Lokakuussa heräsi ajatus seuran puheenjohtajan kanssa, että mitäpä jos pidettäisiin kyläkoululle hirvenpyyntipäivä. Sellaista ei ole tällä perällä järjestetty aikaisemmin, joten aloimme heti tuumasta toimeen.
Aluksi lähetimme kyselyn seuran johtokunnalle, joka näytti vihreää valoa, jonka jälkeen lähestyimme koulun opettajaa. Siellä oli heti innostusta havaittavissa, joten seuraavaksi lupaa lähettiin kysymään kunnan sivistysjohtajalta: voiko tällaisen päivän järjestää koulupäivän puitteissa, ja miten esimerkiksi vakuutukset hoidetaan.
Kaikki selvisi yllättävän nopeasti. Muutaman päivän päästä lyötiin lukkoon päivä 31.10., koska marraskuu koputtaa jo nurkan takana ja sen seurauksena kelit voivat kylmetä hetkessä. Mukaan saatiin Mellan Erän lisäksi myös Ylitornion RHY, ja yhteistuumin aloitettiin päivän suunnittelu. Ensimmäisenä tilasimme jokaiselle oppilaalle pipot Mellan Erän logolla, jotta heillä olisi varmasti jotain kotiin vietävää. Tämän jälkeen jaoimme vastuualueet; allekirjoittanut hoitaa jahtipäivän johtamisen ja Jenna huolehtii kaikille eväät.
Kyselimme seuran jäseniltä halukkaita osallistujia päivään. Pienen alkukankeuden jälkeen meillä olikin kasassa jo toistakymmentä metsästäjää ja koiraohjaajiakin ilmoittautui tarpeeksi. Osa otti töitä vapaata, jotta pääsisivät osallistumaan päivään. Sääennustus näytti pitkään poutaa, mutta senhän arvata saattoi, miten sen kanssa kävi.
Koitti sateinen perjantaiaamu ja kokoonnuimme koululle kello 8.30. Muutama koiraohjaaja oli mennyt koirien kanssa aikaisemmin maastoon, koska olisi mukava lähteä rakentamaan passilinjaa valmiin haukun ympärille. Harmiksemme hirvet olivat liikkuvaa sorttia, joten tämä ei onnistunut.
Koulun väki saapui innoissaan pihamaalle. Alussa pidimme pienen esittelykierroksen, jossa esittelimme itsemme. Ari jakoi kaikille oranssit pipot, ja osalle lainasimme oranssit liivit, jossa lain määräämä vaatetus toteutuu.
Pihalla ollessamme kävimme läpi turvallisuusasiat, hirvieläimen tunnistamista, erilaisia pyyntimuotoja ja aseenkäsittelyä. Olimme aikaisemmin päättäneen seuran johtokunnan kanssa, että ne passimiehet keiden mukaan lapset lähtevät, ovat ilman panoksia. Turvallisuus on meille kaikille ensisijaisen tärkeää!
Päätimme porukan kanssa, että kokeillaan etsiä hirviä aivan koulun läheisyydestä. Jaoimme passipaikat: toiselle laidalle passit joihin oppilaat menevät metsästäjien kanssa, ja toiselle laidalle passit joista saattaisi paukahduskin käydä.
Kun passit olivat paikoillaan, annoin luvan päästää neljä koiraa hakemaan. Mukanani oli 6-luokkalainen poika, joka on ollut keväällä mukana seuran riistanhoitotalkoissa viemässä nuolukiviä maastoon moottorikelkoilla. Kovasti koirat hakivat, mutta reilun tunnin aikana emme saaneet muista eläimistä havaintoja kuin poroista ja jäniksistä. Hirvet vetivät tällä kertaa pidemmän korren. Laitoin viestin ryhmälle, että passi puretaan.
Seuraavana vuorossa olikin päivän parhaimman hetken aika, evästauko. Siirryimme Kuijasjoen varrella olevalle laavulle, jota ylläpitää Mellakosken kyläyhdistys.
Laavulla pääsimme sateelta suojaan makkaranpaistoon. Tärkeintä oli ensimmäiseksi tehdä isot tulet, jotta sateen kastelemat vaatteet alkaisivat kuivua. Eväiden lomassa kertasimme vähän aamupäivän tapahtumia. Kyllähän se harmitti niin lapsia kuin metsästäjiäkin ettei hirviä löytynyt.
Evääksi Jenna oli tehnyt herkullisia leipiä, ja saimme myös makkaraa ja mehua. Söimme ja nautimme hetkestä. Nokipannukahvin ja pullan lomassa meillä oli mukava kuunnella, kun Mellan Erän kunniapuheenjohtaja Heikki Lohiniva kertoi seuran yli 50-vuotisesta historiasta, jäsenistä ja tapahtumista.
Ryhmäkuvan jälkeen olikin jo aika kiitellä oppilaita reippaasta osallistumisesta ja viedä porukka takaisin koululle. Heikin sanoja lainatakseni, tämä oli yksi parhaimmista jahtipäivistä.
