Olosuhteet Pessalompolossa olivat hyvät. Perjantaina hirvenhiihtelyssä aamulla oli runsaat 25 astetta pakkasta, mutta se lauhtui pian auringon noustua sinitaivaalle. Lauantaiksi hirvenhiihtokilpailuun sää lauhtui muutamaan pakkasasteeseen ja yön aikana oli satanut kevyesti lunta. Sunnuntaina hirvenhiihdon viestikilpailun aikana lunta satoi useampi sentti. Kaikin puolin kilpailu saatiin vietyä läpi hienoissa kevättalven olosuhteissa ja turvallisesti.
Metsästäjäliiton metsästysammunnan SM-tason kilpailut on järjestetty Pessalompolossa 17 kertaa vuoden 1979 jälkeen.
Näissä Metsästäjäliiton SM-kilpailuissa oli käytössä ensimmäisen kerran metsästäjävakuutuksen tai muun vastaavan vakuutuksen tarkistaminen kilpailuun ilmoittautuessa. Uusi kilpailuja koskeva sääntö on myös se, että aseen patruunapesässä on oltava turvalippu, mikä kontrolloidaan asetarkastuksen yhteydessä. Lippu saa olla pois käytöstä vain kilpailusuorituksen aikana.
Hirvenhiihdon ja -hiihtelyn pistelasku
Hirvenhiihtelyssä maksimipistemäärä on 1200, joka jakautuu niin, että ammunnasta voi saada maksimissaan 600 pistettä ja etäisyyden arvioinnista toiset 600. Ampumatulos kerrotaan kuudella eli kymmenen kymppiä antaa maksimipisteet. Arvioinnissa on 4 paikkaa ja jokainen väärin arvioitu metri vähentää 2 pistettä 600 maksimipotista. Hiihtoaikaa ei mitata, mutta ampuma-aika on seitsemän 7 minuuttia ja jos aika ylitetään, niin kilpailijan ampumatuloksesta vähennetään 3 pistettä jokaiselta alkavalta yliaikaminuutilta.
Myös hirvenhiihdossa maksimipistemäärä on 1200 ja ampumapisteitä voi saada maksimissaan 600 kuten hiihtelyssä. Arviointipisteiden maksimäärä on 300 pistettä, josta jokaista arviointivirhemetriä kohden vähennetään 2 pistettä kuten hiihtelyssäkin. Arviointeja suoritetaan hiihtelystä poiketen vain kaksi. Hirvenhiihdossa mitataan lisäksi hiihtoaika, jossa maksimipistemäärä on 300 pistettä. Sarjan nopein hiihtäjä saa maksimipisteet 300 ja seuraavien hiihtopisteitä vähennetään yksi piste jokaista voittajalle hävittyä 10 sekuntia kohtaan. Yli viiden minuutin aikahäviön jälkeen pisteitä vähennetään enää yksi piste per hävitty 20 sekuntia.
Hirvenhiihdon ampumapaikalla ampumamatka on 100 metriä ja paikalla ammutaan Metsästäjäliiton hirvikuvion keskiöön. Ampumapaikalla on tärkeintä aseen turvallinen käyttö, mitä useat ampumapaikan valvojat kontrolloivat. Ammunnan jälkeen aseesta on poistettava lipas ja vasta sitten lukon saa sulkea ennen hiihtosuorituksen jatkamista.
Hirvenhiihtelyssä ampuma-aika on 7 minuuttia. Käytetty aika kontrolloidaan jalkapannalla, joka käynnistää laskennan ampumapaikalle tultaessa ja katkaisee ajan laskennan paikalta poistuttaessa. Ampumapaikalla ammutaan 10 laukausta. Ammunnassa käytetystä yliajasta kilpailijalle lasketaan virhepisteitä.
Etäisyyden arviointitehtävässä arvioidaan matkaa maastoon sijoitettuun hirvenpääkuvaan. Se on sijoitettuna ladun varteen 50-200 metrin etäisyydelle arviointipaikasta. Hirven hiihtelyssä arvioidaan neljän kuvan etäisyys, hirvenhiihdossa on arvioitavana matka kahteen kuvaan.
Lapin piiriä edustava Pentti Särkelä Kemijärveltä kilpaili hirvenhiihdossa ensimmäisen kerran jo nelisenkymmentä vuotta sitten. Pentti kertoo, että välillä hän harrasti muita lajeja, mutta on nyttemmin palannut metsästysammunnan hikilajien hiihdon ja juoksun pariin. Kilpailu antaa syyn lähteä liikkumaan ja miehelle kertyykin hienosti hiihtokilometrejä, vuodesta riippuen mittariin kertyy 1500-2000 kilometriä.
Niina Jänkälä Lapin piirin Sodankylästä on tullut metsästysammunnan hikilajien hiihdon ja juoksun pariin perheen yhteisen harrastuksen myötä. Metsästystä harrastava Niina kertoo, että ammuntaa enemmän tulee harjoiteltua hiihtoa ja juoksua. Pessalompolon mäntykankaalla sijaitseva latu on varsin tasainen muutamaa nousua lukuun ottamatta ja Niina tuumii, että mäkiä voisi toki olla enemmänkin.
