Blogi
Metsästäjä - miehen malli

Aleksi Lumme
Olen tehnyt valokuvaajan töitä sivutoimisesti kymmenisen vuotta. Koska taito on ollut minulle niin hyödyllinen, olen halunnut jakaa sitä myös eteenpäin.

Lähipiiristäni löytyi useampi kaveri, jonka nurkkiin oli jäänyt pyörimään käyttökelpoinen digikamera. Sain näitä kameroita lahjoituksena ja olen opettanut niiden avulla liudan lapsia valokuvaamaan. Kaikki koulutukset ovat olleet mahtavia, mutta erityisesti olen nauttinut yhteisistä kuvausreissuista serkkuni lapsen kanssa. 
 

Metsästysjousiammunnan harjoittelu maastoradalla on valtavan pikkupoikauskottavaa puuhaa.


Miettiessäni, että mitäköhän voisimme pojan kanssa kuvata keksin, että voin yhdistää kolme minulle tärkeää asiaa yhdeksi. Päätimme mennä kuvaamaan maastojousiammuntaradalle. Valinta osoittautui loistavaksi siitä syystä, että metsästysjousiammunnan harjoittelu maastoradalla on valtavan pikkupoikauskottavaa puuhaa. Seuraavan eläinrastin etsiminen ja niillä valokuvaaminen olivat juuri sopivalla tavalla jännittävää ja opettavaista tekemistä. Vaikka nuorukaisella on taipumuksia keskittymisvaikeuksiin, metsässä ja kiinnostavan tekemisen ääressä ne hävisivät täysin. 

Toiselle reissun jälkeen lisäsimme kiinnostavuutta entisestään. Sovimme, että poika menisi piiloon jonnekin polun varteen ja yrittäisi ottaa minusta valokuvan niin, että minä en huomaa. Aivan selvää metsästystaitojen harjoittelua siis. Ensimmäinen piilo oli hyvä, mutta löysin pojan juuri kun hän oli ottamassa kuvaa. Tästä pienestä epäonnistumisesta seurasi se, että poika ei tällä reissulla halunnut jatkaa piilohaastetta, vaan kuvasi mieluummin muuten vaan. Tämä opetti minulle kuinka tärkeää ensimmäiset onnistumiset lasten kanssa toimiessa ovat! Juuri tästä syystä metsästystaitoja opettaessa kannattaa selvästikin varmistaa, että kokemus on miellyttävä ja haastetaso lapsen taidoille sopiva. 

Metsästystaitoja opettaessa kannattaa varmistaa, että kokemus on miellyttävä ja haastetaso lapsen taidoille sopiva.

Seuraavalle kuvausreissulle leikin houkuttelevuutta nostettiin vielä pykälällä. Sovimme, että jos poika onnistuu ottamaan minusta kolme kuvaa minun huomaamattani, hän saa pitää lainaksi antamani 3D-maastopuvun. Tästä innostuneena ja ensimmäisen piilokuvan onnistuttua peli lähti loistavasti käyntiin ja piilosta otettuja kuvia tuli reilusti enemmänkin kuin kolme, eikä etsijän tarvinnut antaa tasoitusta lainkaan. Vaikka tiesin mitä etsiä, poika sulautui metsään täydellisesti. Käytimme kommunikointiin radiopuhelimia, mikä lisäsi pikkupoikauskottavaa entisestään. Kierroksen jälkeen luovutin maastopuvun pojalle hyvillä mielin. 

Yhteinen tarinamme on tähän asti sisältänyt jo yhden metsästysretkenkin. Sen yksityiskohdista voit lukea lisää Metsästä-kirjasta.