Majan ovelta tulee vastaan Päivä Vähä-Jaakkola, intohimoinen hirvenhiihdon ja hirvenjuoksun harrastaja. Päivi on lajin todellisia puuhanaisia ja tänäänkin paikalle on saapumassa nuorten harrastajien ryhmä harjoittelemaan ampumista hänen opastuksellaan.
– Meillä on täällä parinkymmenen nuoren porukka samanhenkisiä innokkaita ja kilpailevia nuoria. Täällä Haukan majalla on hyvät puitteet harjoitella. Hyvä meininki, Vähä-Jaakkola tiivistää.
Pääsisipä kilpailemaan!
Yksi porukan innokkaimpia on Sanni Kivikoski. Hän on hiihtänyt kilpaa, harrastaa salibandya huipputasolla, showtanssii ja viilettää cheerleadereissa, mutta löytää aikaa myös hirvenhiihtoon.
– Päivi pyysi minua kokeilemaan ammuntaa ja se tuntui heti jotenkin helpolta, luontevalta. Nuorempana ammuttiin tuelta ja tulokset olivat aika nopeastikin siellä 97-98 lukemissa. Se rohkaisi lähtemään kilpailuihin ja menestystäkin tuli, Kivikoski summaa.
– Juuri kilpaileminen on minulle tärkeää, kilpailuvietti on kova. Se motivoi harjoittelemaan ja kilpailumatkathan ovat aina ihan huippukivoja. Harmi vaan, kun koronan vuoksi kilpailutoiminta on ollut jo pitkään ihan pysähdyksissä.
Punkalaitumen pääjulkkis
Nyt Kivikoski ampuu kolmenollakasilla ilman tukea. Harjoittelun merkitys on siis noussut nyt ihan uudelle tasolle.
– Tulokset olivat alkuun jotain 50 – 60 luokkaa, hiljalleen jo 70 pinnassa. Mutta se lohduttaa, että kilpailuissa myös muut ovat samassa tilanteessa, Kivikoski myhäilee.
Vähä-Jaakkolan poika Tuure muistelee, että tuli ensi kertaa ampumaan eskari-iässä. Hyvässä opastuksessa alkeet tulivat opittua nopeasti ja osumat alkoivat mennä sinne minne oli tarkoituskin.
– Kilpailut antoivat motivaatiota harjoitella lisää. Kun voitin hirvenjuoksussa SM-pronssia, se oli minulle ihan mullistava juttu. Pyöräilin tuolla kylällä ja vastaan tuli yksi äidin tuttu - ja hän tokaisi, että ”sinähän olet se Tuure”. Tuli julkkis kerta heitolla näillä kylillä, Tuure nauraa.
Ensiaskeleita eskari-iässä
Mutta siis hetkinen. Tuure aloitti ampumaan pienoiskiväärillä eskari-iässä ja Päivin nuorimmainen Anni, eskarilainen hänkin, hapuilee ampumaradalla ihan tosissaan tyylikästä pienoiskivääriä.
– Se on ihan tavallista, että lajiin otetaan tuntumaa jo viiden-kuuden vanhana. Sehän on hyvin kepeää harrastelua ihan leikin varjolla ja aina lapsen ehdoilla. Ja kyllä, eskari-ikäinenkin ampuu sataan metriin ihan huipputuloksia, vakuuttaa Vähä-Jaakkola.
– Pikkuhiljaa siitä kuitenkin siirrytään harjoittelemaan ihan vakavissaan. Kun ampumisen alkeet kerran oppii, ne pysyvät aika lujasti tallessa, hän tietää omasta kokemuksestaan.
Punkalaitumella nuoret harjoittelevat syksyt ja talvet myös ilmakiväärillä. Se on edullista, laukauksia saadaan paljon, asennosta, tähtäyksestä, hengitystekniikasta, liipaisusta ja jälkipidosta tulee automaatio. Ja vaikka pienoiskivääristä siirrytään aika nopeasti kunnon kivääreihin, harjoittelun ohelle Päivi Vähä-Jaakkola suosittelee kuitenkin yhä pienoiskivääriä. Se on halpaa ja hyödyllistä harjoitusta.
– Nuoretkin huomaavat, että varsinkin tuulisessa säässä pienoiskiväärin osumat eivät mene aina sinne minne haluaa. Isommissa aseissa lähtönopeus on niin paljon suurempi, että pieni tekniikkavirhekään ei näy niin rajusti tuloksissa. Ampumaan oppii vain ampumalla.
Katso videolta, mitä hirvenhiihto on
Voittajaa on vaikea arvata
Hirvenhiihdolla ja ampumahiihdolla on paljon yhteistä. Ero on lopulta suurikin, kun puhutaan hiihtovauhdista. Ampumahiihdossa loistava hiihtäjä voi menestyä huonollakin ammunnalla, hirvenhiihdossa harvemmin.
– Minäkin harrastin 1970-luvun loppuun saakka ampumahiihtoa. Siinä ei enää harrastajapohjalta pärjännyt, mutta hirvenhiihdossa hyvä ampuja saattoi vielä hyvinkin menestyä. Tässä ammunnan merkitys korostuu, kertoo lajin punkalaitumelainen veteraani Harri Mäkelä.
Mennäänpä siis lajin ihan ytimiin. Hirvenhiihdon tulokset ovat pistelaskun tulos. Maksimipistemäärä on 1200 ja siitä ammunnan osuus on 600. Etäisyyden arviointi ja kokonaisaika ovat molemmat 300 pisteen arvoisia.
– Tästä seuraa, että hidaskin hiihtäjä voi voittaa hyvällä ammunnalla. Tämä on laji, jossa etukäteen on mahdoton arvata voittajaa ja ennakkosuosikitkin voivat notkahtaa, Mäkelä tietää.
Kova polte peuraporukkaan
Moni harrastaja tulee hirvenhiihdon ja -juoksun pariin ilman metsästystaustaa. Mutta kun ampumataidot ovat kehittyneet, varsinkin nuorilla herää halu päästä oikeasti hirvimetsälle tai peuraa kyttäämään. Aitoihin riistatilanteisiin.
Punkalaitumella varsinkin peurakanta on niin huikea, että peuraporukoihin kaipaillaan mukaan uusia innokkaita nuoria.
Seuraava metsästyskurssi starttaa Haukan majalla jo tänä talvena. Ammuntaharrastus poikiikin Punkalaitumelle koko ajan nuoren polven metsästäjiä. Sanni Kivikoski on yksi heistä.
– Tavoitteena on, että olisin jo ensi syksynä peuraporukassa. Kovasti polttelee päästä tähtäämään kiikarin läpi ihan oikeaa peuraa, hän nauraa.
- Kehitetty ylläpitämään metsästäjien kuntoa ja metsästyksessä vaadittavaa tarkkuutta.
- Koostuu kolmesta osalajista: hiihto, etäisyyden arviointi ja ammunta.
- Hiihtomatka on 7–9 kilometriä helpohkossa maastossa perinteisellä tyylillä.
- Etäisyyden arvioinnissa arvioidaan matka kahteen maastossa olevaan hirvenpääkuvioon.
- Ammunta hiihtotaipaleen loppupuolella, ammutaan 10 laukausta seisten hirvikuvioon.
- Rinnakkaisena lajina on hieman kevyempi hirvenhiihtely, jossa hiihto-osuudella ei oteta aikaa.
- Vastaavat kesälajit ovat hirvenjuoksu ja hirvikävely.
