Käytettyjen varusteiden ja työkalujen hankkiminen on usein houkutteleva vaihtoehto. Aseiden käyttöominaisuudet eivät useimmiten heikkene, vaikka ikää kertyisikin, kunhan aseiden huoltoa ja puhdistusta ei laiminlyödä. Jos mietit käytety haulikon hankkimista, lue siihen vinkit täältä.
Kiväärin ensitarkastus
Kuten mitä tahansa asetta käsiteltäessä, tarkista ensimmäiseksi, että käsiin saamasi ase on lataamaton ja tyhjä.
– Tarkista ettei aseen lippaaseen tai makasiiniin ole jäänyt patruunoita ja että aseen patruunapesä on tyhjä, Printec Aseen aseseppä Matias Kaivos painottaa ja jatkaa rutiininomaisen tarkistuksen olevan kuin ilmainen henki- tai tapaturmavakuutus.
Vaikka aseen myyjä kertoisikin aseen olevan lataamaton ja tyhjä, tarkistaminen on aina asiallista eikä missään nimessä epäluottamuslause.
Tarkista myös, että aseen lupien numerot täsmäävät aseen merkintöihin, jotta voit varmistua käsissäsi olevan myytävän, luvissa olevan yksilön. Huomaathan myös, että osassa kivääreitä merkinnät voivat sijaita muuallakin kuin piipun kyljessä, ja voit joutua etsimään niitä esimerkiksi pultin etuosasta.
Raudat ja sovitus
Tarkista että aseen raudat ovat tukevasti kiinni tukissa. Usein kiinnitysruuvit voivat käytössä ja esimerkiksi puutukin eläessä löystyä, ja sitä ei tarvitse ostajan säikähtää. Voit kiristää ruuvit ja sen jälkeen tunnustella, ettei rautojen ja tukin välillä ole havaittavaa klappia.
– Joskus kuulee johtopäätöksiä vedettävän myös rautojen kiinnitysruuvien kannoista, mutta kiristyksestä tulleet jäljet kertovat ennen kaikkea siitä, että asetta on todennäköisesti huollettu, Matias tähdentää.
Vanhemmissa aseissa usein leveällä ja ohuella talttapäämeisselillä avattavat ruuvien kannat nyhrääntyvät helposti tavallisilla kapeammilla ja paksummilla ruuvimeisseleillä, ja harvalta löytyy niihin sopivia välineitä.
Mikäli ase on pedattu ja sovituksessa rautojen ja tukin välissä on muutakin, pysyy sovitus täsmällisenä paremmin, mutta puinen tukki elää vuosien varrella ja sovituksessa voi olla sanomista.
Tukki
Tarkista yleisesti tukin kunto, ja kuten haulikonkin kohdalla myös kiväärissä tukin pinta on lähinnä ulkonäköseikka, mutta voi hieman kieliä aseen käyttöhistoriasta. Huomioi kuitenkin, että metsässä vietetty aika ei tarkoita välttämättä aseen käyttökelpoisuuden puolesta yhtään mitään, mutta tukin yleiskunto voi kertoa aseeseen kohdistetun huoltamisen ja puhdistamisen määrästä jotain. Pinnoitteita voi kuitenkin uusia, puutukin lakkaa voi hioa pois ja laittaa uudelleen tai tukin voi kyllästää öljyllä.
Mikäli aseen piippu on tarkoitettu vapaasti värähteleväksi, tarkastele piipun ja etutukin väliin jäävää välystä. Onko välys kummallakin puolella samankokoinen? Piipun ja tukin välissä olisi hyvä kyetä kuljettamaan vaikkapa seteliä tai kartonkia esteettä. Mikäli piipun olisi hyvä päästä värähtelemään vapaasti mutta havaitset jo tarkistellessasi etutukin olevan niin löysä, että se nappaa helposti piippua ja tukkia kourassa puristettaessa piippuun kiinni, voit varautua avartamaan tukin piippukourua ennen kuin lähdet suunnittelemaan aseella ampumista vaikkapa etutukkiin kiinnitetyllä bipodilla joka tuo etutukkiin painetta.
Tarkista myös tukin kaula halkeamien varalta, ja kiinnitä huomiota rautojen takaosan kohdille. Puutukeille tyypillisesti tukin eläessä vuosien saatossa voi rautojen takaosa päästä “takomaan” tukin kaulaa pituussuunnassa halki, mikäli sovitus ei ole pysynyt optimaalisena tai kiinnitysruuvit ovat olleet löysällä.
– Mikäli sovitus tässä kohtaa on tiukka, voi sitä osaava tukkiseppä hieman avartaa tätä estääkseen. Lähtökohtaisesti aseen rautojen pitäisi tukea suurin osa paineesta rekyylivastimen kautta tukkiin liipaisinkaaren etupuolella, ei rautojen takapäästä kaulan yläosaan, Matias sanoo.
Rautojen pitäisi nojata ensisijaisesti suunniteltuihin rekyylivasteisiin, jotka löytyvät useimmiten rautojen alapinnasta laukaisukoneiston edestä. Rautojen takaosa voi lähteä takomaan tukkia halki viereisen kuvan mukaisesta kohdasta kaulan etuosasta, mikäli sovitus ei ole kunnossa. Kuvan pienoiskiväärin rekyylillä tämä pelko ei ole kuitenkaan kovinkaan aiheellinen.
