä kovempana materiaalina myös kovempaa rasitusta aseen supistuksille. Mikäli haulikon supistukset ovat liian suppeat ja lyhyet, voivat teräshaulit pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pullistuman piippuun supistuksen alkupäähän. Mikäli ase on vanha ja supistuksen soveltuvuus epäilyttää, myös tässä asiassa osaava aseseppä on varmin apu, Matias muistuttaa.
Piippu ja supistukset
Yllä mainittujen asioiden takia haulikon piippu kannattaa tarkistaa silmämääräisesti sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta katsomalla sen läpi kohti valonlähdettä ja tarkastelemalla ettei piipussa ole epämääräisiä poikkeamia tai esimerkiksi sisään painuneita kohtia, lommoja.
Tarkista piippu myös kuljettamalla sitä sormiesi läpi pullistumien varalta. Matiaksen mukaan pullistumat ovat tunnistettavissa näppituntumalla, ja erityisesti piipun osa juuri supistusten alkupäässä kannattaa sivellä tarkasti.
Haulikon piipun sisäpinnan kunto ei vaikuta osuntaan samalla tavalla kuin kiväärin piipussa, mutta voi toki kertoa oman tarinansa aseen käytöstä ja huoltamisesta vuosien varrella. Halutessaan piippua voi toki hoonata sisäpinnaltaan siistimmäksi, mutta osumiseen se ei varsinkaan haulikossa niin vaikuta, Matias toteaa.
Mikäli piipussa olevat supistajat ovat vaihdettavissa, tarkista että supistajat lähtevät vielä irti. Kaikissa tapauksissa on syytä tarkistaa, että supistajat ovat kunnossa.
Laukaisu, iskurin piikit ja piipunvaihtaja
Tarkista että aseen laukaisu ja varmistin toimivat normaalisti ja johdonmukaisesti. Huomioi myös, että joissakin taitettavissa aseissa varmistin menee automaattisesti päälle piiput avattaessa, joissakin ei.
Kaksipiippuisissa aseissa, joissa samalla liipaisimella laukaistaan kumpikin piippu, piipun vaihto tapahtuu asekohtaisesti automaattisesti heti ensimmäisen piipun laukaisun jälkeen, joskus taas rekyylin avulla. Mikäli aseessa on rekyylivaihtaja, voit testata sen toimintaa ja kopauttaa varovasti aseen perää piipun vaihtamiseksi laukaistuasi toisen vaikkapa klikkipatruunaa käyttäen. Matias kannustaa kuitenkin huolehtimaan, ettei erityisesti puisella perälevyllä varustettua haulikkoa kolautella kovaan pintaan sellaisenaan, vaan väliin on hyvä laittaa vaikkapa pinkka sanomalehtiä tai muuta vastaavaa vaimennusta.
Iskurin piikit voivat joissain tapauksissa kärsiä käytössä tai mahdollisesti mennä myös poikki. Mikäli et halua tai pääse purkamaan asetta iskurin piikin paljastamiseksi (kuten useimmiten et pääse, varsinkaan päällekkäis- tai rinnakkaispiippuisissa aseissa), voit tarkastella iskurin piikkejä valon avulla ja koettaa kurkkia iskurin rei’istä sisään, Matias vinkkaa. Jos iskurin piikki on esillä ampumisen jälkeen ja raapii esimerkiksi asetta avatessa hylsyn kantaa, on laukaisukoneistossa mahdollisesti vikaa tai ainakin likaa.
Mikäli pääset kokeilemaan asetta oikeilla patruunoilla, muista aina ladata ase kohti ampumataulua tai turvalliseen suuntaan. Itselataavassa aseessa iskuripiikki voi esimerkiksi lian tähden eteen jumittuessaan laukaista patruunan heti työnnettyään sen piippuun. Päällekkäispiippuisissa aseissa taas ei ole tavatonta, että ase laukaisee yhden piipun sijaan kummatkin piiput yhdellä kertaa, mikäli laukaisukoneisto on puhdistamisen tarpeessa. Nämä seikat eivät välttämättä kerro viallisesta aseesta, mutta tarkempi tarkastus ja puhdistus ovat vähintäänkin tarpeen.
Tukki
Tukin ulkonäkö ei sellaisenaan vaikuta sen käyttöön, ja esimerkiksi puutukki on melko helppo hioa ja pinnoittaa uudelleen tai öljytä mikäli sitä haluaa siistiä. Huomaa kuitenkin, että haulikon tukki ottaa vastaan runsaasti rasitusta sillä ammuttaessa. Tukin rautaosat takovat tukkia joka laukauksella, ja mikäli tukin kiinnitys ei ole kunnollinen ja ruuvit riittävän kireällä, tukin ja lukkorungon ja piipun välys kuluttaa ja rasittaa tukkia tavallista enemmän. Tarkista tukki halkeamien varalta erityisesti kaulan kohdalta sekä ylhäältä lukkorungon takaa että myös ohuimmasta kohdasta.
Haulikon tukin oikea mitoitus on sillä osumisen perusta. Ampujalle oikein mitoitettu tukki on kuitenkin kuin mittatilausvaate, ja vaatii hyvin monen muuttujan tarkistelun ja säätämisen.
Käytettyä asetta ostettaessa on hyvin harvinaista, että tukki istuisi ampujalle suoraan sellaisenaan täydellisesti, mutta onneksi tukin sovittamiseksi ampujalle on saatavilla monia jälkiasenteisia sovitteita, ja toki osassa tukeista säätömahdollisuuksia löytyy heti valmiina tukista itsestään.
Mikäli aseen tukki ei ole säädettävissä, varustaudu sen “tuunaamiseen” osaavan ampujan kanssa. Jälkiasenteisen poskipakan lisäksi esimerkiksi perälevy on usein helposti vaihdettavissa, ja sen vaihtaminen ohuempaan tai paksumpaan on tapa muuttaa tukin vetopituutta. Usein karkeaa esisäätöä ja testailua voi tehdä yksinkertaisesti vaikkapa teipillä ja telttapatjan paloilla ennen suurempia investointeja. Kaupasta saat myös esimerkiksi takatukin päälle meneviä neopreenisukkia joiden mukana tulee erikokoisia sukan alle laitettavia korotuspaloja, Matias neuvoo.
Punnitse vaihtoehtoja
Metsästystarkoitukseen tarkoitetun aseen ostaminen käytettynä on monelle järkevä vaihtoehto, erityisesti mikäli aseelta ei vaadita kilpailukäytössä tarvittavia ominaisuuksia. Kilpailukäytössä laukausmäärät ovat kuitenkin useimmiten moninkertaisia keskimääräiseen metsästyskäyttöön verrattuna, ja kilpailukäyttöön tarkoitettua asetta hankkivalla vaatimukset ovat todennäköisesti selkeästi tarkempia.
On myös muistettava, että vaikka käytetty ase voi monelle olla ensisijainen vaihtoehto, uuden aseen mukanaan tuoma takuu ja asiakastuki ovat kuitenkin joissain tapauksissa kullanarvoisia. Jos käytettynä ostetussa aseessa kauppojen jälkeen ilmeneekin aikaisemmin huomaamattomia vikoja tai muuta sanomista, ei ostajalla ole itse tehtyjen tarkastusten ja kauppojen jälkeen asiassa muuta vaihtoehtoa kuin korjauttaa ase itse, Matias muistuttaa. Tämän artikkelin avuilla pahimmat sudenkuopat ovat kuitenkin vältettävissä!
