Taaperotkin ovat tervetulleita

Tervolan kunta sijaitsee Lapin lounaisosassa. Tervolassa asuu vajaa kolmetuhatta ihmistä ja kunnan verkkosivujen mukaan kyseessä on pieni, mutta ”ämpäripäinen” kunta. ”Ämpäripäisyyden” kuvataan olevan optimismia, välittämistä, ennakkoluulotonta ongelmanratkaisua ja silmäkulman pilkettä. Nämä samat määreet sopivat ilmeisen hyvin myös Tervolan Eränkävijöiden metsästysseuraan, kun sen aktiiveja kuuntelee. 

Seurassa röyhistetään rintaa erityisesti nuorisoystävällisyyden vuoksi. Toinen erityispiirre on se, että vaikka pääosa suomalaisten metsästysseurojen olemassaolosta perustuukin hirvenpyyntiin, arvostetaan Tervolassa myös muut metsästysmuodot korkealle ja tasaveroisiksi hirvenpyynnin rinnalla.

Toistakymmentä vuotta leirejä

Seura on järjestänyt nuorisolle Metso-leirejä vuodesta 2012 lähtien. Kipinä asiaan lähti edeltävänä vuonna, kun erään pyyntipäivän jälkeen kokoonnuttiin jahtikämpän pöydän ääreen pohtimaan saalistuksen epäonnisuutta.

– Silloin syksyllä 2011 oli vähän hirviä ja pyydetiin tyhjää vaikka kuinka paljon. Olin lukenut leireistä ja ehdotin miehille, että voitaisiinko mekin semmoinen järjestää, muistelee Ulla Lakoma, joka on sittemmin ollut leirien aktiivinen järjestäjä. Hän on kirjoittanut myös jokaisesta leiristä blogia seuran kotisivuille. 

Lakoman mukaan miehet eivät alkuun leiritouhuista innostuneet. Emme me semmoiseen ala. Keittiökin on niin huono, he olivat sanoneet. 

– Silloinen puheenjohtajamme Markku Alatalo on nuorisotoimintamme kulmakivi. Hän tarttui ajatukseen ja halusi tietää lisää. Ja kun Markku innostui, se tarkoitti sitä, että leiri pidetiin. Ekana piti laittaa keittiö kuntoon ja sehän onnistui, kun meillä on niin mahdottoman hyviä miehiä seurassa jäseninä, Lakoma kiittelee. 

Leireille on otettu parikymmentä lasta, ja osallistujamäärä on tullut Lakoman mukaan täyteen heti, kun ilmoittautuminen on avattu. Osallistujat ovat olleet pääosin lähiseudulta, mutta mukavasta leiristä on kiirinyt tietoa laajemmallekin.

– Leireille on tullut osallistujia myös Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Oulusta, Kemistä ja Rovaniemeltä. Monilla on sukulaisia tällä ja he ovat sitäkin kautta saaneet tietoa. 

Lakoma toteaa, ettei leiri ole mikään ihan pieni ponnistus. Mutta innostus niiden järjestämiseen on ollut kova ja seurasta on löytynyt keskeisiä ammattilaisia omasta takaa.

– Yksi erittäin merkittävä tekijä on se, että meillä on seurassa omat kokit. Miia ja Juha Riimala ovat hoitaneet leirien ruokahuollon niin hienosti, että siitä olemme saaneet erityisesti hyvää palautetta, Lakoma alleviivaa.

Nuorin jäsen on polvenkorkuinen

Etenkin maaseudulla metsästysharrastus kulkee edelleen verenperintönä sukupolvelta toiselle. Seuran edellinen, pitkäaikainen puheenjohtaja Markku Alatalo kertoo, että aikoinaan oli kova pakkaaminen ja eväiden teko, kun perheestä isännän lisäksi hirvijahtiin lähtivät vaimo ja lapset Ville ja Viivi. Syksyllä Alatalon perhettä osallistui neljässä polvessa hirvipeijaisiin: Alatalon oma isä, hän itse sekä poikansa Ville ja tämän poika Kalle. 

– Sijoituimme toiseksi eräänä vuonna, kun Suomen nuorisoystävällisimpiä seuroja valittiin. Meidän valttikorttimme on se, että nuoret ovat samalla viivalla kuin vanhemmatkin jäsenet. Meillä ei voi sanoa niin, että teeppäs sinä nuoremmuuttasi, sanoo Alatalo.

Seuraan otetaan nuoria jäseniä hyvin matalalla kynnyksellä: alle 15-vuotiaat pääsevät mukaan ilman liittymismaksua ja alle 18-vuotiaatkin vielä puolella hinnalla. 

– Monelle nuorelle liittymismaksu voi olla kynnyskysymys. Haluamme tukea niitä, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua seuran toimintaan, mutta muutoin innostusta riittäisi. Metso-leireillä on ollut sama periaate. Nuorisojaosto on kutsunut ilmaiseksi mukaan vähävaraisten perheiden lapsia. Minun harrastuksiini kuuluu hyväntekeväisyys ja sitä kautta ajatus on lähtenyt, entinen puheenjohtaja kertoo.

Seuran ikäjakaumasta kertoo sekin, että nuorin jäsen on neljävuotias ja nykyinen puheenjohtajakin vasta kolmekymppinen. 

– Kyllä tämä harrastus kuolee, jos mukaan ei tule nuoria harrastajia. Tietysti matkassa ovat myös 80-vuotiaat, mutta nuoria pitää olla. Hirvijohtajakin taitaa olla alle 30-vuotias, painottaa Eränkävijöiden nykyinen puheenjohtaja Ville Alatalo. 

Hän otti seuran johdettavakseen pari vuotta sitten, kun hänen Markku-isänsä lähti työhommiin Libanoniin.

Hyvällä yhteishengellä

Ville Alatalo ei itse kuulu hirviporukkaan, vaan hän on enemmänkin pienpetopyytäjä. 

– Olen ollut kohta kymmenen vuotta poissa hirvihommista. Yhtään en sitä lajia väheksy, sillä ilman hirvenpyyntiä ei olisi seuraakaan. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että metsästystoiminta ei olisi pelkästään hirvenpyyntiä, mies tuumaa.

Hän kertoo, kuinka seurassa on kova innostus pienpetojen pyyntiin sekä myös jäniksenajoon, joka monin paikoin on jo kuihtuva laji. Usein nuoret innostuvat metsästysmuodoista, joissa on enemmän vauhtia ja jännittäviä tilanteita. 

– Olemme pitäneet riistanhoitoyhdistyksen kanssa jäniksenmetsästyspäiviä. Sinne saivat ilmoittautua sellaisetkin, joilla ei ole mitään kokemusta metsästyksestä. Sinne tuli kerran nuori tyttö, jonka kotona harrastetaan pelkästään hirvenpyyntiä. Hän innostui niin paljon, että nyt hänellä on oma ajokoira.

Puheenjohtaja kertoo seuran jäsenten tasa-arvoisuudesta. Hän toteaa, että hirvijahdinkin aikana muut metsästyskoiraharrastajat mahtuvat sekaan ja hirvimiehet antavat auliisti maat käyttöön muiden lajien kokeita varten. 

– Talkoohenki on seurassamme korkealla tasolla ja myös yhteistyötä tehdään muiden seurojen kanssa. Siitä on esimerkkinä hirville yhteislupa sekä yhdessä ostettu metsästyssimulaattori, jota käytetään muun muassa leireillä, puheenjohtaja summaa.