Kari Poikulainen viihtyy mökillä
Tampereella asuva Kari Poikulainen myöntää nauttineensa kuumasta kesästä Oriniemen mökillään Punkalaitumella, jossa hänen seuranaan ovat olleet vaimonsa Erja sekä mäyräkoira Zita ja ajokoira Seita.
– Loisto kesä - eihän tämmösestä lämpöaallosta voi olla nauttimati – niin ihmiset ku lemmikitkin. Tosin koiriloilla on ollu vähän tukalaa, kun ei voi harrastaa liikuntaa, mies kertoo kuulumisiaan.
– Olemme viettäneet hela loman möksällä. Covidin takia olemme tietoisesti jättäneet matkailun taka-alalle. Rakentelua möksällä, riistapellon/puutarhan hoitoa, saunomista, uimista ja luonnon seuraamista. Esimerkiksi sepelkyyhky on tehnyt jo kahdet poikueet pihakuuseen, rusakoita pomppii sinne ja tänne. Peuralla on vasat riistapellossa. Koissut lenkitämme aamuin illoin – tosin helteet ovat asettaneet jaksamiselle rajoituksia, Kari kuvailee.
Hänen muut harrastuksensa liittyvät metsän- ja puutarhanhoitoon.
– Olen – taasen – istuttanut uuden puulajin. Niitä on lähistöllä noin 40 eri lajia. Kerään myös sieniä ja marjoja riistan kanssa tarjoiltavaksi.
– Ampumaratakäynnit ovat jääneet valitettavan vähiin – ihan itteäkin harmittaa. Tämä kesä vain vie niin mukanaan, ettei kaikkeen yksinkertaisesti riitä aikaa, Poikulainen lisää.
Kesällä pariskunta kuitenkin lataa akkujaan maaseudun rauhassa.
– Kesä on rauhoittumisen aikaa, aikaa suunnitella kaikkea tulevaa, kerätä voimia tulevaa synkkää syksyä ja pitkää talvea varten, Kari sanoo.
Entä vieläkö pakkasesta löytyy riistalihaa?
– Olemme vaimon kanssa kaksin. Lapsilla on jo omat taloudet, joihin riistaa on voitu jakaa perheen kesken. Tyttären häihin olemme säästäneet parhaat palat: paistit ja fileet. Iskä on saanut kunnia-urakan paistaa fileet ja paistit juhlapöytään. Pakastimet tyhjennetään tulevaa kautta varten tavalla tai toisella, Poikulainen jatkaa.
Kari kuuluu Punkalaitumen Oriniemessä toimivaan Metsästysseura Haukkaan ja on metsästäjänä monipuolisen riistan arvostaja, mutta minkälaista riistaa hän pääasiassa metsästää?
– Kronologisessa järjestyksessä: kyyhky, vesilinnut, peura, rusakot ja hirvi. Ja kaikkea muuta siinä sivussa, hän luettelee.
Jaana ja Jenni Seikkula hiovat taitoaan ampumaradalla
Raumalaisen Jaana Seikkulan ja hänen 15-vuotiaan tyttärensä Jennin kesään Lapin Kivikylässä ovat kuuluneet heti kaurispukkijahdin jälkeen aktiivinen ampumaradalla harjoittelu ja kilpaileminen. He ovat Kivikylän Metsästysseuran jäseniä ja Lapin metsästyshoito- ja ampumaseuran (Lamas) ampumajäseniä. Takana ovat mm. piirinmestaruuskisat pienoishirvikiväärillä ja Satakunnan piirin jousiammuntakurssi.
– Kun aloitimme metsästäjinä, harjoittelut olivat vähäisiä. Jahdissa alkoi kuitenkin nälkä kasvaa ja mieleen tuli ajatus, että voisi yrittää ampua vaikka kävelevää peuraa, jos olisi taitoa, Jaana ja Jenni huomasivat.
Niinpä äiti ja tytär alkoivat käydä ampumaradalla harjoittelemassa pienoiskiväärillä osumista liikkuvaan hirveen.
–Jenni sai SM-tason oppaan ja innostus on vain kasvanut taitojen karttuessa. Hän on menestynyt jo kilpailuissa, itse otan ammunnan taitojeni oppimisen kannalta, Jaana Seikkula tunnustaa.
–Kilpailut ja harjoittelu merkitsevät meille nykyään yhteistä aikaa ja toistemme haastamista. Tosin tytär on paljon parempi, Jaana kehaisee.
–Se on mukavaa tekemistä ja yhdessäoloa. Kilpailut ovat jännittäviä ja kivoja, Jennikin myöntää.
He molemmat korostavat sitä, että jokaisen aloittelijan pitäisi treenata radalla monen monta kertaa, ennen kuin aloittaa metsästämisen.
–Näin oma ase tulee tutuksi ja tietää taitonsa itse riistatilanteessa, Jaana muistuttaa.
Seikkulat metsästävät pääasiassa hirveä, peuraa, kaurista ja sepelkyyhkyä, mutta he osallistuvat myös supikoira- ja kettujahtiin.
–Pakastimessa on vielä jäljellä kauriinlihaa, peuran lihasta suurin osa palvattiin ja purkitettiin. Hirvenlihat ovat loppu. Kyyhkyset on jo herkuteltu, Jaana selvittää.
