Tässä artikkelissa
- Näin tunnistat kutsumattoman vieraan – kuka asuu talossani?
- Poikaset ja rauhoitusaika estävät näiden eläinten häädön
- Toimi näin: pyydä apua, hae lupaa tai odota
- Estä pesintä näillä vinkeillä
Nisäkästuholainen mökin rakenteissa voi aiheuttaa mittavaa haittaa. Näätä ja orava pesiytyvät yleensä välikattoon, minkki ja supikoira alapohjaan.
Hiiriä, myyriä ja päästäisiä voi löytyä kaikkialta rakenteista. Päivisin on yleensä rauhallista, mutta yöllä alkaa ralli.
Näin tunnistat kutsumattoman vieraan – kuka asuu talossani?
- Onko ulostepapanoita tasoilla ja nurkissa? Hiiret ja myyrät rapistelevat seinän välissä ja lattioilla öisin. Näistä ei yleensä aiheudu hajuhaittoja, sen sijaan ne jättävät pieniä mustia tervehdyksiä isäntäväelleen ja saastuttavat elintarvikkeita.
- Kuluuko seinän ja katon eristeistä rapinaa päivisin? Se voi viitata päiväaktiiviseen oravaan.
- Haiseeko jossain kohtaa asumusta pahalle ilman näkyvää syytä? Kyseessä voi olla minkin tai supikoiran pesä lattian alla.
- Kuuluuko katolta vikinää ja rapinaa öiseen aikaan? Äänet ja pesän sijoittelu viittaavat näätään.
Näätä ja minkki ovat vieraista haisevimmat, ja niiden pesinnän jälkeen jonkinasteinen remontti on lähes varma.
Jyrsijät ja oravat pystyvät nakertamaan tiensä läpi lähes minkä tahansa materiaalin, paitsi betonin ja teräksen.
Poikaset ja rauhoitusaika estävät näiden eläinten häädön
Näätä ja orava ovat rauhoitettuja metsästysaikojen ulkopuolella.
Rauhoitusaika ei koske minkkiä eikä supikoiraa, jotka ovat haitallisia vieraslajeja, eikä hiiriä, myyriä ja rottia, jotka ovat rauhoittamattomia eläimiä, pois lukien Nurmes-Pernaja -linjan kaakkoispuolella elävä peltohiiri, joka on rauhoitettu.
Minkkiä, supikoiraa, hiiriä, myyriä ja rottia saa pyytää myös pesimäaikana.
Toimi näin: pyydä apua, hae lupaa tai odota
Rauhoitusajan ulkopuolella näädän ja oravan häätämiseen voi kokeilla vahvoja hajuja, jatkuvasti pauhaavaa radiota tai rakenteiden kolistelua.
Metsästysaikojen puitteissa eläimen siirtoon kannattaa pyytää apua paikalliselta metsästysseuralta, joka voi asettaa kololle elävänä pyytävän loukun ja siirtää pennuttoman eläimen paremmille asuinsijoille. Tällainen loukku täytyy kokea vähintään kerran vuorokaudessa.
Jos eläin on pesiytynyt rakenteisiin rauhoitusaikana, sen häätämiseen tai siirtämiseen voi hakea riistakeskuksen luvan. Rauhoitusajat asettuvat metsästysaikojen ulkopuolelle, ja ne vaihtelevat lajin mukaan. Tarkista ajat riistakeskuksen sivuilta.
Mikäli rapina ja kolina kuuluvat keväällä tai alkukesästä ja on pitkäkestoista, peli on siltä osin menetetty: eläimellä on todennäköisesti jo poikaset ja se on puuhannut rakenteisiin pysyvän pesän.
Poikuetta ei saa silloin häätää mieron tielle, sillä metsästylaki kieltää eläinten pesinnän ja poikasten häirinnän lisääntymisaikana. Tällöin on vain odotettava, että poikaset kasvavat ja pesä tyhjenee.
Elää saa mökissä normaaliin tapaan, mutta pesään, emoon tai poikasiin ei saa kajota. Jos hyvin käy, mökille palanneet ihmiset saattavat alkaa vaivata eläintä niin, että se hylkää pesän itse ja kantaa poikaset jossain lähellä sijaitsevaan varapesään.