Sakke Saari Ranualta kilpailee sarjassa S13. Ampumapaikalla junioreilla ampumatuen käyttö on sallittu, aseen käyttöä valvoo henkilö, jolla on aselupa. Sakkea on valvomassa Ismo Petäjäjärvi.
Sakke kertoi maaliin tultuaan, että päivän hirvenhiihto sujui ihan hyvin ja ehkä parhaiten hän saattoi onnistua ammunnassa. Sakke kertoi harjoittelevansa hiihtoa ja ammuntaa aina silloin tällöin. Hirvenhiihdon lisäksi hän käy perheensä kanssa myös hirvenjuoksukilpailuissa. Sakke myös metsästää, erityisen mieluisia ovat vesilintu- ja kyyhkyjahdit. Hän metsästää myös metsäkanalintuja, hirviä ja Viki-dreeverinsä kanssa jäniksiä.
Ari Ronkaisen asetta tarkistamassa Jarmo ja Hille-Stina Huhtanen. Hirvenhiihdossa ja -hiihtelyssä keskisytytteisten kaliiperien minimilaukaisuvastus on 1 000 g ja reunasytytteisten 500 g. Aseen paino on vapaa. Tähtäinristikon korkeus saa olla piipun keskeltä maksimissaan 75 mm, etutukin korkeus piippulinjan keskelle saa taas olla maksimissaan 90 mm (Huom! .22 lr saa olla 120 mm). Lisää asemäärityksestä voi lukea sääntökirjasta s.32
Hienoista aterioista kilpailijat ja talkooväki saavat kiittää muun muassa Sanni Alataloa. Hän on paikallisia ja kotoisin Mellajärveltä ja on kilpailut järjestävän Jupon Erän kannatusjäsen. Sanni muistelee, että on toiminut talkoolaisena liki kymmenessä Pessalompolossa järjestetyssä SM-kilpailussa.
Keminmaassa asuva Jupon Erän Kati Mellajärvi vastasi kilpailussa kahviopisteestä. Hän kertoo olleensa kisatalkoissa mukana lapsesta asti. Tiedusteltaessa, miten seuroihin, kilpailuihin ja tapahtumien järjestelyihin saataisiin mukaan entistä enemmän nuoria, Kati tuumii, että seurojen välistä yhteistyötä voisi lisätä samoin kuin tiedotusta metsästysseurojen toiminnasta.
Epävirallisen kisamaskotin asemaan noussut nelikuukautinen Jaku-pentu, suomenpystykorva, vei kisapaikalla kaikkien sydämen. Jaku saapui kisoihin Siilinjärveltä Ari Ronkaisen ja Seija Kartimon kanssa.
Pysäköintiä ohjasivat Vaasasta asti talkoisiin saapunut Karoliina Myllykoski ja kulmakunnalla asuva Jupon Erän Arvid Nalli.
Kiittäen voin todeta, että olipa hieno tunnelma Pessalompolon hirvenhiihdon 2024 SM-kilpailuissa! Tulin talvella ilmoittaneeksi, että voinpa minäkin osallistua niin hirvenhiihtelyyn kuin -hiihtoon. Sitä päätöstä ei tarvinnut katua, sillä kilpailussa oli tunnelmaa kuin Jukolan viestissä! Kuten moni muukin kisakentällä sanoi, päätös osallistua kilpailuun vaikkapa vain leikkimielellä luo tavoitteen harjoitella niin hiihtoa kuin myös ammuntaa. Koetin ottaa rennosti ja repimättä, mutta niin vain kisalenkillä syke tuntuvasti nousi, muuallakin kuin ylämäissä! Etäisyyden arviointi on yllättävän vaikeaa eikä helppoa ole ammuntakaan, vielä kun pakkasessa hiki ja puuskutus höyrystää niin silmälasit kuin kiikaritähtäimen. Maltti on valttia! Haasta sinäkin niin itsesi kuin kaverisi kuntoilemaan ja treenaamaan jahtipoluillakin tärkeitä ammuntaa ja etäisyyden arviointia!
Lopuksi kiitos kaikille kilpailijoille siitä, että Metsästäjäliiton uusi turvallisuussääntö käyttää panospesän tyhjyyttä osoittavaa turvalippua otettiin ymmärtävästi vastaan. Turvallisuuden varmistamiseen tähdätään myös sillä, että lipas saa olla kiinni aseessa vain ampumapaikalla. Tarkennetut turvallisuussäännöt puoltavat paikkaansa, sillä maalissa jouduttiin valitettavasti toteamaan, että useammilla hiihtäjillä oli lipas unohtunut aseeseen kiinni ammunnan jälkeen. Yhdellä kilpailijalla oli jäänyt hylsy patruunapesään, toisella kilpailijalla oli patruunapesässä ampumaton patruuna. Näissä kaikissa tapauksissa olisi olemassa vahinkolaukauksen riski. Lisäksi uutta on se, että ilmoittautuessa kilpailijan on osoitettava esim. näyttämällä maksettu riistanhoitomaksu, että vastuuvakuutus on voimassa.
