Blogi
Kaupunkilaisisän mielenmaisema

Aleksi Lumme
Aloitin metsästyksen samoihin aikoihin ensimmäisen lapseni syntymän kanssa. Halu aloittaa metsästys oli kytenyt jo pidempään, eikä lapsen saaminen varsinaisesti ollut aloittamisen peruste, mutta hyvin pian huomasin, että kaupunkilaislapsiperheen arki on luonteeltaan sen verran kiireinen ja raskas, että halu jättää se hetkeksi taakse alkoi vahvistua. Nyt parin vuoden harrastamisen jälkeen olen ymmärtänyt, mikä metsän tarjoaman rauhan ja yksinolon merkitys on.
Aleksi Lumpeen kirja ilmestyy elokuussa.

Ennen metsästystä luontosuhteeni oli etäinen. Vietimme juhannukset mökillä, kävimme syksyllä sienessä ja tutustuimme eläimiin Korkeasaaressa, mutta mikään näistä ei nyt jälkikäteen ajatellen erityisesti opettanut minulle luonnosta paljoakaan. Mökkeily oli toki kaupunkilaiselle askel lähemmäksi luontoa. Mutta vaikka luonto olikin käden ulottuvilla, minä en ollut osa sitä. Metsän ja minun välissä oli edelleen seinä. Kun perheeseen syntyi toinenkin lapsi, mökkireissujen hiljainen rentouttavuuskin alkoi muuttua monimutkaiseksi sekamelskaksi. Aloin ymmärtää oman luontosuhteeni pinnallisuuden, ja ennen kaikkea aloin kaivata täydellistä hiljaisuutta lapsiarjen vastapainoksi. 

Ensimmäiset riistahavainnot ja metsästystilanteet sytyttivät valtavan halun laajentaa ymmärrystäni villieläinten elämästä. Aloin tunnistaa metsissä liikkuessani jälkiä ja polkuja ja havaita eläimiä paljon entistä useammin. 

Ehkä juuri siksi osasin nauttia kaikkein yleisimmästä metsästyskokemuksesta: tuntikausien paikallaan istumisesta kylmän nipistellessä varpaita. Joku voisi kuvata tällaisia tilanteita tylsyydeksikin, mutta hektisen työelämän ja erityisesti lapsiarjen rinnalla tämä tyhjyys oli minulle alusta asti valtavan arvokasta. Sitten kun usean tuloksettoman reissun jälkeen kauris kävelikin esiin, oli niiden hetkien tunnelataus jotain, mitä en ollut koskaan aiemmin päässyt kokemaan. Ensimmäiset riistahavainnot ja metsästystilanteet sytyttivät valtavan halun laajentaa ymmärrystäni villieläinten elämästä. Aloin tunnistaa metsissä liikkuessani jälkiä ja polkuja ja havaita eläimiä paljon entistä useammin. 

Nykyisin eläintarhassa eläinten katselu tuntuu minusta enemmän ahdistavalta, kuin kiinnostavalta. Ymmärrän paljon paremmin, kuinka suuri eläinten luonnollinen elinpiiri on ja kuinka niiden on mahdotonta toteuttaa tarpeitaan vangittuina. Nautin mökkeilystä ystävien kanssa, mutta pelkän mökkitontille linnoittautumisen sijaan, yritän aina kun mahdollista yhdistää reissuun jotain metsästykseen liittyvää. Olen päässyt myös vierailemaan mökkikunnan hirviporukassa ja sen kautta alkanut todella nähdä, mitä kaikkea mökkimme ympäristössä elää. 

Olisin toki voinut tutustua luontoon jo aiemmin, mutta aiemmin minulla ei ollut siihen motivaatiota. Metsästyksen aloittamisen jälkeen tilanne on muuttunut. Minun on nykyään vaikea pysyä poissa luonnosta, koska olen vihdoin päässyt alkuun sen monimuotoisuuden ja rikkauden ymmärtämisen opettelussa.

Info
Aleksi Lumme

Aleksi Lumme on Helsingissä asuva kaupunkilaista esittävä maalainen ja tuore metsästäjä. Aleksi löysi metsästyksestä arvokasta vastapainoa työelämälle, yhteyden omiin lähisukulaisiinsa ja keinon muuttaa ruokavaliotaan eettisemmäksi. Nämä muutokset elämässä olivat niin merkittäviä, että Aleksi kirjoitti aiheesta kirjan, Metsästä - pyyntionnea ja mielenrauhaa. Kirja julkaistaan elokuussa. Tämä blogi jatkaa ja laajentaa kirjassa esitettyjä ajatuksia elämästä, metsästyksestä ja niiden erottamattomasta yhdistelmästä.