Metsästyspystykorvat ovat energisiä koiria, jotka kaipaavat erilaista toimintaa myös jahtikauden ulkopuolella. Pieni aivojumppa kuluttaa helposti energiaa enemmän kuin remmilenkki.
– Jopa kerrostalossa asuva pystykorva on rauhallinen, kun on purkanut energiaa agilityssa tai noseworkissa. Yhteisestä harrastamisesta saa vain plussaa metsästämiseenkin, kun kontakti koiraan vahvenee ja koiralla on into tehdä yhteistyötä, kesäpäiviä järjestämässä ollut Enna Summanen kertoo.
Summanen kisaa oman suomenpystykorvansa kanssa rally-tokoa ja pari on tehnyt pohjia myös agilityssa, hoopersissa ja noseworkissa. Syksyllä päälaji on kuitenkin metsäkanalinnustus.
– Koirat tuovat nuoria paljon metsästyksen pariin ja halusimme näillä ensimmäisillä kesäpäivillä esitelläkin järjestön rotuja ja eri mahdollisuuksia mitä metsästyksen ohella koirien kanssa voi harrastaa.
Pohjanpystykorva Myy on haka esteillä
Minttu Valtanen aloitti agilityn, eli koirien esteratakilpailun, bostoninterriereillä. Kun uuden koiran hankinta oli edessä, haluttiin perheeseen ottaa metsästyskoira. Roduksi valikoitui pohjanpystykorva, joka oli tullut tutuksi aiemmin näyttelyissä. Nyt Punapippurin Myytinmurtaja, ”Myy” on vienyt Valtasen SM-radoille asti.
– Olin harrastanut agilitya aiemmin myös paimenkoirien ja noutajien kanssa. Myy tuli meille ihan metsästyskoiraksi. Se kulki kuitenkin treeneissä mukana sosiaalisessa mielessä. Bostoninterrierini sai vanhetessaan kaihin, joten Myy siirtyi lopulta aika luontevasti treenikentän laidalta kehään ykköskoiraksi, Minttu Valtanen kertoo.
Minttu ja 6-vuotias Myy treenaavat viikoittain Kotkan Koiraystäväinseuran treeneissä ja mukana kulkee myös pari vuotta nuorempi pohjis, Metku.
– Meillä on Myyn kanssa menossa hieno kausi. Osallistuimme viime vuonna SM-kisoihin. Myy oli ensimmäinen pohjanpystykorva siellä ja hoiti isot kisat hienosti. Elokuussa otetaan uusiksi Valkeakoskella, sillä meillä oli SM-kisoihin tarvittavat tulokset kasassa jo tammikuussa.
Minttu ja Myy kisaavat maltillisesti. Vuosittain parivaljakko käy noin viidettoista agilityskisat, joissa kussakin tulee noin kolme starttia.
– Syksy tietenkin metsästetään ja talvikausi joulukuusta helmikuulle levätään. Agilityn lisäksi Myy kisaa MEJÄ:ssä voittajaluokassa, silloin tällöin teemme verijälkeä ja käytännössä ollaan jäljitetty myös haavakkokauriita.
MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta.
Keppipujottelu on Myyn bravuuri
Tämän vuoden Kymenläänin Kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa Minttu ja Myy olivat viidensiä yhteistuloksissa.
– Se on kova suoritus metsästyskoiralta. Medi-koirissa, jossa Myy kisaa, on paljon taitavia rotuja kuten shetlanninlammaskoirat, parsonrusselit, villakoirat sekä pienikokoisimmat bordercolliet.
Myy on Mintun mukaan kuuliainen ja nopea oppimaan. Koska pohjanpystykorvalla on vähemmän vauhtia kuin agilityn valtaroduilla, tekee se vähemmän kovan vauhdin aiheuttamia virheitä.
– Hajut kehässä ovat mahdollisia haittatekijöitä. Myy on myös hyvin ihmisrakas, joten joskus ratahenkilöstö voi myös kiinnostaa liiaksi. Myy ei ole koskaan poistunut radalta, mutta alkuvaiheessa kyllä ”kuulolaite” meni muutamia kertoja epäkuntoon.
Tärkeintä on löytää koiralle sopiva motivaatio ja palkka. Myyllä se on kaninkarvapallo, jonka sisällä on makkaraa. Pallo on helppo jättää kauemmas odottamaan koiran palkitsemista harjoituksen lopuksi.
Myyn bravuuri on keppipujottelu. Sen eteen on tehty töitä ihan yksityisvalmennuksessakin. Eniten vaikeuksia tuottaa A-este, jonka päälle Myy tahtoo jäädä kikkailemaan ennakoidessaan alastulon pysähdystä.
Agility on monipuolista liikuntaa ja koira on kovassa kunnossa syksyn jahtikauteen läpi vuoden tapahtuvan harjoittelun ansiosta.
Metsästykseen agilitylla on vain positiivisia vaikutuksia. Myy haluaa työskennellä ihmiselle ja pitää yhteyttä, mutta on myös itsenäinen. Arjessa se on helppo koira, sopeutuu hyvin ja sen voi ottaa mukaan minne vain.
Hillan nenä etsii hajuja
Lappeenrantalainen Tuulia Stellberg mietti mitä ihmettä tekisi, kun metsästyskaverilla Vaajalahden Bae Hillalla alkoi juoksut pahimmoilleen metsästyskaudella.