Olli Uusitalon kesä on mennyt koiranpentujen ehdoilla
Olli Uusitalon kesä on sujunut suloisten koiranpentujen kanssa – 8 mäyränkoiran pennun ja yhden ajokoiran pennun ehdoilla. Paraisilla onkin riittänyt tohinaa, kun kasvavat pennut ovat vieneet isännän päähuomion. Ottajiakin pennuilla olisi hänen mukaansa jo parisenkymmentä, kun sen aika koittaa.
–Ammunnoista ei sen sijaan ole nyt kehumista, Olli sanoo. Hän kertoo osallistuneensa kuitenkin pariin kilpailuun.
No miten on riistalihan laita, vieläkö sitä on jäljellä?
–Pakastin on jo päässyt aika tyhjäksi, mutta peuraa ja kaurista löytyy vielä, Uusitalo laskeskelee.
Hän kuuluu Yläneen Erämiehiin ja Peräseinäjoen Metsästysseuraan.
Markku Granlund haikailee jo kalaan ja metsälle
Myöhemmin lomaileva Markku Granlund ei ole ehtinyt koko kesänä kalaan, vaikka kalastus on metsästyksen ohella hänen tärkeimpiä harrastuksiaan. Niitä hän toteuttaa etupäässä kotiseudullaan Taivalkoskella, jossa mies kuuluu sikäläiseen hirviporukkaan ja Loukusan Metsästäjiin.
–Taivalkoskella kasvatan vuokraamallani lammella kalaa ja pyydän kalaa myös järvestä. Taivalkoskella on edelleen kotipaikka ja mökkikin. Siellä tulee käytyä kesällä ja syksyllä, Granlund kertoo.
Loimaan kodissa hänellä ja puolisollaan Helillä kasvaa nuori itäsiperianlaika, joka sai isäntänsä mukaan metsästykseen tuntumaa jo viime syksynä ja alkaa nyt olla koulutusiässä. Markku odottaakin jo innolla Piiku-koiransa kanssa pääsyä metsälle.
Granlund keskittyy nykyisin enemmän suur- kuin pienriistaan, jota hän ei ole omien sanojensa mukaan enää pyytänyt kymmeniin vuosiin. Nuorempana hän sanoo käyneensä myös ampumaradalla paljonkin.
Granlundin pakastimesta ei kuitenkaan ole riistaliha päässyt kokonaan loppumaan.
–Vielä löytyy hirveä enemmänkin ja karhua ainakin yhden käristyksen verran. Hyvää se karhunliha on, Markku myhäilee.
Peuraa hän ostaa metsästysseuroilta ja ampuu myös itse vierasluvalla Punkalaitumen Kanteenmaalla.
Mika Kivistö on monen seuran mies
Loimaan Mellilässä asuvan Mika Kivistön kesä ja loma ovat kuluneet maatilatöissä. Perheessä on myös kolme metsästyslinjaista labradorinnoutajaa ja yksi karkeakarvainen mäyräkoiran pentu.
–Koirien kanssa ulkoillaan päivittäin ja uidaan viereisessä joessa. Noutajat tarvitsevat liikuntaa ja tekemistä, joskin helteet ovat rajoittaneet lenkkeilyt iltaan ja aikaiseen aamuun. Mäykyn pentu vaatii lisäksi huomiota ja ruokintaa neljästi päivässä, Kivistö kertoo.
–Asumme tiheän peurakannan alueella ja mäyräkoirilla tapahtuva ajojahti on syksyn kohokohtia. Poikani Eetun mäyräkoirasta onkin tarkoitus tulla kaveri erityisesti peurajahteihin, Mika korostaa.
Kivistöt ovat tyhjentäneet pakastintaan valmistamalla ruokaa peurasta ja hirvestä, mutta lihaa on vielä jäljellä. –Peura sopii hyvin myös kesän grilliherkkuihin, he tietävät kokemuksesta.
Mika kuuluu peräti kolmeen metsästysseuraan: Alastaron metsästysseuraan, Virttaan Erä-Veikkoihin ja Mellilän Metsästäjiin. Hän sanoo metsästävänsä lähinnä valkohäntäpeuraa ja hirveä sekä hieman kyyhkyä ja sorsaa.
–Hirvijahtiin osallistun Virttaalla, peurajahtiin Virttaalla ja Alastarolla ja Mellilässä metsästän vain pienriistaa. Peurakanta on erittäin vahva alueella ja suurin osa jahtikaudesta kuluukin peurajahdeissa. Kytisjahti on alueella edelleen yleisintä, mutta ajojahteja järjestetään myös paljon. Ne ovat porukkajahteja ja siksi minusta mukavampia kuin yksin tapahtuva kyttääminen, hän kuvailee.
Oman maatilansa viljelyssä Kivistöt ovat pyrkineet ottamaan huomioon peltoaukeilla viihtyvän peltopyyn.
–Tilan jokirannat ovat olleet suojavyöhykkeinä pitkään ja kesannoilla suositaan apilapitoisia kasvustoja, joissa viihtyvät myös kauriit. Pellot ovat pääsääntöisesti sängellä tai kasvipeitteisinä talviaikaan, joten peltopyillä ja pienriistalla riittää suojaa, Mika toteaa.
Ampumaradalla hän sanoo käyneensä harjoittelemassa muutaman kerran kiväärillä ja osallistuneensa pari kertaa Virttaan Erä-Veikkojen omiin kilpailuihin. Elokuun alussa Alastarolla pidetyissä hirvenjuoksun SM-kisoissa Kivistö toimi talkoolaisena.