Suurriistavirka-apu eli SRVA-tehtävissä toimiva Saija Kaleva ja koiransa Saana jäljestävät kolareissa loukkaantuneita hirvieläimiä, etupäässä peuroja, joita Varsinais-Suomessa enimmäkseen liikkuu.
Poliisin virka-apua koskevat tehtävät voivat myös yhtä hyvin olla suurpetojen ja villisikojen jäljestämistä kuin suurpetojen karkotuksia Marttilassa, Koski Tl:ssä ja Tarvasjoella, jotka ovat Kalevan toimialuetta.
– Viisivuotias Saana-koiramme on parhaassa työiässä. Se on toimintavarma ja luotettava työpari, Kaleva luonnehtii kasvattiaan, joka on aina valmis lähtemään SRVA-keikalle.
Heidän alueellaan etenkin valtatie 10:n varrella sattuu enimmäkseen yhteentörmäyksiä autojen ja hirvieläinten kesken.
– Kun haavoittunut eläin pakenee onnettomuuspaikalta, sinne halutaan osaava koira, joka vainuaa haavakot, eikä lähde terveen riistan perään. Koira tulee olla koulutettu jättämään terve riista tässä tilanteessa huomiotta, Kaleva huomauttaa.
Verijäljen perään
Saija Kaleva asuu miehensä Jannen kanssa Kessu-Kustaanmäen tilaa Marttilassa. Pari omistaa erilaisia metsästyskoiria, joita käytetään rotujen mukaisiin työtehtäviin. Saanan lisäksi Kessu-Kustaan koirakatraaseen kuuluvat myös karkeakarvaiset saksanseisojat Miina, Tyyne, Lilli ja Tepa sekä jämtlanninpystykorva Riitu ja hannoverinvihikoira Suoma.
– Jäljestävän metsästyskoiran kouluttaminen on pitkäjänteistä työtä ja opettamista, jotta koira oppii etsimään haavakon silloinkin, kun haavoittuneesta eläimestä ei löydy verijälkeä. Aika usein kolareissa loukkaantuneille eläimille tulee ainoastaan sisäisiä vammoja eikä niitä ihmisen kyvyin pysty seuraamaan, Kaleva toteaa.
Hänellä on kasvattamisen ja kouluttamisen lisäksi kokemusta metsästyskoirien jäljestämiskokeiden ylituomaroinnista. Saijan metsästysseurana on Marttilan Eräveikot, joka toimii Marttilan Seudun Riistanhoitoyhdistyksen alaisuudessa.
Eläinsuojelulliset syyt ja koiran into vetävät kentälle
SRVA-toiminnassa on kyse poliisin valtuuttamana suoritettavasta tehtävästä eläinsuojelullisista syistä. Suurriistavirka-apu on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämää, Suomen riistakeskuksen tukemaa toimintaa. SRVA-tehtävien hoito vaatii monipuolista osaamista. Käytännön toimijoita ovat alueen metsästysseurat, kokeneet suurriistan metsästäjät sekä koulutetut koiranohjaajat koirineen.
– SRVA-tehtävissä meitä on useampi ringissä, josta katsotaan, kuka pääsee tapahtumapaikalle. Meitä koiranohjaajia ei ole montaa. Ja kun koiraa tarvitaan, tulee aina myös toinen henkilö aseen kanssa mukaan, Kaleva kuvailee. Koira lähtee aina yhtä innokkaana mukaan.
Vastaavia SRVA-keikkoja hänelle kertyi viime vuonna arviolta kymmenkunta.
– Mieleenpainuvin tapaus vuosien varrelta on ollut se, kun jäljitimme haavoittunutta, kantavaa naaraspeuraa. Siltä oli molemmat takajalat poikki, siitä huolimatta se kulki parin kilometrin matkan päähän onnettomuuspaikalta. Koira onnistui jäljestystyössään ja tilanne saatiin päättymään. Se oli silmiäavaava hetki. Viimeistään silloin ymmärsin, että työllä on suuri merkitys, kun kärsiviä eläimiä ei jätetä luontoon, Kaleva pohtii.
Paikan merkintä tärkeää
Onnettomuuspaikan selkeä merkitseminen on tärkeää muistaa, jotta SRVA-henkilöt löytävät helposti paikalle eikä loukkaantunut eläin pääse turhan kauas.
– Joskus tapahtumapaikan koordinaatit ovat hyvinkin epäselvät ja lähtöpaikan etsimiseen tuhraantuu aikaa, Kaleva sanoo.
– Hirvieläimistä varoittavat liikennemerkit kannattaa myös huomioida - ne kertovat kyllä olennaisen, hän muistuttaa kaikkia tiellä liikkuvia.
Naisten osuus kasvamassa
Vaikka naiset ovat edelleen vähemmistö SRVA-yhdyshenkilöinä, uskoo Kaleva heidän määränsä kasvavan pikkuhiljaa.
– Naisia tulee entistä enemmän metsästystoimintaan mukaan, mutta heidän ei ehkä ole niin helppo osallistua SRVA-työhön ja poistua kotoa pikaisella aikataululla, kun ensin pitää usein huolehtia muun muassa lapsista ja koirista, Saija arvelee.
Koiranohjaajana hän pitää erityisen tärkeänä sitä, että kaikilla on luottamus SRVA-tehtäviin osallistuvaan koiraan.
– Koiran osaaminen on ratkaisevaa näissä hommissa. Onnistuminen on kiinni koiran ja ohjaajan välisestä yhteistyöstä. Kokemusta pitää olla taustalla.
Aina koiraa ei tarvita kaikissa tehtävissä – muutakin tekemistä on.
– Mitä useampi SRVA-työtä tekee, sitä parempi, jotta homma ei käy kenellekään liian rasittavaksi. Yhdessä tekeminen ja oleminen vahvistaa seuran yhteishenkeä ja lisää tehtävän mielekkyyttä, sillä se ei katso aina aikaa eikä paikkaa, Kaleva tietää.