– Paikallisella koirakoululla oli sopivasti nosework-alkeiskurssi, jonne ilmoittauduin Hillan kanssa. Nyt on 2,5 vuotta hurahtanut lajin parissa ja molemmat ollaan edelleen innoissaan mukana.
Nosework eli nenätyöskentely on monelle hyvinkin tuttua koiran aktivointia nenätyöskentelyyn. Virallisessa lajissa etsittävinä hajuina käytetään yrttiaromeja. Yksi tippa pieneen, noin sentin halkaisijaltaan olevaan hajustetyynyyn piilotetaan sopivaan paikkaan, annetaan hajun vanheta, jonka jälkeen koira saa käyttää nenäänsä sen etsimiseen.
Laji on paljolti myös koiran lukemista.
– Koiran vireystilasta riippuen ohjaajan on osattava lukea tarvitseeko koira tukea ja kannustusta. Koira voi merkitä hajun monella tapaa. Hilla keksi itse miten se merkkaa löytyneen hajun eli se ”jähmettyy” paikoilleen tuijottamaan ja vilkaisee minua, Tuulia Stellberg kertoo.
Eukalyptusta, laakeria ja laventelia
Noseworkia voi harrastaa kilpailutasolle asti rotuun tai koiran taustoihin katsomatta. Treeneissä harjoittelu aloitetaan usein Kong-leluilla, joilla on oma tyypillinen haju. Taitojen karttuessa Kongista voi leikata pienempiä paloja, mikä lisää vaikeusastetta. Kisoissa hajusteena käytetään aromaattisia öljyjä. Ensimmäisessä luokassa käytetään eukalyptusta, toisessa ja kolmannessa luokassa laakeria ja kolmannessa luokassa myös laventelia.
Tuulian mukaan nosework on parantanut koirakon yhteistyötä.
– Nosework kehittää koiran pulmaratkaisua ja myös itse olen saanut harjoittelun myötä oivalluksia muun muassa koiran palkitsemisesta. Hilla oli nuorempana hyvin maavainuinen, mutta nyt se käyttää enemmän ilmavainua metsästystilanteissakin ja uskon, että nosework on voinut osaltaan myös parantaa sen metsästystapaa.
Hillalla ja Tuulialla on takanaan 13 kilpailua. Niistä saaduista kolmen sadan pisteen tuloksen ansiosta koirakko on juuri siirtynyt kisaamaan kakkosluokkaan. Syksyllä Hillan päälaji on linnustus, mutta kokeiltu on myös niin PK-jälkeä kuin verijälkeäkin. PK-jälki on palveluskoiralaji, jossa koira jäljestää ihmisen maastoon kävelemää jälkeä. Kokeeseen kuuluu myös esine-etsintä- ja tottelevaisuusosuudet.
Jenna ja Malla rally-tokoilee
Jenna Mansikka ja karjalankarhukoira Teilojan Malla ovat harrastaneet 2,5 vuoden ajan rally-tokoa. Rally-toko yhdistää elementtejä agilitystä ja tottelevaisuuskoulutuksesta, eli tokosta. Rally-toko on hieman vapaampaa ja koiraa palkitsevampaa tottelevaisuuskoulutusta kuin perinteinen palveluskoiratottelevaisuus.
– Rally-toko on matalan kynnyksen laji ja toivoisin näkeväni enemmän metsästyskoiria lajin parissa. Rally-toko on rennompaa, koiraystävällisempää ja -läheisempää kuin perinteinen tokoilu. Esimerkiksi kilpailusuorituksen aikana koiran kehuminen ja innostaminen ovat ehdottomasti sallittuja, Jenna Mansikka pohtii.
Karhukoira ei ehkä ole helpoin rotu lajissa, koska se ei ole niin miellyttämisenhaluinen kuin monet muut koirarodut, mutta sitä palkitsevampaa onkin sitten onnistuminen.
– Rally-toko parantaa koiran koordinaatiota, sillä se on monipuolista liikuntaa. Se myös vahvistaa koiran ja omistajan suhdetta, mikä näkyy myös metsällä. Ehdottomasti tämä kuten kaikki muukin harrastaminen on vain plussaa metsästyskoiralle.
Metsästyspystykorvia näkee vielä melko harvakseltaan muussa kilpailutoiminnassa kuin metsästyskoirakokeissa. Agilityssä kisasi Koiranetin mukaan viime vuonna kaikkiaan neljä pohjanpystykorvaa. Agilityradoilla on nähty myös yksi suomenajokoira ja yksi suomenpystykorva. Beaglejä esteillä on nähty enemmänkin puhumattakaan noutajista ja seisojista.
Noseworkissa voi todellakin kisata kaikenlaisilla koirilla, mutta metsästyskoirat ovat useimmiten siinäkin vähemmistönä. Tuulia Stellberg kertoo kisoissa nähneensä karjalankarhukoiria, jämtlanninpystykorvia, noutajia ja todistettavasti basset houndinkin. Myös pohjanpystykorvia on tämän lajin harrastajissa.
Rally-tokokentillä nähtiin viime vuoden aikana kaikki kolme Suomen Pystykorvajärjestön edustamaa kotimaista koirarotua. Karjalankarhukoira piti ykkössijaa 17 osallistumiskerralla, pohjanpystykorva tuli toisena kolmella osallistumisella ja kerran oli suomenpystykorvakin käynyt tokoilemassa.
