Pohjanmaan susia saatiin mottiin jälkilaskennassa

Leuto talvi näytti tarjoavan yhden ainoan tilaisuuden toteuttaa laaja kokeiluluonteinen susien jälkilaskenta. Sitä yhteistyössä valmistelleet riistahallintoa, riistatutkimusta ja metsästäjiä edustavat tahot tekivät perjantaina päätöksen tarttua tilaisuuteen. Ennusteet lupasivat viikonlopulle maan puhdistavaa lumisadetta, mikä on edellytys laskennan onnistumiselle. Laskennan aattona keli näytti kuitenkin kääntyvän huonompaan.

– Luvattu lumisade vaihtuu vedeksi, kelistä voi tulla haastava. Onneksi meillä on mukana kokenutta porukkaa. Koulutettuja petoyhdyshenkilöitä ja muita aktiiveja, huokasi Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala lauantai-iltana kotinsa pihamaalla.

Kokemus on kertynyt kahden edellisen vuoden jälkilaskennasta, johon lähdettiin hirvitalousalueen kokouksen päätöksellä.

– Pohjanmaalla lähdettiin itse tekemään susien jälkilaskentoja kannan tilanteen selvittämiseksi. Nyt laskenta-alue laajenee 14 riistanhoitoyhdistykseen. On hienoa, että mukaan saatiin nyt myös yhteistyökumppanit riistahallinnon ja tutkimuksen puolelta, Hautala totesi.

Yhteiset tavoitteet

Kiinnostusta laskentaan olisi ollut laajemmaltikin.

– Alueen valintaan vaikutti se, että täältä löytyy valmis organisaatio ja metsästäjillä on kokemusta laskentatyöstä. Satakunnan osia otettiin mukaan, koska Pohjanmaan laumat liikkuvat sinne saakka, selvitti lumijälkilaskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluoma Suomen Metsästäjäliitosta.

Vaikka kokemusta löytyy, toteutus on tällä kertaa erilainen.

– Nyt laskennan raamit tulevat tutkimukselta. Käytössä on lumijälkilaskennoissa vakiintunut malli. Se takaa, että tulokset saadaan hyödynnettyä kanta-arvion yhtenä osana. Korostan sitä, että meillä kaikilla tavoite on yhteinen. Että saadaan sudet mottiin ja tiedetään, montako siellä on, summasi Kangas-Järviluoma ennen laskentaa.

Meillä kaikilla tavoite on yhteinen. Että saadaan sudet mottiin ja tiedetään, montako siellä on.

Lauman ydinalueelle

Laskentapäivän aamuna Kauhajoella pääsen Leena Kangas-Järviluoman ja Kauhajoen metsästysseuran aktiivin, laskentapäällikkönä toimivan Jarkko Latvasen kyytiin.

Ajamme Valkamankylään, jossa erästä maatilaa ympäröivällä peltoaukealla on runsaasti sinne tänne risteäviä sudenjälkiä. Kun katselee viereisen tilan vielä valotonta asuinrakennusta, ei voi olla miettimättä, millaista on elää susien reviirin keskiössä.

– Tässä on alueemme isoimman lauman ydinalue. Sudet saattavat majailla täällä viikkoja, jos ovat onnistuneet saaliin kaatamaan. Tämän tilan lapsille onkin myönnetty susien takia koulukyyti kotiovelta asti, toteaa Latvanen.

Tuoreiden jälkien puuttuessa siirrymme metsäautotieverkoston lähes kaikkialle ulottuvalle reitistölle. Uusia sudenjälkiä ei vielä näy, mutta supikoiran jäljet huomataan.

– Meillä on susien ilmestyttyä koettu positiivinen ongelma, supikoirien kato. Loukutus ei sitä kokonaan selitä, vaikka se täällä aktiivista onkin, miettii Latvanen.

Hän ilmoittaa liikkeellä jo oleville pienpetopyytäjille saman tien supikoiran jäljistä. Ennen illan pimenemistä Latvasen puhelimeen kilahtaa video, jossa tuo supi kaivetaan ylös kannonkolosta. Tehokasta riistanhoitotyötä!

Hukat liikekannalla

Läheinen laskentapartio ilmoittaa jälkihavainnosta.

– Tämä on tuttu kaiffari. Susi on majaillut hirvien talvilaidunalueella jo pitkään, toteaa Latvanen.

Nopeasti käy selväksi, että alueen metsästäjät tuntevat sutensa ja niiden tavat tarkasti.

– Ollaan eletty niiden kanssa jo sen verran kauan, että tietoa on. Se tieto ja tiedon jakaminen yli metsästysseurarajojen on ehdoton edellytys, jotta uskaltaa päästää koiran metsään, korostaa Latvanen.

Myös laskennan kannalta on välttämätöntä tehdä ennakkotyötä, jolla selvitetään susien suuntaa. Silti kaikkia susia ei laskennassa tavoiteta.

– Jos lauma lepää raadon läheisyydessä, se ei liiku päiviin. Eikä sitä silloin kartalle laskentapäivänä saada, tiivistää Latvanen.

