Blogi
Miksi lähden metsälle?
On ollut mielenkiintoista huomata miten erilaisia asioita metsästäjät nostavat esille harrastuksestaan. Kohokohdat vaihtelevat vahvoista erämaaelämyksistä riistatilanteen jännitykseen, saaliin saamiseen, rentoutumiseen tai vaihtoehtoisesti tilanteen haastavuuteen.
Osa arvostaa mahdollisuutta saada varusteet kuivaksi ja saunan lämpimäksi, toisia kiehtoo askeettisuus – joskus pieni kärsimyskin on paikallaan, jotta reissu saa arvoisensa kruunun. Yhteisen harrastuksemme merkitykset vaihtelevat valtavasti metsästäjästä toiseen.
Havahduin pohtimaan oman harrastukseni tilaa pariin otteeseen loppusyksyn aikana. Kerran istuin puupassissa metsästysjousi kädessäni illan hämärtyessä. Kauriita oli kulkenut ohi, mutta sopivaa ampumatilannetta ei muutaman tunnin aikana ollut tullut.
Kellon lähetessä iltayhdeksää ja ampumavalon hiipuessa, yllätin itseni toivomasta, ettei riistalaukausta tarvitsisikaan sinä iltana enää ampua. Hämmennyin. Joskus aikaisemmin saatoin hyvillä mielin istua jopa arkipäivänä aamuyön tunneille talvisessa kuutamopassissa, vaikka aamu ja seuraava työpäivä kurkkivat jo lähellä.
Keksin tekosyitä, joilla lykkäsin liipaisimen puristamista
Joulun alla istuin kiväärin kanssa avotornissa ja katselin miltei tunnin yksinäistä peuranaarasta pellolla. Keksin erilaisia tekosyitä, joilla lykkäsin liipaisimen puristamista, kunnes lopulta annoin periksi. Puuskahduksen säestämänä nostin ristikon etujalan päälle ja päätin illan laukauksen jälkeen lahtivajalla.
Näistä ja monesta muusta samankaltaisesta kokemuksestani on jäänyt mieleeni erikoinen ristiriita. Veri vetää metsälle ja ulos, mutta jos salaa joskus toivon kaadon jäävän tällä kertaa tekemättä, miksi edes raahaudun passiin? Miksi otan silloin kiväärin enkä pelkästään kameraa? Mitä metsästykseltä odotan? Missä on aikaisemmilta vuosilta tuttu tärinä ja vimma?
Samalla on tehtävä paljastus, harrastaminen on nykyään paljon rennompaa ja jahdissa viihtyy paremmin. Riistavietti ei ole kadonnut, se vain pääsee nykyään esille valikoidummin.
Vuoden 2020 aikana aion oppia enemmän itsestäni ja omista metsästyksen motiiveistani. Vastaukset kysymykseen “Miksi metsästän?” ovat harvoin mustavalkoisia ja yksinkertaisia, ja sen sanoittaminen on mielestäni hyvin tärkeää, myös ajatellen ympärillämme olevia ei-metsästäviä ihmisiä.
Riista eettisenä lähiruokana tai vaikkapa sorkkaeläinkannan rajoittaminen ovat toimivia teesejä ja helppoja kertoa muillekin, mutta eivät aina avaa metsästyksen merkityksellisyyden koko kirjoa.
Miksi sinä metsästät?
Antti Saarenmaa
Innokas metsästäjä ja kalastaja, valokuvaaja ja luonnon tarkkailija. Ulkoilmaelämän monitoimimies. Maailma näyttää parhaat puolensa kun itse rauhoitumme katselemaan ja kuuntelemaan. Löydät minut myös instagramista @anttisaarenmaa ja @apajilla -tileiltä.
