Hiriviparoonin Warma. Siinäpä on komea ja kuninkaallinen nimi koiralla. Just det! Aivan niin. Tämä vilkas yksivuotias pentuhan onkin saapunut hirvijahtiin Keski-Ruotsista Köpingista yhdessä isäntänsä Jukka Muhosen kanssa.
Warmalla ei ole timanttipantaa, mutta silti se on isännälleen arvokkaampi kuin yksikään jalokivi.
Se on niin rakas, ettei hän missään tapauksessa ota sellaista riskiä, että susi voisi ottaa siltä hengen.
Siksi hän ei metsästä omalla kotiseudullaan vaan matkustaa syksyisin Keski-Suomeen Kannonkoskelle hirvijahtiin.
Ruotsissa on Muhosen mukaan alueita, joilla ei jolkottele enää muita eläimiä kuin susia. Ja vaikka hirvieläimiä olisikin, metsästäjät eivät uskalla päästä koiriaan niiden perään.
Erikoissuunnittelija Mari Lyly Suomen riistakeskuksen Susilife-hankkeesta kertoo, että Naturvårdsverket arvioi Ruotsin susikannaksi viime talvena 460 yksilöä. Reviirit sijoittuvat pääosin maan keskivaiheille ja eteläosiin.
Susivaara on todellinen. Muhonen on ollut todistamassa vuosien varrella kolme eri kertaa, kun susi on hyökännyt hänen koiransa kimppuun.
–Onneksi koirat olivat niin hyväkuntoisia, että ne jaksoivat juosta karkuun niin kauan, että susi jätti pelin kesken. Muuten ne olisivat menehtyneet.
Kurjempiakin kohtaloita on nähty. Hän oli todistamassa, kun susi hyökkäsi hänen metsästyskaverinsa koiran kimppuun ja tappoi sen vain 200 metrin päässä heistä.
– Se on kauheaa katsottavaa, kun mies itkee kuollutta koiraansa. Ei sellaista kohtaloa kukaan halua lemmikilleen.
Muhosen asuinseudulla 130 kilometrin päässä Tukholmasta susiongelma alkoi siitä, kun alueelle siirrettiin muualta susia.
Tutkijat halusivat tutkia niiden käytöstapoja ja selvittää, miten ne sopeutuvat luontoon ja miten ne vaikuttavat hirvikantaan.
–Kun susitilanne menee pahaksi ja tulee pentueita, ensin häviävät hirvenvasat ja sitten aikuiset hirvet ja kauriit, kunnes metsä on kuin hautausmaa.
Elävä ja hieno riistakanta on enää muistoissa, Muhonen kuvailee.
Hän lopetti metsästyksen asuinpaikkakunnallaan vuonna 2017. Ja niin teki moni muukin saman riistanhoitoyhdistyksen alueella.
– Rhy:n alueella on 12 metsästysseuraa, joissa oli siinä vaiheessa enää kolme metsästäjää, jotka päästivät koiransa irti maastoon. Näin se vain menee.
Kukas sitä nyt perheenjäsenensä haluaa tapattaa.
Eletään syyskuun loppua 2022 Kannonkoskella paikallisen Kannonsahan Rihlan jahtimailla. Onnellisempaa paria saa hakea kuin nämä kaksi.
Warma juoksee, pomppii, nuuhkii ja tutkii ja säntäilee sinne tänne Jukka-isännän katsoessa menoa naurussa suin. Puitteetkin ovat häikäisevät.
Metsästäjien tukikohta on harmaantunut vanha hevostalli ikiaikaisten honkien ja näreitten suojassa.
Ympärillä ei ole asutusta eikä vilkasliikenteisiä maanteitä lähimaillakaan. On vain erämaata.
– Meillä susista ei ole vaaraa. Muutama susi on nähty läpikulkumatkalla, vakuuttaa Rihlan puheenjohtaja Hans Gummerus.
Rihlassa ruotsalainen vieras on otettu mielihyvin seuran jäseneksi. Uutena jäsenenä häneltä peritään seuran jäsenmaksu ja 500 euron arvoinen liittymismaksu.
Muhonen on suorittanut ruotsalaisen metsästystutkinnon lisäksi suomalaisen metsästystutkinnon, vaikka se ei olekaan jäsenyyden ehtona.
Jukka Muhonen varttui Kannonkoskella aina siihen asti, kun muutti perheensä mukana Ruotsiin vuonna 1969. Hän oli tuolloin kolmannella luokalla koulussa.
– Ostin aikoinani Kannonkoskelta talon, ja täällä tulee vietettyä paljon aikaa. On kiva tavata vanhoja tuttuja.
Rihla aloittaa hirvijahdin lauantaina 8. lokakuuta noin viidentoista metsästäjän joukolla. Kaatolupia on seitsemän.