Blogi
Lopullinen totuus kaikesta?

Antti Otsamo
Poikkesin tammikuussa perinteisillä Riistapäivillä. Teemana oli tällä kertaa pohjoismainen yhteistyö.

Kuulimme lukuisia kiintoisia esityksiä naapurimaiden tutkimuksista, kannanarvioinneista ja käytännön toimista. Mukana oli myös kotimaista tutkimusta ja hienoja esimerkkejä käytännön toimista, joilla taantuvia riistalajeja yritetään pelastaa muuttuvassa ympäristössä, jossa pienpedot hääräävät väsymättä.

Aika hurjaa menoa salissa kuultuna, mutta sitähän se on luonnossakin!

Maailma muuttuu, ja riistakannat sen myötä. Monen lajin kohdalla seuranta-aikasarjojen osoittama kantojen lasku on synkkää katsottavaa, mutta onneksi osa riistalajeista näyttää pärjäilevän vakaasti muuttuvassa ympäristössä.

Metsästäjän maailma ei suinkaan ole menossa yksiselitteisesti huonompaan suuntaan. Talvien lyhentyessä moni laji voi entistä paremmin. Valkohäntäpeuran ja kauriin kasvavat kannat ja villisian muuttuminen harvinaisesta vierailijasta riistalajiksi ovat jo tuttua asiaa. Suurpetokannat kasvavat, mikä herättää vaihtelevia ajatuksia. Miltä metsästäjän maailma näyttää 20 vuoden päästä?

 

Uskonko tutkijaa vai silmiäni?

 

Tutkijataustalla kun asioita miettii ilman tunteilua, mieleen puskee monenlaisia ajatuksia. Ympäristön muutos on fakta, johon emme elinaikanamme voi vaikuttaa, vaikka parhaamme yritämmekin. Ilmastonmuutoksen mekanismit ovat kuitenkin niin suuria ja hitaasti liikkuvia, että sopeutuminen on välttämätöntä. Lumipukua ei ole Etelä-Suomen jahdeissa tarvinnut käyttää – sadetakkia sitten senkin edestä!

Riistantutkijoita ei käy kateeksi. Niukoilla resursseilla tehdään tutkimusta, jonka perusteella riistapolitiikkaan liittyvät päätökset tehdään. Käytännön metsästäjän silmin tutkimus ei tarjoa riittävän nopeita ja yksiselitteisiä ratkaisuja päätöksentekoon.

Hankalaksi tilanne muuttuu, kun tutkimustieto sotii selvästi kokemusperäistä tietoa vastaan. Uskonko tutkijaa vai silmiäni? Vaikka epäilys väistämättä herää omien havaintojen ja tutkimuksen näyttäessä eri suuntaan, kannattaa pitää mielessä, että tutkimus perustuu aina laajempaan aineistoon kuin yksilön tekemät havainnot. Siksi tutkimustulokset kannattaa ottaa vakavasti – vaikka ne eivät aina miellytäkään.

Tieto ei ole koskaan lopullista. Meidän pitää jatkaa sitkeästi totuuden etsimistä. Haasteena on muuttuva totuus. Mikä oli eilen totta, ei ole sitä enää huomenna. Avuksi etsintään kannattaa ottaa tutkimus. Kun tulosten tulkintaan otetaan mukaan oma kokemus, harkinta ja tunne, pysymme kenties lopullisen totuuden tuntumassa.

 

Antti Otsamo

Kestävän kehityksen päällikkö, Metsähallitus Metsätalous Oy, viikonloppumetsästäjä, kokopäiväpohdiskelija