Rauhoitusaika ei kuitenkaan koske minkkiä eikä supikoiraa, jotka ovat haitallisia vieraslajeja. Niitä saa pyytää myös pesimäaikana. Katso Jahtimedian artikkelit, miten pyydystää minkki sekä miten supikoira pyydystetään.
Estä pesintä näillä vinkeillä:
Kun kämppis on saanut poikaset maailmalle, voit ryhtyä estotoimiin ensi vuoden pesintää varten. Hiirille, supikoirille ja minkeille ei sen sijaan ole rauhoitusaikaa, ja ne on sallittua häätää jo pesintäaikana.
Paras aika suojatoimiin on syyskesä tai syksy, jolloin rakenteisiin ei jää poikasia vangiksi. Huomioi kuitenkin, että orava voi saada toisen poikueen melko myöhään syyskesällä.
- Varmistu ensin poikasten lähdöstä. Tarkista myös, ettei mikään aikuinen eläin lämmittele sisällä esimerkiksi talvella. Kuuntele, etsi jälkiä, ja ulosteita, seuraa tilannetta jonkin aikaa.
- Tarkista, ettei mikään eläin jää kuolemaan rakenteisiin. Nääntyminen on tuskallinen tapa kuolla, ja lisäksi mätänevä eläin alkaa tuottaa haitallisia kaasuja ja ikäviä hajuja.
- Peitä tiheäsilmäisellä metalliverkolla kaikki sisälle rakenteisiin vievät potentiaaliset aukot. Silmäkoko on hyvä olla 5-7 milliä. Tuuletus toimii, mutta hiiret ja sitä isommat nisäkkäät jäävät ulkopuolelle.
- Etsi ja verkota jokainen mahdollinen rako. Varsinkin näädät käyttävät samoja kulkureittejä mielellään vuodesta toiseen, ja tutut hajut houkuttavat uusia asukkaita helposti paikalle. Oravat ja jyrsijät pystyvät suurentamaan itselleen kulkuaukon pienestäkin reiästä.
- Kaada mökin välittömässä läheisyydessa olevat puut. Näin katkaistaan mestarikiipeilijöilta oravalta ja näädälta helpot kulkusillat.
- Hoida pesäongelma heti, kun se on mahdollista, sillä eläimet käyttävät samaa pesäkoloa useana vuotena.
Näädänpoika kanoottikyydillä hoitoon
Pekka Antikainen tietää varsin hyvin, mitä kutsumattoman vieraan kanssa rinnakkaiselo vaatii. Mökin kattoon Kuopion Kallavedellä pesi näätä.
Eläin vaivaantui mökille palaavista kesäasukkaista, ja siirsi kaikki poikasensa varapesään. Jostain syystä yksi poikasista jätettiin kuitenkin pesään.
Antikainen ei aikaillut, vaan ryhtyi toimiin: hän haki tikkaat ja kiipesi välikatolle. Oikea kohta oli helppo löytää, sillä rääpäle poikanen oli pudonnut kattolaudoituksen väliin ja sätki takajalat ilmassa.
Antikainen otti yhteyttä paikalliseen villieläinhoitolaan, josta luvattiin toimia näädänpenikalle keinoemona niin kauan, kuin tarve vaatii.
Koska mökki oli saaressa, Antikainen meloi kanootilla Kallaveden yli vastarannalle poikanen pahvilaatikossa jalkojensa välissä. Kyyti oli ilmeisen tasaista, koska poikanen matkusti rauhallisesti.
Rannalla odotti villieläinhoitolan henkilökuntaa ja poikanen otettiin huostaan. Hoitaja piti sitä lämpölampun alla ja juotti maitoa tuttipullosta. Poikasen ruumiinlämpö oli saapuessaan enää 32 astetta, mutta vähitellen hyvän hoidon ja ravinnon ansiosta näädänpojan dramaattinen elon alku sai paremman käänteen.
Toivuttuaan taas matkustuskuntoon näätä sai villieläinhoitolasta kyydin Korkeasaareen.