Minusta erälle pitää päästä suoraan kämpän pihalta. En tykkää suhata autolla kilometrikaupalla monttuisia metsäteitä ennen kuin pääsee jahtimaille tai kalavesille. Sellaisia kämppiä ja jahtialueita ei hirveästi enää löydä.
Olen pitkään vuokrannut pohjoisimmasta Suomesta paria kämppää, jotka vastaavat kriteerejä. Toisen pihaan pääsee autolla, mutta siinä se sitten saakin viikon seistä. Toisen saavuttaa vain helikopterilla. Kerran se lompakkoa kirpaisee, mutta saapahan sitten olla viikon rauhassa.
Kämpästä tulee eräviikon ajaksi oma, muutaman neliön universumini.
Koska kenttää ei ole, pari päivää menee akuuttien kännykkävierotusoireiden kourissa, mutta sitten mieli rauhoittuu ja rauha laskeutuu kämppään ja sieluun. Aika pysähtyy. Kellonaika katsotaan taivaalta, seuraavan päivän sää iltaruskosta.
Suosikkikämppieni nykyaikaisin härpäke on kaasuliesi. Seuraavaksi modernein laite on rautakamiina. Sinne kun tuikkaa tulen ensimmäisenä päivänä, kämppä on hetkessä lämmin ja makuulaverin alla horrostanut, pystykorvan kokoinen kärpänen elpyy tervehtimään uusia asukkaita. Siinä se pörrää koko viikon jämerän pirttipöydän liepeillä etsien laskeutumispaikkaa meetvurstipötkyn vaiheilta.
Jostain syystä nukun kämpässä aina sikeästi. Päivän tarpomisen ja iltalöylyjen jälkeen kun kaivautuu makuupussin sisään, ei tuutulauluja kaipaa. Kun partainen mies asennollaan nukkuu – niemen nokassa, tunturin kainalossa, Jumalan suuren ja leveän selän takana, jos Mikko Kilpeä taas lainaamme.
Kämpästä tulee eräviikon ajaksi oma, muutaman neliön universumini, jonka täyttävät kavereiden puheenpörinä ja ulkopuolelta vaimeasti kantautuvat erämaan äänet. Yöllä metsämyyrä uskaltautuu jostakin rakosesta sisälle ja inventoi lattialle varisseita ruoantähteitä, onpa se joskus yllätetty repun sisältä. Kokemus oli molemmille osapuolille mieltä sykähdyttävä.
Sisäsiistin ihmisen yleinen pyrkimys järjestykseen hautautuu kämppäviikon aikana pöydän peittävien kuksien, puukkojen, patruunoiden, perhorasioiden, käärepapereiden, karttojen, kompassien ja puoleksi järsittyjen suklaalevyjen alle. Ilmatilaa dominoivat kuivumaan ripustetut maastovermeet saappaista lähtein. Aina tämä kotiolot voittaa!
Kämpältä palaan kotiin kuin kirkossa olisin käynyt.
Jahtimedia on Metsästäjäliiton verkkomedia. Tämä kolumni on julkaistu Metsästäjäliiton jäsenlehdessä Jahti 4/2025. Liiton jäsenenä saat tietoa, taitoa ja edunvalvontaa sekä yhteisöllistä toimintaa samanhenkisten ihmisten kesken – sekä tuoreen Jahti-lehden postitse.
