Koiranomistajan pahin pelko toteutui

Kaunis syyskuinen sunnuntaipäivä kulki Ari Alisella normaaliin tapaan. Mies lähti treenaamaan mäyräkoira Eddyhummeriaan läheiseen metsään, vain reilun kahden kilometrin päähän kotoaan, tulevia piirikisoja varten.

Paikalle päästyään Alinen puhui hetken aikaa puhelimessa. Ohitse kulki useampi auto ja lenkillä oleva pariskunta. Porin Eteläisen Metsästysseuran maat eivät ole syrjäistä korpea. Alinen vei koiransa metsään kohtalokkain seurauksin.

– Ajo alkoi nopeasti. Koira ehti juosta noin 40 metriä, pysähtyi kuin seinään ja alkoi huutaa kovaa. Tajusin heti, että joku on käynyt sen kimppuun, Alinen kertaa tapahtumia.

Metsästäjä ryntäsi koiransa luokse ja näki tämän kyljessä veriset raatelujäljet, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.

– Nostin Eddyhummerin syliin ja tunsin, että tämän selkäranka oli poikki. Sydän löi vielä jonkin aikaa. Matkalla autolle sydämen tykytys lakkasi ja koira oli hengetön.

Alinen ei nähnyt sutta, mutta kuuli rapinaa kuusikosta. Hän oli lähes varma syyllisestä. Suurpetoyhdyshenkilö ja maatalousviranomainen totesivat myöhemmin, että koiran tappoi susi.

Metsästäjä piti hälyttävänä sitä, ettei peto ollut kaikonnut häntä ja muuta liikennettä.

Uusi sivusto varoittaa

Alinen ei jäänyt laakereilleen makaamaan tapahtuman jälkeen, vaan perusti jokaiseen maakuntaan WhatsApp-ringin susihavainnosta viestimistä varten. Seuraava askel oli petohavainnot.fi-sivuston perustaminen, josta jokainen koiranomistaja voi katsoa, onko metsälle turvallista lähteä.

– En halunnut, että kukaan joutuisi kokemaan samaa. Ajattelin, että jotain on tehtävä ja siitä tämä projekti lähti, Alinen sanoo.

Vaikka koiran kuolemasta on ehtinyt kulua jo kuukausia, se jätti koiranomistajaan syvän jäljen.

– Herään siihen vieläkin öisin. Koiran näkeminen siinä kunnossa on vieläkin silmissä, enkä usko että ihan hetkeen poistuu. En ole päästänyt koiria enää juuri ollenkaan vapaaksi omissa maastoissani. Heti kun koira katoaa näköpiiristä metsään, pelko on kova. Olen käynyt enää ainoastaan saaristossa, joka tiedetään petovapaaksi.

Ajojahdit loppuvat

Ari Alisella on vuosikymmenten metsästyskokemus. Hän toimii Porin Eteläisen Metsästysseuran puheenjohtajana ja eräliike AA-Productionin yrittäjänä. Hänelle metsästyksen suola on ollut koiraharrastuksessa, johon menee lähes kaikki vapaa-aika.

– Koirien kasvatus on pitkäjänteistä työtä. Koulutus käyttötarkoitukseen voi kestää 4–5 vuotta. Käyn koirien kanssa paljon kokeissa, ja jalostus on tärkeä osa harrastusta.

Alisella on ollut useita eri metsästysrotuisia koiria, mutta viimeiset 25 vuotta hän on keskittynyt mäyräkoirien kasvattamiseen. Tällä hetkellä kotoa löytyy kaksi kuuden kuukauden ikäistä pentua, jotka molemmat ovat Eddyhummerin jälkeläisiä.

– Mäyräkoira tekee kaiken. Se ajaa peuraa, kaurista, hirveä, jänistä, kettua ja jäljittää verijälkeä.

Kymmenenvuotias Eddyhummer oli käyttövalio, jonka kanssa isäntä oli viettänyt satoja tunteja maastossa. Vanha metsästyskaveri oli myös jotain enemmän.

– Minulle koirat ovat myös perheenjäseniä. Ne ovat sisällä, touhuavat jaloissa ja ovat osa arkea.

Alisen omassa seurassa koirajahdit ovat jääneet syyskuisen tragedian jälkeen vähille.

– Koiria on käytetty todella vähän. Normaalisti omassa seurassa on ollut viittä koiraa irti peura- ja hirvijahdeissa. Nyt ei ollut hirvijahteja ollenkaan. Kaikki hirvet ammuttiin kytikseltä.

Mies näkee ainoaksi ratkaisuksi susiongelmaan suojelutason määrittämisen ja kannanhoidollisen metsästyksen.

– Toivon, että jotain tehdään, ennen kuin mitään vakavampaa tapahtuu. Toistaiseksi vahingot ovat kohdistuneet tuotantoeläimiin ja koiriin, mutta en sulkisi pois suden hyökkäystä ihmistäkään kohtaan.

Ari Alisen haastattelu on julkaistu aiemmin Jahti-lehdessä 01/2025. Metsästäjäliiton jäsenenä saat tuoreen Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden ilman jäsenyyttä.