Paljasjaloin eräretkelle? Paljasjalkakengät testissä

Teksti: Eija Vallinheimo  Valokuvat: Valmistaja  21.04.2020
VivoBarefoot Tracker
Tunnustan heti alkuun, että kävelisin mielelläni kesäisin joka paikkaan ilman kenkiä eli paljain varpain. Koska paljain varpain ei ole kohteliasta liikkua edes kesällä joka paikassa, päädyin muutama vuosi sitten kokeilemaan paljasjalkakenkiä. Jahtimedian testiin valikoituikin nyt VivoBarefootin suunnittelemat Tracker-paljasjalkavaelluskengät, jotka mainosten mukaan soveltuvat myös vaativimmille eräretkille.

Paljasjalkakengät erottaa tavallisista kengistä se, että niissä on todella ohut, koroton pohja. Kengillä kävely tavallaan simuloi paljain jaloin kulkemista. Kengissä on kuitenkin pohjaa sen verran, että jalat eivät rispaannu terävissä kivissä ja männynkävyissä.

Paljasjalkakenkien parhaita puolia on myös se, että ne on muotoiltu jalkaterän omaa mallia kunnioittaen, mikä tekee kävelystä vakaata ja tasapainoista. Tavallista leveämpi lesti antaa myös villimmille varpaille tilaa liikkua luonnollisesti.

 

Syksyn testin tulokset

Tavallisessa arkielämässä paljasjalkakengät ovat toimineet hyvin, mutta viime syksynä testasin ensimmäistä kertaa paljasjalkakenkiä metsällä. VivoBarefootin Trackerin mainoksessa nahkaisia kenkiä kuvataan seuraavasti:

Trackerit ovat paljasjalkakengät, jotka soveltuvat kaikenlaiseen vaellukseen. Kengät ovat suunniteltu villiin sekä rajuun maaperään ja ne on tehty kestämään koviakin olosuhteita.”
 

Pitävätkö mainoslauseet paikkansa? No, kyllä ja ei.

Trackereilla maaston ja sen muodot tuntuvat tarkasti ja kengillä pärjää myös haastavemmissa maastoissa. Joka askeleella juuret ja kivet hierovat jalkapohjia, mutta pohja suojaa kuitenkin riittävästi jalkaa. Vaikka kengät ovat joustavat ja pehmeät, nilkat eivät muljahtele edes röykkyisemmässä maastossa.

Koska olen jo aiemmin tottunut paljasjalkakenkäilyyn, kengät eivät aiheuta syksyn aikana mitään erityisempiä tuntemuksia. Ensikertalaiset kyllä tuntevat muutoksen pohkeissaan ensimmäisillä käyttökerroilla.

Trackerit tuntuvat pitkilläkin vaelluksilla huomattavasti paremmilta kuin perinteiset vaelluskengät, mistään ei kiristä, hankaa tai purista ja askel tuntuu kevyeltä. Tosin sukat haiskahtavat ehkä jopa tavallistakin pahemmalta pidemmän eräjormailun jälkeen.

Mutta ne olosuhteet. Sadekelillä ongelmaksi kengissä osoittautui vedenpitävyys, sillä ohuesta pohjasta johtuen kengät hörppivät märällä kelillä vettä nopeasti sisäänsä. Varpaiden välissä lilluva vesi ei tunnu kivalta ja kenkien kuivattelu vie aikaa. Myös liukkaus osoittautuu sateisella kelillä kenkien ongelmakohdaksi.

Eli jos tarkoitus on lähteä päiväretkelle melko kuivaan maastoon, ovat Trackerit mielestäni huippuvalinta. Mutta sadekelillä pistäisin suosiolla jalkaani jotkut muut popot.