Susien liikehdintä voimistuu kevättalvella, kiiman lähestyessä.

-Vanhemmat ajavat pentuja pois. Lauma hajaantuu, näin näyttää jo Kauhajoen alueella tapahtuneen. Paras laskenta-ajankohta olisikin joulu-tammikuussa, Latvanen arvioi.

Kevättalvella lauma hajaantuu. Paras laskenta-ajankohta olisi joulu-tammikuussa.

Jälkien tarkistamiseen saadaan mukaan Pohjanmaan riistakeskuksen riistapäällikkö Mikael Luoma ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Reima Ovaskainen. Miesten johdolla lähdetään sulkemaan kierrosta. Suden ulostulojäljet kertovat sen kuitenkin vaihtaneen maisemaa.

– Tässä tapauksessa tilanne on niin selkeä, että uutta motitusta ei tehdä, miehet päättävät.

Jokainen mottitilanne tai sen mahdollinen purkaminen sisällä olevien susiyksilöiden tarkan lukumäärän selvittämiseksi harkitaan aina erikseen.

Sutta mottiin

Susia on muuallakin Suomessa, mutta Pohjanmaalla ne elävät hyvin tiiviisti.

– Täältä ei salojen sydänmaita juuri löydy, vaan sudet elävät asutuksen pirstaloimalla alueella tiheästi, pohtii Kangas-Järviluoma.

Valkamankylän sudet ovat lähteneen naapuriin vieraisille, kuten Latvanen epäili. Tämä varmistuu, kun Teuvan Norinkylän metsästysseuran miehet ilmoittavat jälkien löytymisestä.

– Takanevan laumasta nämä yksilöt ovat. Heittivät lenkin, mutta palaavat nyt takaisin omalle alueelleen, selvittää Norin metsästysseuran puheenjohtaja Erkki Siljamäki.

– Arvioimme, että kyseessä on nuoria yksilöitä, jotka on erotettu laumasta. Ne kulkevat tutustuen ympäristöön ja kartoittavat elinpiiriään, Siljamäki jatkaa.

Riistapäällikkö Mikael Luoma lähtee sulkemaan mottia jalkaisin, sähkölinjaa pitkin. Reippailun tulos varmistaa motin ja neljät tassut saadaan merkitä järjestelmään. Luoma pitää yhteistä jälkilaskentapäivää hyvänä käytännön keinona, jolla pyritään yhteistyöhön ja avoimeen tiedonjakoon susiasiassa.

Neljät tassut saadaan merkitä järjestelmään.

– Tällainen yhdessä tekeminen on juuri sitä, millä rakennamme luottamusta konkreettisin toimin. Tutustutaan ja vaihdetaan ajatuksia metsästäjien, tutkimuksen ja riistahallinnon kesken. Erityisesti vapaaehtoisten laskijoiden työpanos on merkittävä, Luoma kiittelee.

Susinelikko jää mottiin ja tarkistusmatka jatkuu.

– Tämä nelikko on taatusti tulossa meille takaisin, niille mieluista Lammasnevan reittiään pitkin. Väitän, että viimeistään yön aikana tästä tulevat, miettii Latvanen silmäillessään motitettua metsää.

Kuuden suden kokoontuminen

Seuraava kohde on Teuvan Horonkylä, jossa tuulivoimaloiden katveessa on motitettu useampi susi.

– Osattiin odottaa, että saadaan tämä Pirttikylän lauma mottiin, sillä tiedettiin jo eilen, että ne ovat liikkeellä. Yöllä tien oli ylittänyt neljä sutta, aamupäivällä jälkien yli kulki vielä viides ja nevan toiselta reunalta porukkaan on lyöttäytynyt kuudes susi, listaa Vesa Mylläri Horon Metsästäjistä.

Havainnot vahvistetaan ja tarkistusryhmä jatkaa matkaa kahtaalle. Jurvasta on raportoitu havainnoista, jota Luoma ja Ovaskainen lähtevät tarkistamaan. Meidän seurueemme palaa Kauhajoelle ja todistaa matkalla, että Latvasen ennustus toteutui. Rajalla motitetusta nelikosta kaksi on jo siirtynyt kotipitäjänsä puolelle.

Kiitos kuului metsästäjille

Kentän kommentit olivat päivän mittaan positiivisia ja järjestäjät kiittelivät vapaaehtoistyötä tehnyttä laajaa metsästäjien joukkoa.

– Kelikin oli kohtuullinen, vaikka laskenta-alueen joissakin osissa kattavuus kärsi lumettomuudesta. Hyvä henki korostui tässä päivässä, tiivistää Leena Kangas-Järviluoma.

Jämijärvellä laskentaan osallistui maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila.

– Tavoitteena oli koota yhteen eri toimijat ja luoda luottamusta heidän välilleen. Vaikka laskennan tuloksellisuus tullee vaihtelemaan olosuhteista johtuen, laskenta tuotti myös hyvää materiaalia kanta-arviota varten. Erityiskiitokset onnistuneesta päivästä paikallisille metsästäjille, Ruusila summaa.