Paras saalis metsästyksessä on yhteenkuuluvuus ja erätoveruus

− Pirttijärven Erä on hyvin vireä ja toimiva metsästysseura, jonka merkitys varmasti entisestään vahvistuu tulevina vuosia. Yhteinen harrastus kokoaa erilaisia ihmisiä monipuolisen metsästysseuratoiminnan pariin, ja seura on myös kylän yhteisöllisyyden vaalija ja ylläpitäjä, painotti juhlapuheessaan Vesa Lehikoinen.

Metsästysseura tarvittiin hirvilupien hakemiseksi

− Ilman metsästystaitoja ei nykyihmistä olisi olemassa, tämä on tärkeää ymmärtää. Metsästys on syvällä ihmisen perimässä ja metsästysvietti vaikuttaa yhä meidän käyttäytymiseemme. Metsästys kuuluu tervehenkisiin luontoharrastuksiin, ja sille on saatava laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä. Luonnonläheisellä, maaseutumaisella elämäntavalla on edelleen oma sijansa, linjasi Lehikoinen.

Lehikoinen siteerasi puheenvuorossaan seuran pitkäaikaista puheenjohtajaa, opettaja ja eräkirjailija Heimo Rautavaa, jonka 30 vuotta sitten lausumien sanojen mukaan ”Voin vilpittömästi sanoa, että vastaavaa yhteishenkeä en ole missään metsästysporukassa tavannut. Mielestäni paras saalis metsästyksessä on yhteenkuuluvuus ja erätoveruus”. Toteamus kertoo metsästysseuratoiminnan syvimmän merkityksen ja tärkeimmän vahvuuden.  

Pirttijärven Erän historiikin esitti Timo Puustinen, joka on ollut seuran toiminnassa pitkään ja monella tavalla mukana. Juhlaa ja kyläkirjaa varten hän oli koonnut seuran historiikin ja kertoi seuran alkuvaiheista:

 − Metsästysseuran perustaminen tuli ajankohtaiseksi innokkaiden ja aktiivisten metsästäjien toimesta. Hirvikanta alkoi pikkuhiljaa lisääntyä ja hirvilupien hakeminen ei ollut helppoa, jos ei ollut kirjallista sopimusta metsästysmaiden vuokrauksesta.

− Myös valtakunnalliset riistatoimijat Mikko Rantasen johdolla olivat edistämässä metsästysseurojen perustamista Pohjois-Karjalassa. Pirttijärven Erän ensimmäinen puheenjohtaja, kauppias Reino Lehikoinen oli aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että seuran perustava kokous pidettiin Säynelahdessa maanviljelijä Eljas Huovisen talossa vuonna 1961, Puustinen loi katsauksen menneeseen.

Metsästysseuran toiminta elävöittää kyläyhteisöä

Metsästyssseuran toimintaan on vuosikymmenten aikana kuulunut luonnollisesti tärkeimpinä riistanhoito sekä pien- ja suurriistan metsästys. Lisäksi seura on harjoittanut kenneltoimintaa, ampumatoimintaa ja rakentamistoimintaa, josta mittavimpana Pirttijärven Erän jäsenten osaamisen ja talkootyön näytteenä on vuonna 1992 valmistunut metsästysmaja Eräpirtti.

Metsästysseurat ovat nykyään monesti kylien toimivimpia yhdistyksiä, ja niin asia on Pirttijärven Eränkin kohdalla. Esimerkkejä monipuolisesta yhteisöllisestä toiminnasta, jossa seura on ollut mukana, ovat kyläkirkot, erätulet, nuorisotapahtumat, Kesäpilkkeet-tapahtumat ja Keisarin ratsutien varrelta -kyläkirjahanke. Seuran metsästysmaja on toiminut pitkään oman alueensa kylätalona, mikä on muuallakin yleistä. 

− Pirttijärven Erä tarjoaa jäsenilleen rentouttavaa vapaa-ajan toimintaa samanhenkisessä seurassa ja seuran toiminta elävöittää koko kyläyhteisöä. Omat haasteensa metsästysseuratoiminnan tulevaisuudelle asettavat ikääntyminen, työssäkäyvien vähentynyt vapaa-aika ja talkootyöinnon väheneminen. Metsästysseuratoiminnan asema on kuitenkin vankka, vaikka yhteiskunnalliset paineet metsästysharrastusta kohtaan ovat lisääntyneet, Puustinen puntaroi. 

Pirttijärven Erän jäsenmäärä on nyt 93 henkilöä, joista 11 on naisia. Heistä muutamia on ollut hirvijahdeissakin mukana. Seuran  jäsenten keski-ikä on 53 vuotta, ja mukaan sekä hirviporukkaan että talkootyöhön on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut useita aktiivisia kolme-nelikymppisiäkin. Timo Puustinen totesi, että Pirttijärven Erän tulevaisuus vaikuttaa vakaalta ja seuran perustoiminnot näyttävät jatkuvan vahvoina myös tulevina vuosikymmeninä.

Entisajan riistarikkautta ja pyyntikeinoja

 Vuonna 2021 Pirttijärven Erän perustajajäsenistä ovat seuran riveissä kunniajäseninä mukana Lauri Tuupanen, Raimo Tuupanen ja  kunniapuheenjohtajana Veli Tuupanen. Otto Huovinen on toiminut aktiivisesti naapuriseura Kuuttijoen Erässä. Seuran 60-vuotisjuhlassa perustajajäsenistä oli paikalla vuodenvaihteessa 80 vuotta täyttävä Lauri Tuupanen.

Seuran alkuajoilta hänen mieleensä on jäänyt, että seuraa lähdettiin perustamaan hyvillä mielin, naapurien kesken elo oli kaikin puolin sopuisaa ja talkoohenki oli siihen aikaan suurta. Ennen metsästysseuran toimintaa naapurien mailla metsällä käymiseen kysyttiin lupa suusanallisesti.

−Metsästysajat olivat pitkät, metsällä käytiin laajemmilla saloilla kuin nyt ja riistaa oli silloin paljon enemmän, varmasti kymmenkertaisesti sen mitä nykyisin. Minunkin kotipaikkani pihan lähipuissa Tukavaarassa saattoi olla sata tai jopa parisataa teertä yhdessä parvessa, ja sellaisia satapäisiä parvia näki metsästysaikaan melkein päivittäin, Tuupanen muisteli menneitä.

−Riistasaalis oli tärkeää täytettä ruokapöytään, kaikki lihamurikat olivat tarpeen silloin sota-ajan perään. Äiti oli hyvin taitava nylkemään jänikset ja kynimään linnut pataan pantaviksi. Silloin viriteltiin ihan ansalankojakin jäniksille.  Toinen mikä on jäänyt mieleen, oli Pitkälahessa ollut kaha, sillä pyydettiin mehtälintuja. Käpälälautakin ketuille oli Pitkälahensuolla.

−Meillä oli siihen aikaan pystykorvainen, vaaleanruskea maatiaiskoira Virkku, se aika hyvin haukkui lintuja. Myöhemmin tuli musta sekarotuinen ja luppakorvainen Panu, jolta ammuttiin jäniksiä. Rotukoiria alkoi olla vasta 1970-luvulla, ja silloin koirakanta rupesi jalostumaan huomattavasti, kertoili Lauri Tuupanen.