Biologian opettajan ja innokkaan eränkävijän Ilkka Sirkan vetämä eräkurssi on yksi Hiekanpään koulun suosituimmista valinnaisaineista. Tänä syksynä kurssille halusi 29 oppilasta, joten ryhmä jaettiin kahtia, niin kaikki pääsivät mukaan.
Ilkka Sirkka oli jo pitkään halunnut tuoda eräaiheita koulun valinnaisaineisiin. Kun koulun opetussuunnitelma päivitettiin vuonna 2016, pääsi hän tuomaan ajatuksensa esiin ja niin luotiin yhdeksi 8-luokkalaisten valinnaisaineeksi Eräkurssi.
– Oppilasmäärät ovat kasvaneet koko ajan. Kurssi on yhden lukukauden mittainen niin, että syksyisin ja keväisin mukana ovat eri oppilaat.
Kun kurssi jaettiin tänä syksynä kahtia, tuli toisen ryhmän vetäjäksi fysiikan ja kemian opettaja Minna Saloviin, joka hoitaa myös Haukivuori-Virtasalmi riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan tehtäviä.
Eräkurssilla ei keskitytä pelkästään metsästykseen vaan mukana on perusluontotaitojen opettelemista ja myös kalastusta.
– Totta kai opetus kulminoituu omaan eräharrastukseeni, mutta ihan kaikkea ei yksi ihminen pysty hallitsemaan. Teen paljon yhteistyötä eri metsästysseurojen, kalastajien ja riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Biologian opetuksessa eränkäyntiä sivuavia aiheita ovat lajitunnistus ja eläinten ekologia, Ilkka Sirkka kertoo.
Etiikkaa pohditaan biologian tunneilla
Metsästys on näillä seuduilla suosittu harrastus, mistä kertoo oppilaidenkin suuri kiinnostus. Aihe ei täällä aiheuta sen suurempaa hämmästystä.
– Tiedän, että eri puolilla Suomea on muutamissa kouluissa vastaavanlaisia eräkursseja. Niiden painotukset vaihtelevat opettajien kiinnostusten ja koulun sijainnin mukaan.
Toki nykynuoret osaavat myös kyseenalaistaa asioita ja pistävät opettajansa joskus tiukoille.
– Metsästystä vastustavat eivät todennäköisesti valitse tätä kurssia. Metsästyksen ja muiden ihmisten luontoon vaikuttavien tekojen etiikkaa on kyllä pohdittu biologian tunneilla.
Pakkasaamun ajojahti
Perjantaina 17. lokakuuta eräkurssilaiset osallistuivat hirvijahtiin Jäppilän kylällä Kontiomäen Eränkävijöiden vieraana. Kasassa olikin harvinaisen suuri ajoporukka, kun 29 oppilasta opettajineen lähti hätyyttämään hirviä liikkeelle. Eräkurssilaisten ajoapu oli erittäin odotettu, sillä tämänkertainen maasto sijaitsee kahden vilkkaasti liikennöidyn tien kulmauksessa eikä alueella ole voitu metsästää koirien kanssa.
Pakkasyön jälkeen kuulas aamu kantoi hyvin ajoporukan ääntä. Nyt oli lupa huudella ja pitää metakkaa. Ja hirviä lähtikin liikkeelle varsin hyvin. Havaintoja saatiin vasaporukasta, tappisarvimullikasta ja suurempikin sonni hiippaili jossain.
Vasa päätyi juoksemaan tien yli passimiehen läheltä ja laukaus kajahti miltei ajon loppumetreillä. Tienylitys oli niin vauhdikas, ettei vasa keuhko-osumasta huolimatta jäänyt niille sijoilleen. Metsästysseuran passimiehet koirineen jäivät jäljittämään vasaa, kun koululaiset siirtyivät metsästysseuran hulppealle kodalle evästelemään koulupäivän päätteeksi.
Metsätaival oli nostanut ruokahalua ja kodalla kertailtiin metsässä käyneitä sattumuksia makkaroiden tiristessä nuotiolla.
– Oltiin menossa Ilkkaa kohti, kun kompastuin mutalammikossa. Hanskat kastuivat, mutta pahemmalta säästyin. Näin hirvenjälkiäkin, nuotion ääressä hanskojaan kuivatteleva Veetu kertoi.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Veetu olisi valmis osallistumaan hirvijahtiin toisenkin kerran.
– Meillä ei ole kotona metsästäjiä, joten lähdin eräkurssin myötä tutustumaan metsästykseen. On mukavaa, kun saa olla paljon ulkona ja uusia asioitakin olen oppinut. Alkusyksystä kävimme keräämässä sieniä ja nyt tunnistan ainakin kantarellin.
Märkä metsä voittaa matikan
Tulipaikan toisella puolella istuvat Elli ja Selja.
– En oikein tiedä miksi valitsin tämän kurssin, ehkä se oli paras jäljellä olleista vaihtoehdoista, Elli pohtii ja jatkaa:
– Voisin kyllä ihan hyvin alkaa metsästämään. Olen ollut pienenä Suonenjoella mukana jänismetsällä. Ampuminen SimWay-simulaattorilla oli mukavaa, ja sitä voisi kokeilla toistekin. Eikä minua yhtään harmita, että perjantaisin saattaa eräkurssin takia jäädä matematiikan tunti väliin.
Maastossa tytöt eivät ole kovin paljon liikkuneet ja siksi pakkasyön jälkeinen metsä oli heille yhdenlainen elämys.
– Maasto oli aluksi jäässä, mutta sitten aurinko alkoi lämmittää ja sulattaa oksia ja heiniä. Heinät olivat tosi pitkiä ja roiskivat ärsyttävästi vettä naamalle. Mieluummin olen kuitenkin täällä kuin koulunpenkillä, Selja tuumi.
”Kyllä näistä metsästäjiä kasvaa”
Makkaran paistoon nuorten kanssa tullut Matti Halonen piti koululaisten osallistumista hirvijahtiin piristysruiskeena.
– Hyvä kun saimme nuoria tänne. Ei meidän kylältä koskaan saisi näin isoa sakkia metsään. Meillä oli mukava ajojahti, Halonen totesi.
– Kun itse aikoinani olin jahtipäällikkönä, hirvet metsästettiin aina miesajolla. Nykyään on hyvä, että saa riittävästi ampujia passeihin. Välineurheiluahan tämä on siinä mielessä, että niin koirien kuin ihmistenkin liikkumista seurataan älypuhelimista, mutta se on varmasti mieluista nuorille. Kyllä näistä eräkurssilaisista varmasti kasvaa muutama metsästäjäkin, Halonen summasi.
