Saija Lehtonen tuo perinteet nykyaikaan

Saija Lehtonen käyttää töissään mm. luuta, sarvea, nahkaa ja puuta. Useimmat materiaalit hän etsii töihin itse, mutta riistamateriaalin hän hankkii suoraan tutuilta metsästäjiltä.

− Kun olen tehnyt töitä jo pitkään, on sana kiirinyt. Aika usein puhelimeeni kilahtaa vaikkapa viesti, jossa kerrotaan, että nyt olisi hirvenjalkoja saatavana. Useamman metsästysporukan ansiosta saan materiaalia töihini tarpeeksi. Tällaiset yhteistyöverkostot ovat minulle arvokkaita, koska en itse metsästä. Materiaalia on varmasti saatavissa hyvin siksikin, että pyrin hyödyntämään juuri niitä osia riistaeläimistä, jotka yleensä menevät hukkaan. Minusta on arvokasta, että kaikki eläimen osat otetaan tappamisen jälkeen hyötykäyttöön. Koen, että osoitan näin kunnioitusta elämää ja luontoa kohtaan, Saija Lehtonen kiteyttää.

Pyrin hyödyntämään juuri niitä osia riistaeläimistä, jotka yleensä menevät hukkaan.

 −Tykkään myös ajatuksesta, että raaka-aineet ovat kotimaisia ja tiedän, mistä ne ovat peräisin.  Kun tuntee materiaalinsa, se muuttaa suhtautumista materiaaliin. Materiaalia arvostaa paljon enemmän, kun sen muokkaamiseen käyttää aikaa ja vaivaa. Kaikilla tuotteillani on näin oma mielenkiintoinen ja elävä tausta ja tarina.

Tavoitteena säilyttää perinteet elävinä

Saija ajautui työuralleen oikeastaan huomaamattaan ja luontevasti.

− Olen kotoisin syrjästä, pieneltä paikkakunnalta, jossa luonto ollut aina läsnä koko ajan. Mummu ja äiti ompelivat kotona ja muutkin sukulaiset tekivät erilaisia tuotteita omin käsin. Totuin jo pikkutyttönä siihen, että asioita tehtiin itse.

− Vanhempana tietysti ymmärsin myös asian ekologisen ulottuvuuden ja sen, että samalla tulen säilyttäneeksi osaltani suomalaisia perinteitä ja kulttuuria. Vain tällä tavoin voidaan säilyttää sitä sanatonta, hiljaista tietoa, joka muuten saattaisi kadota kokonaan.

Yksi tällaisista perinteistä on esimerkiksi kalan tai riistaeläimien nahan parkitseminen käyttämällä luonnonaineita.

− Suomeksi ei kirjallisuutta aiheesta tuolloin löytynyt, mutta jotakin tietoa löysin ulkomaisista kirjoista. Niinpä aloitin yritys ja erehdys -menetelmällä testaamaan, millaisen parkkiliemen saa aikaiseksi pajunkuoresta. Myös vaihtoehtoja pajulle olisi, mutta paju on siinä mielessä helppo materiaali, että maanomistajat antavat helposti luvan pajunkuoren keräämiseen, Saija selvittää.

Saija kertoo, että kasviparkitseminen on yksi tapa parkita nahka. Pajunkuoren etu on se, että siinä mikään vaihe ei ole myrkyllinen ja myös nahka on kompostoitavissa toisin kuin teollisen parkinnan jälkeen. Teollisuus käyttää nahan parkitsemiseen erilaisia kemikaaleja, koska se on nopeampaa ja esimerkiksi nahan laatu on tasalaatuisempaa.

− Minulle näillä asioilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan vivahteet tekevät töistä uniikimpia; toista samanlaista tuotetta ei ole. Tulee muistaa, että Suomessa on käytetty turkiksia ja muita materiaaleja hyväksi kautta aikojen. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi kopioida mitään vanhaa, vaan yritän tuoda perinteisiä tapoja ja materiaaleja nykyajan elämään.

− Hirvensorkista on tehty historiassa ainakin soittimia, leluja ja naulakoita, mutta niiden muokkaaminen nykyaikaisiksi koruiksi on uudempi idea. Tämä on mielestäni se keino, miten kulttuuri pysyy aitona ja elävänä.

Rukkasia ja vihkisormuksia - hirvestä

Saija Lehtonen on opiskellut tekstiilimuotoilua Kuopion Muotoiluakatemiassa, mutta varsinaiset opit ovat löytyneet maailmalta tai itse kokeilemalla.  

−Opiskelujen aikana tein jo kaikenlaisia töitä ja kävin Islannissa työharjoittelussa. Sieltä sain paljon tietoa, oppia ja innoitusta. Olen käynyt tutustumassa perinteisiin työtapoihin myös Siperiassa ja saamelaisalueella. Näillä alueilla monet tavat ovat edelleen käytössä, mutta ei siksi, etteikö nykyaikaisia materiaaleja olisi käytettävissä, vaan koska luonnonmateriaalit ovat yksinkertaisesti parempia, Saija kertoo.

−Olen valmistunut hiljattain kuvataiteilijaksi. Käytän myös taideteosteni materiaalina tai lisänä mm. hirvenkarvoja, kalannahkaa tai suomuja. Taiteen lisäksi teen kaikenlaisia tilaustöitä riistamateriaaleista; rukkasia, korvaläppiä ja hattuja.

− Minulle voi siis tuoda vaikkapa majavan, josta sitten teen tuotteen, jota minulta toivotaan. Teen myös erilaisia koruja mm. hirvenkynnestä. Olen tehnyt yhdelle pariskunnalle jopa vihkisormukset, jossa timantin tilalla on hirvenkynttä. Hirven kynsi on oikeastaan vähän kuin timantti, sillä se on kestävä ja siinä vaihtelevat vaaleammat ja tummemmat eri tavoin hohtavat sävyt, Saija kuvailee.

Mistä inspiraatio erilaisiin luomuksiin sitten tulee?

−Yleensä inspiraatio etenkin taidepuolella tulee siitä, mitä näen luonnossa. Joku asia, vaikkapa puun muoto, herättää minussa mielikuvia. Näen mielessäni, miltä luomus näyttää valmiina, jolloin tehtävänäni on oikeastaan vain nostaa se muidenkin nähtäville, Saija selittää luomisprosessia.

−Käsitöiden kohdalla taas en hae tietoisesti hae inspiraatiota, vaan ideat syntyvät vuosien myötä kerääntyneen osaamisen ja alitajunnasta kumpuavien ideoiden yhdistyessä.

Saija Lehtosen taidetta on esillä WOOL WORKS -näyttelyssä, joka on esillä Tampereella Finlaysonin Vooningissa 15.3. - 5.4.2020.