Suden DNA-näytteiden analysointi on geneettistä salapoliisityötä, jonka avulla paljastuu mihin laumaan susi kuuluu ja missä se on liikkunut. DNA:ta analysoidaan maastosta kerätyistä ulostenäytteistä, metsästetyistä susista, poliisin luvilla ammutuista, kuolleena löydetyistä sekä pannoitetuista susista. Jos näytteitä on riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkentuva kuva tietyn alueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä. Menetelmän antaman tiedon luotettavuuteen vaikuttaa näytteiden keruun kattavuus. DNA-analyyseista saatuja tietoja julkaistaan Luonnonvaratieto-karttapalvelussa.
Ulosteista tehtävä DNA-analyysi aloitettiin vuonna 2015 Luonnonvarakeskuksen toimesta. Sitä ennen näytteitä kerättiin Turun yliopiston tutkimusprojektissa. Näytteet tulivat tuolloin pääosin läntisestä Suomesta. Syksystä 2020 alkaen tavoitteena on ollut saada näytekeräys kattamaan kaikki tunnetut lauma- ja parireviirit. Luonnovarakeskuksen mukaan DNA-näytekeräys on viime vuosina ollut valtakunnallisesti kattava, sillä yli 90 % kanta-arviossa tunnistetuista pareista ja laumoista on ollut näytekeräyksen piirissä. Silti on myös alueita, joissa näytekeräystä tulisi tehostaa.
Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus kouluttavat kerääjiä. Kullakin keräysalueella on nimetty vastuuhenkilö, joka jakaa näytekerääjille keräystarvikkeet, kokoaa ulostenäytteet, säilyttää niitä pakastimessaan ja toimittaa ne eteenpäin laboratorioon tutkittaviksi.
Kuka tahansa kiinnostunut voi osallistua suden kannanseurantaan keräämällä näytteitä. Asiasta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä alueensa keräysvastaavaan. DNA-näytekerääjät ovat monipuolinen joukko luonnossa liikkujia, kuten metsästäjiä, retkeilijöitä, hiihtäjiä, luonnonsuojelijoita tai ammattinsa puolesta metsässä liikkuvia. Näytekerääjille ei makseta palkkiota, mutta Suomen Metsästäjäliitto maksaa talvella 2024–2025 kerätyistä näytteistä 50 euron palkkion per näyte liiton jäseninä oleville metsästysseuroille.
Kun luonnosta löytyy suden jätös, se kerätään muovipussiin ja toimitetaan laboratorioon. Ulosteen mahdolliset loiset tapetaan pakastamalla näyte ensin -80 asteen pakkasessa kolme päivää, jonka jälkeen DNA:n eristys voi alkaa. Loisten takia myös ulostenäytteiden keräilijöitä ohjeistetaan käyttämään kertakäyttöisiä käsineitä ja noudattamaan hyvää hygieniaa käsitellessään näytteitä. DNA-analyysiin riittää hyvinkin pieni määrä ulostetta, 150 milligrammaa.
Aiemmin DNA eristettiin ulosteesta mikrosatelliittianalyysillä, mutta talvesta 2021–2022 suomalaisten susien DNA:ta tutkitaan SNP-menetelmällä (”single nucleotide polymorphism”). Tällä hetkellä tutkijoilla on useista sadoista joskus eläneistä susista koostuva DNA-tietokanta. Uutta näytettä verrataan tietokannassa oleviin profiileihin, jotta nähdään, onko kyse ennestään tunnetusta yksilöstä tai sen lähisukulainen. Jos jätöksen analyysi indikoi että kyseessä ei ole puhdas susi, näyte analysoidaan vielä erikseen tarkalla niin sanotulla koirasusipaneelilla joka on kehitetty risteymien tunnistamiseen.
Suomalaisten susien DNA-profiili on erilainen kuin norjalaisten tai ruotsalaisten susien, sillä sieltä meille vaeltaa susia harvoin. Geneettisesti suomalainen susi on hyvin samankaltainen kuin venäläinen susi, sillä suomalaiset sudet ovat vaeltavien susien kautta paremmin yhteydessä Venäjän susipopulaatioon. Yhtäläisyyksistä huolimatta alkuperämaa voidaan kuitenkin tunnistaa DNA:n avulla
