Sastamalan Mouhijärvellä sijoitusperheensä kanssa asusteleva Mörri oli tunnustusta saaneen urotyönsä tekohetkellä vain 1-vuotias. Sen valppaus ja reagointi saivat isäntäväen hereille kesken yöunien.
– Mörri ei yleensä hauku ilman syytä, mutta sinä yönä noin neljän aikaan se haukkui levottomasti eteisessä eikä lopettanut, vaikka komensin sitä olemaan hiljaa. Mieheni nousi ylös ja kävi tarkastamassa eteisessä, josko ulkona olisi ollut jotain, mitä koira niin sinnikkäästi haukkui. Tuolloin hän ei havainnut vielä mitään normaalista poikkeavaa, kuvailee Sanna Alin nelijalkaisen perheenjäsenensä käytöstä tapahtumayönä.
– Koira kuitenkin jatkoi haukkumista ja käyttäytyi levottomasti. Mieheni nousi uudelleen ylös ja silloin hän huomasi olohuoneen ikkunasta, että naapurissa palaa. Asumme aika syrjässä, joten naapuritaloon on matkaa ainakin 200 metriä, ellei enemmänkin. Välissämme on peltokaistale, puita ja ulkorakennus, joten näkymä ei ole täysin suora. Liekit kuitenkin näkyivät selvästi. Mieheni lähti välittömästi naapuriin ja minä jäin soittamaan hätäkeskukseen.
– Kun pääsin itse paikalle, näin naapurin erillisen saunarakennuksen olevan liekeissä. Mieheni oli juuri saanut naapurit hereille, he eivät olleet itse heränneet tulipaloon. Pelastuslaitoksen saapuessa saunasta ei ollut enää juuri mitään jäljellä. Palo saatiin onneksi rajattua, eikä se levinnyt saunan läheisyydessä olevaan asuintaloon eikä muihin rakennuksiin, Alin kertoo.
Hän ei usko, että he olisivat heränneet ilman Mörrin valppautta, mistä se nyt sai tunnustusta valtakunnankin tasolla.
– Sankarikoiran arvonimi tuntuu meistä hienolta! On uskomatonta, miten koira pystyy havaitsemaan tuollaisia asioita ja ymmärtää vielä varoittaa niistä, Sanna ihastelee Mörrin nopeaa reagointia tilanteessa.
Se on saanut tapahtuman jälkeen kovasti kehuja toiminnastaan.
– Naapurit toivat myös luita kiitokseksi, Sanna lisää.
Noutoa ja suvunjatkosuunnitelmia
Sanna Alin kuvaa lemmikkiään iloiseksi, innokkaaksi ja uteliaaksi koiraksi, joskin se osaa kuulemma olla hieman omapäinenkin.
Seuraa aktiiviselle Mörrille löytyy aina, sillä perheeseen kuuluvat perheenisän ja -äidin lisäksi kaksi lasta, 6-vuotias labradorinnoutaja Lyyti sekä kolme kissaa.
Mutta on Mörristä muuhunkin kuin leikki- ja lenkkikaveriksi. Sillä on rahkeita kehittyä niin ikään hienoksi metsästyskoiraksi, sillä siitä suunnitellaan kaveria vesilintupyyntiin. Koulutus on vielä vähän kesken, mutta ehkäpä jo ensi kesänä Mörri pääsee tositoimiin.
Ilman harjoittelua ei oppivainenkaan koirakaan pärjää, kun tähtäimessä on muun muassa noutajien taipumuskoe.
– Ollaan käyty sen kanssa erilaisia kursseja, treenattu lähinnä arkitottelevaisuutta ja noutoa. Mörri on käynyt jo taipparikurssin, ja se tykkää nenätyöskentelystä – lähtee hakemaan innokkaasti riistaa ja palauttaa sen. Ei ehkä suoraan käteen, mutta näitä harjoitellaan! Sanna naurahtaa.
Hän on yhdessä kasvattaja Tiina Laaksosen kanssa tehnyt Mörrille noutotreenejä linnuilla. Veteen meneminen on sille vielä haastavinta, mutta sitäkin treenataan.
– Kovasti sen kanssa on harjoiteltu linnun noutoa, sillä se olisi tarkoitus ottaa sorsametsälle, Laaksonen suunnittelee. Myös hänen perheessään sorsastetaan.
Alinin perheellä on samansuuntaisia ajatuksia koiran varalle.
– Meillä mies on käyttänyt vanhempaa koiraamme kanalintumetsällä, Mörriäkin mahdollisesti tulevaisuudessa, Sanna lisää.
– Sen kanssa on käyty harjoittelemassa myös ampumaradalla. Mörri ei kavahda laukauksia, ei hätkähdä ääniä eikä kuumene sen erityisemmin tilanteesta, hän kehaisee.
Mörrille on suunniteltu keväällä myös pennutusta, sillä sitä aiotaan käyttää jalostukseen. Laaksosen kanssa koira on käynyt myös näyttelyissä Suomessa ja Virossa. Lisäksi Alinien tytär on aloittanut sen kanssa agilityn alkeiskurssin.
