Tilastokeskus kirjasi viime vuonna tieliikenteessä lähes 13 000 riistaonnettomuutta, joista noin 1 700 oli hirvikolareita. Eniten onnettomuuksia sattui syksyllä ja ilta-aikaan. Riistaonnettomuuksien suuri määrä selittyy Luonnonvarakeskuksen mukaan eläinkantojen kasvulla. Tärkein keino vähentää kolarointia on edelleen kantojen säätely metsästämällä.
– Peurojen metsästystä on lisätty ja sen vaikutus näkyy myös liikenteessä, kolarit ovat hieman vähentyneet. Hirvikanta on sen sijaan kasvanut ja pyyntilupia onkin lisätty tälle vuodelle, kertoo Hyvinkään riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jani Snäll.
Hirvenmetsästyskausi alkoi pohjoisessa syyskuun alussa ja Etelä-Suomi seuraa pian perässä. Samaan ajankohtaan osuu myös hirvien syksyn kiima-aika. Nämä yhdessä lisäävät hirvien liikkumista, samoin kuin suurpedot, joiden määrä on kasvanut viime vuosina. Soittokierron riistanhoitoyhdistyksiin vahvistaa, että petohavaintoja tehdään yhä enemmän ja huoli vahinkojen lisääntymisestä on yhteinen.
– Susien määrä on kasvanut runsaasti, ja hirvenvasoja löytyy raadeltuina. Lapsetkin pelkäävät, kun sudet liikkuvat pihoissa. Petoeläimen pitäisi pelätä ihmistä, mutta nyt tuntuu päinvastaiselta, Nummi-Pusulan riistanhoitoyhdistyksen SRVA-yhteyshenkilö Taisto Seppänen toteaa.
SRVA-toimijoiden työ on raskasta, mutta tärkeää
Kun hirvien liikkuminen lisääntyy, ne ylittävät myös maanteitä useammin. Pimeys, vilkkaat liikenneväylät ja kasvusto tienvarsilla lisäävät vaaranpaikkoja.
– Hirvillä ja peuroilla on usein vakiintuneet ylityspaikat, ja siksi niistä varoittavat liikennemerkit kannattaa ottaa tosissaan. Jos tien varressa näkyy metsästäjiä hätävilkut päällä, on syytä nostaa kaasujalkaa, hirvi voi olla tulossa tien yli ja sen perässä mahdollisesti myös koira, Snäll muistuttaa.
Kun riistaonnettomuus sattuu, paikalle hälytetään SRVA-toimijat (suurriistavirka-apu), jotka tekevät tärkeää vapaaehtoistyötä yhteistyössä poliisin kanssa. Heidän tehtävänään on jäljittää ja lopettaa loukkaantunut eläin mahdollisimman pian.
– SRVA-partio hälytetään useimmiten liikkeelle öisin tai hämärän aikaan. Mukana on koira ja kahdesta viiteen miestä, joskus on myös apuja naapuriseurasta. Työ vaatii veronsa, mutta on erittäin tärkeää, Snäll kertoo.
Suurpetojen lisääntyminen tuo myös SRVA-tehtäviin uusia ulottuvuuksia. Hyvinkäällä on alettu kouluttaa väkeä teorian ja käytännön harjoitusten avulla.
– Loukkaantunut villisika, susi tai karhu vaatii aivan erilaista valmistautumista. Meillä on käynyt luennoimassa henkilöiltä, joilla on käytännön kokemusta suurpetoihin ja villisikoihin liittyvästä SRVA-toiminnasta. Myös viranomaiset ovat olleet paikalla keskustelemassa. Ammuntaa olemme harjoitelleet liikkuvaan ja päälle tulevaan tauluun. Jatkossa on tarkoitus harjoitella myös pimeäammuntaa radalla asevalojen kanssa, kertoo Snäll.