Piippu
Piipun yleistilaa voit tarkistella ottamalla lukon pois ja katsomalla piipun läpi kohti valonlähdettä. Putsaa piippu kuitenkin ensin tarpeen mukaan vaikkapa boresnakella, harjalla tai työntämällä muutaman lappu sen läpi puhdistusp. Katsomalla piipun läpi voit pyrkiä varmistumaan siitä, ettei piipussa ole selkeitä, suuria syöpymiä tai ruostepatteja.
– Kevyellä puhdistuksella huomaat myös jo tuntumasta, erityisesti työnnintä ja lappuja tai huopapaloja käyttämällä, mikäli piippu ahdistaa jostain kohtaa. Läpi katsomalla voit myös havaita, mikäli piippu on jostain syystä päässyt käyristymään, tosin se on melko harvinaista, Matias lisää.
Huomaathan että voit tutkia piippua ilman erityisiä apuvälineitä ja ilman koeammuntaa vain rajallisesti. Mikäli haluat tutkia piipun sisäpintaa, rihlojen kuntoa ja esimerkiksi patruunapesää seuraavan ylimenon kuntoa tarkemmin, tarvitset apuvälineeksi boroskoopin, piippukameran, jolla pääset tarkastelemaan piipun kuntoa tarkemmin koko sisämitaltaan. Boroskoopin käyttö ja kuvan ja piipun kunnon tulkitseminen vaatii kuitenkin hieman harjaantumista, ja on oppimisen aihe erikseen.
Lukko
Riippuen kiväärin toimintatavasta voi sen lukko voi olla helpommin tai vaikeammin saatavissa esiin tarkasteltavaksi.
– On kuitenkin fiksua irrottaa lukko ja varmistaa että se on hyvässä kunnossa. Vaikkakin on harvinaista että lukossa olisi suuria vaurioita kannattaa varmistaa, että lukon olakkeissa ei näy halkeamia vai muita selkeitä vaurioita, Matias neuvoo.
Mikäli saat lukon irti, voit kivääristä riippuen saada nallipiikin esiin kiertämällä lukkoa tai hieman purkamalla sitä. Nallipiikin pään pitäisi olla siistin pyöreä.
Sinistys tai pinnoitus
Sinistyksen kunto on visuaalinen asia, ja koska sinistyksen kestävyys riippuu asemerkistä ei sen myötä voi kuitenkaan päätellä kaikkea aseen aikaisemmasta käytöstä. Selkeä kuluminen kertoo kuitenkin omaa tarinaansa ja ruostetahrat omaansa.
Vaurioitunut pinnoitus on kuitenkin paikattavissa esimerkiksi pikasinistysaineella, ja mikäli aseen pinnoitukseen haluaa kunnolla kestävyyttä, voi sen pintaan hankkia esimerkiksi Cerakote-maalauksen. Maalaaminen tai Cerakote-pinnoitus ammattilaisen toimesta on kustannuserä, joka ei välttämättä edullisimmissa tai vanhimmissa aseissa ole aina suhteessa järkevää, toisaalta korjaaminen vaatii hiontaa ja itse tehtäessä se voi johtaa vain heikompaan lopputulokseen.
– Tarkistellessasi pinnoituksen kuntoa suhteuta se aseen käyttöikään, hintaan ja tulevaan käyttötarkoitukseen. Käytetyistä aseista löydät harvoin täysin virheetöntä yksilöä, muistuttaa Matias.
Laukaisu
Tarkista laukaisuvaste, että se on sopiva, johdonmukainen ja rahisematon. Tarkista varmistimen toiminta.
Monen kiväärin laukaisuvastusta voi säätää mieleiseksesi tarpeen näin vaatiessa, ole kuitenkin tarkkana, ettei laukaisu kevene liikaa ja ase laukea itsekseen ja varmista ettei edellinen omistaja ole keventänyt sitä liikaa. Voit varovasti testata ettei ase laukea itsekseen täräyttämällä sen perää tai sulkemalla lukon nopeasti ja voimakkaasti.
On hyvä ajatus kokeilla ensin klikkipatruunoilla, että aseen laukaisu ja käyttö kestävät normaalia ja rouheampaakin käyttöä, ennen kuin lähdet käyttelemään sitä metsällä
Mikäli hankintabudjetti on rajallinen, kuten meillä useimmilla, käytetyn kiväärin osto voi olla hyvinkin järkevä valinta. Varaudu kuitenkin hankinnassasi käymään läpi yllä mainittuja seikkoja varmistaaksesi että hankittava ase on kohtalaisessa kunnossa ja turvallinen.
Jotkin kivääreistä kestävät useampia laukauksia kuin toiset, ja myöskin aiottu käyttötarkoitus vaikuttaa siihen minkälaista kuntoa aseelta pitäisi edellyttää. Hirvijahdissa tarvittava osumatarkkuus harvoin vaatii alle puolen kulmaminuutin käyntiä, ja vaikka osa piipuista lähtisikin lämmetessään hieman viemään osumia johonkin suuntaan, voi olla, että asian kanssa voi hyvinkin elää.
Peilaa vaatimuksiasi aseen käyttötarkoitukseen ja hintaan, ja voit löytää itsellesi hyvinkin toimivan yksilön edullisesti.
