Mestariampujaksi tullaan harjoittelemalla

Teksti ja kuvat: Kimmo Pöri  20.03.2023
Urheiluammunta eri lajeineen tukee metsästystä ja luonnossa liikkumista erittäin hyvin.
– Pitää laukaista silloin, kun tähtäys on kohdallaan. Eikä saa ajatella mitään muuta, tiivistää 9-vuotias Taru Koistinen (oik.) ajatuksiaan ilma-aseella ampumisesta. 11-vuotias isoveli Topi Koistinen on samoilla linjoilla.
Ilmakivääri sopii harjoitteluaseeksi kaikenikäisille. Sonkajärveläiset sisarukset Topi ja Taru Koistinen harrastavat yhdessä tarkkuusammuntaa ilma-aseella.

Arki-ilta Sonkajärven liikuntahallilla kokoaa eri-ikäisiä kuntalaisia harjoittelemaan ampumista. Kello on puoli kuusi. Paikalla on parikymmentä henkeä, joukossa niin lapsia, nuoria kuin aikuisia. Porukan ikähaitari ulottuu alle kymmenvuotiaista yli kuusikymppisiin. 

Yhteinen nimittäjä kaikille on ilmakivääri. Jotkut ovat mukana harrastamisen ilosta, toiset tullakseen paremmiksi metsästäjiksi. Osa kilpailee ja kiertää Metsästäjäliiton kisoja aktiivisesti.

Tauluseinien ja sähköisten laser-tekniikkaan perustuvien maalitaulujen sekä niiden näyttöjen asentaminen ampumapaikalle käy Sonkajärven Erä- ja Urheiluampujien puheenjohtaja Rauno Savolaisen johdolla ripeästi. 

– Suunnilleen puolet harrastajista on aktiivisia metsästäjiä, hän sanoo, mutta painottaa, ettei metsästysharrastus ole suinkaan edellytys tulla mukaan.

– Hyvästä ampumataidosta on suuri hyöty myös metsällä, mutta tämä harrastus sopii kaikille, hän toteaa.

Mukana on myös sonkajärveläinen metsäkoneenkuljettaja Marko Koistinen jälkikasvunsa Topin ja Tarun kanssa. Ilma-aseella ampumisesta on tullut koko perheen yhteinen harrastus muiden menemisten rinnalla.

– Molemmat lapset ovat olleet mukana viime aikoina tosi innokkaasti, isä iloitsee.

– Oman tarkkuusilmakiväärin osto pari vuotta sitten oli ratkaiseva kipinä, Koistinen uskoo.

– Ja tietenkin se, ettei lapsia ole painostettu tai pakotettu mukaan. Heidän ehdoillaan on menty.

Koistisen mielestä ampumisharrastus on hyvää vastapainoa nykyajan hektisyydelle, koska siinä täytyy pystyä rauhoittumaan.

Hyvästä ampumataidosta on suuri hyöty myös metsällä.

Tärkeintä on keskittyä

Mennäänpä aluksi pari vuotta taaksepäin.

Ensimmäinen kokemus ilmakiväärillä ampumisesta oli vähällä jäädä nyt 9-vuotiaan Taru Koistisen viimeiseksi. Silloin käytössä oli perinteinen ilmakivääri, joka viritettiin piippua taittamalla.

Kenenkään huomaamatta Taru oli harjoittelun tuoksinassa tähdännyt kiikaritähtäimen läpi silmä lähes kiinni okulaarissa. Rekyylin vuoksi kiikari nirhaisi Tarun silmäkulmaa ja tuloksena oli musta silmä.

– Siitä jäi minulle trauma, hän paljastaa.

Ikävä kokemus on enää pelkkä muisto, sillä Taru lähti reippaasti veljensä mukana katsomaan harjoittelua tarkkuusilmakiväärillä. Kaksi vuotta vanhempi Topi-veli innostui ensimmäisenä.

– Seurasin muutaman kerran Topin ampumista. Sitten halusin itsekin kokeilla, Taru kertoo.

Tarkkuusammuntaa on harrastettu nyt yli kaksi vuotta. Harjoituksissa on tullut käytyä parhaimmillaan kahdesti viikossa.

Topilla kiinnostus ampumisharrastusta ja metsästystä kohtaan kulkevat käsi kädessä. 

– Ukin mukana olen päässyt jänis- ja hirvimetsälle vaikka kuinka monta kertaa viime syksynä, hän paljastaa.

Myös Taru on ollut metsällä kaverin isän mukana. Kokemus oli sen verran mukava, että jahtiin voisi lähteä toisen ja kolmannenkin kerran.

– Jännittävintä oli se, kun piti olla ihan hiljaa, Taru innostuu.

Parasta ampumisessa on molempien mielestä se, että siinä pitää keskittyä täysillä juuri siihen mitä on tekemässä, eli tähtäämisen ja liipaisimen puristamiseen.

– Jos miettii muuta, osumat karkaavat, Topi tietää kokemuksesta.

Tavoitteitakin Koistisen sisaruksilla on. Topi ilmoittaa napakasti tavoitteekseen 200 pistettä, eli maksimituloksen. 

– Siihen voi mennä vuosi jos toinenkin, mutta sitä kyllä yritän, hän toteaa.

Parhaalla sarjallaan Topi sai tällä kertaa harjoituksissa tulokseksi 176, mikä on hyvä tulos sekin. Pikkusisko on laittanut hieman paremmaksi saaden tulokseksi 179.

Taru tyytyy vielä tässä vaiheessa tulostavoitteen osalta vähempään.

– Jos saisin vähän yli 190 pistettä kahden vuoden kuluessa, niin olisin tyytyväinen.
 

Marko Koistinen (vas.) ja ampumaseuran puheenjohtaja Rauno Savolainen pitävät Sonkajärven liikuntahallia erinomaisena paikkana ilma-aseammunnan harjoitteluun.

Hienot puitteet

Sonkajärven liikuntahallia pidetään Rauno Savolaisen mukaan Pohjois-Savon toiseksi parhaana paikkana ilma-aseella harjoitteluun ja kilpailemiseen Kuopio-hallin jälkeen.

– Hyvät puitteethan täällä on, ja siitä kuuluu suuri kiitos meitä tukeville yksityishenkilöille, yrityksille, Suomen Metsästäjäliitolle sekä Sonkajärven kunnalle. Savolainen iloitsee. 

Seuralla on tällä hetkellä käytössä muun muassa kolme hirvirataa ja kuusi paikkaa ilmaluodikolle. Lisäksi löytyy viisi ilma-asetta, joilla jäsenet voivat harjoitella. 

– Eräänlainen huipennus toiminnassa oli viime kevään ilma-aseiden SM-kilpailut Sonkajärvellä, Savolainen kertoo.

Savolainen on itse ollut mukana Metsästäjäliiton ampuma- ja kilpailutoiminnassa vuosikymmeniä. 

Urheiluammunta eri lajeineen tukee Savolaisen mielestä metsästystä ja luonnossa liikkumista erittäin hyvin. Riistalaukausta edeltävä harjoittelu varmistaa sen, että saalis myös saadaan kivuttomasti metsästä silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.