Blogi
Mikä luo elämyksen?
Olen odottanut tätä jo pitkään, sillä kanalinnut ovat kutitelleet metsästysviettiäni erityisen voimakkaasti jo vuosien ajan. Heti kun lupamyynti aloitettiin, varasimme viikon luvat ja laitoimme reissun kalenteriin.
Retki pohjoiseen Savukoskelle, metristen hankien keskelle ja yli 30 asteen pakkaseen toi mukanaan kokemuksia laidasta laitaan. Lintujen löytäminen ei ollut helppoa, alkuun kovien pakkasten ja myöhemmin navakan tuulen tähden.
Ampumatilanteisiin emme päässeet, mutta ahkera päivittäinen hiihto vei meidät monille alueille, joille emme soiden tai vesistöjen tähden lähtisi syksyisin.
Lähdimme metsälle ja palasimme tyhjin käsin, silti haltioituneina. Löysimme hakomapuita, kieppejä ja selkeitä syönnöstelyalueita. Ja olihan jäisen ruisleivän järsiminen ja suklaapalojen sulattelu suussa kahvin avulla Kuoskuvaaran laella kokemus sinällään, kun aurinko näyttäytyi vain vaaleana kehränä kovan pakkasen aiheuttaman hyytävän udun keskeltä.
Jälkikäteen muistelu kultaa kokemuksista tarinoita
Ymmärrys liikkeen merkityksestä kylmyydessä kasvoi, kun huomasimme, miten nopeasti vilu luikerteli aserinkan ja vaatteiden alle miltei välittömästi, kun pysähdyimme kiikaroimaan. Vaikka emme päässeet puristamaan liipaisimesta, oli metsästysretkemme ikimuistoinen.
Ajoittain miltei arktiset olosuhteet loivat valtavan kontrastin tavalliseen elämäämme. On hauska jälkikäteen muistella aamuisia heräämisiä mökissä, jonka lämpötila laski illan +18 asteesta aamuiseen –5 asteeseen.
Kaikki lattianrajaan sijoitettu jäätyi takuulla yön aikana. Sähkön puuttumisen takia jouduimme aina aamuisin arvuuttelemaan, uskallammeko yrittää käynnistää autoa vai kannattaisiko odottaa vielä sään lauhtumista seuraavaan päivään. Tuolloin heräämiset tuntuivat karuilta ja makuupussista poistuminen aamulla vaati välillä henkisiä ponnisteluita, mutta jälkikäteen muistelu kultaa kokemuksista tarinoita.
Tarinoita, joilla on hauska mehustella, kun istuu loisteputkien kelmeässä valossa taulukkolaskentaohjelman äärellä.
Olen huomannut monen retkeni kohdalla saman asian. Tekeminen ja oleminen ei aina välttämättä ole juuri siinä hetkessä huikaisevan hienoa tai nostata haltioitunutta kyyneltä silmäkulmaan.
Keskittyminen on silloin kiinni suorituksessa, kuten hyytyneen auton elvyttämisessä tai halvan, jäätyneen kompassin sulattamisessa. Kuitenkin myöhemmin vähemmänkin mieluisat kokemukset muovautuvat elämyksiksi. Missä menee todellisen kärsimyksen ja elämyksellisyyden raja?
Mikä tekee metsästyskokemuksesta ikimuistoisen?
Antti Saarenmaa
Innokas metsästäjä ja kalastaja, valokuvaaja ja luonnon tarkkailija. Ulkoilmaelämän monitoimimies. Maailma näyttää parhaat puolensa kun itse rauhoitumme katselemaan ja kuuntelemaan. Löydät minut myös instagramista @anttisaarenmaa ja @apajilla -tileiltä.