Tarkkaavaisuutta liikenteeseen syyspimeillä
Nummi-Pusulasta ja Somerolta kerrotaan, että alueilla kolaroidaan tällä hetkellä eniten peurojen ja kauriiden kanssa. Someron riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Nyströmin mukaan niiden kantoja on onnistuttu hillitsemään metsästyksen avulla.
Seppänen kertoo, että Nummi-Pusulan alueella hirvet ovat toistaiseksi viihtyneet pelloilla kesälaitumilla, eivätkä ole vielä lähteneet liikkeelle. Riistaonnettomuuksia on kuitenkin paljon, ja hän painottaakin, että autoilijoiden on syksyn pimeydessä oltava erityisen tarkkoina.
– Hirvi tai peura tulee tielle silmänräpäyksessä. Nopeudet nousevat ja ihmisillä on kiire, mutta kaasujalkaa olisi syytä keventää hämärän tullen, hän sanoo.
– Autoilijoille hyvä vinkki on ajaa hieman keskemmällä tietä. Se antaa pienen pelivaran, jos eläin ryntää pusikosta. Pajut kasvavat monessa kohtaa niin tiheästi, ettei kuljettajalla ole aikaa reagoida, Nyström täydentää.
Jos vahinko sattuu, huolehdi kolaripaikan merkitsemisestä
Kaikki haastatellut muistuttavat, että kolaripaikan huolellinen merkitseminen on tärkeää. SRVA-toimijoiden työtä helpottaa huomattavasti, kun eläimen jäljestys voidaan aloittaa heti oikeasta kohdasta. Vaikka autoilijalla olisi kiire, kannattaa malttaa hetki ja soittaa hätäkeskukseen kolaripaikalta, jolloin pystyy myös kertomaan sijaintinsa tarkemmin. On kaikkien etu, että loukkaantunut eläin saadaan mahdollisimman pian pois metsästä.
Kolaripaikka merkitään riistaonnettomuusmerkillä, jonka saa paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä tai jonka voi itse tulostaa Suomen riistakeskuksen sivuilta.
– Kolaripaikan voi merkata myös vaikkapa muovipussilla tai jollain muulla näkyvällä esineellä. Merkki kannattaa laittaa sille puolelle tietä, jonne eläin on oletettavasti mennyt. Se helpottaa jäljestämistä huomattavasti, koska maassa ei välttämättä ole minkäänlaisia jälkiä, toteaa Snäll.
Varovaisuus on paras turva
Riistakolareita sattuu paljon, mutta niihin voi vaikuttaa omalla ajotavalla. Maltti ja ennakointi vähentävät riskejä. Hidastaminen varoitusmerkkien kohdalla, tienvarsien tarkkailu ja onnettomuuspaikan merkitseminen voivat ratkaista sekä ihmisen että eläimen hengen.
Luonnossa liikkuva eläin on arvaamaton, siksi varovaisuus on paras turva.
- Varoita muuta liikennettä estääksesi lisäonnettomuudet. Käytä autosi hätävilkkuja, ja varoita onnettomuuspaikasta varoituskolmiolla.
- Jos kolaroit suurpedon tai villisian kanssa, vältä autosta poistumista – loukkaantunut eläin voi olla vaarallinen.
- Huolehdi loukkaantuneista kykyjesi mukaan.
- Ilmoita tapahtuneesta kolaripaikalta yleiseen hätänumeroon 112. Riistakolarit, joissa toisena osapuolena on villisika, hirvieläin tai suurpeto tulee aina ilmoittaa poliisille.
- Anna paikkakuvaus hätäpäivystäjälle / poliisille. Jos käytät 112-sovellusta, paikkatietosi näkyy viranomaiselle.
- Merkitse kolaripaikka riistaonnettomuusmerkillä tai muulla sopivalla esineellä. Jos eläin on kuolleena tiellä, se siirretään mahdollisuuksien mukaan pientareelle.
- Noudata viranomaisten ohjeita.
Lue lisää ja katso video Suomen riistakeskuksen sivuilla.
