Näädän, minkin tai oravan pesä rakenteissa? Toimi näin

Teksti: Kirsi Färm  Valokuvat: Anne Polvi, Reiner Bernhardt/ Lehtikuva ja Canva  15.02.2021
Näätä ja minkki ovat vieraista haisevimmat, ja niiden pesinnän jälkeen joutuu yleensä remontoimaan rakenteita.
Näätä (kuvassa) ja minkki ovat vieraista haisevimmat, ja niiden pesinnän jälkeen joutuu yleensä remontoimaan rakenteita.
Kesäasunnolleen palaavaa mökkiläistä voi odottaa ikävä yllätys: kutsumaton vieras on ottanut tilan haltuun ja asettunut taloksi lämpimään rauhaan. Söpö villieläin naapurina kuulostaa hellyttävältä, mutta totuus on tarua ikävämpää: vuokra maksetaan yleensä rakenne- ja eristevikoina, virtsa- ja ulostejätöksinä sekä mätänevien ravintoraatojen hajuina.

Tässä atikkelissa

 

Nisäkästuholainen mökin rakenteissa voi aiheuttaa mittavaa haittaa. Näätä ja orava pesiytyvät yleensä välikattoon, minkki ja supikoira alapohjaan. Hiiriä, myyriä ja päästäisiä voi löytyä kaikkialta rakenteista. 

Päivisin on yleensä rauhallista, mutta yöllä alkaa ralli. Näätä ja minkki ovat vieraista haisevimmat, ja niiden pesinnän jälkeen jonkinasteinen remontti on lähes varma.

 

Poikaset ja rauhoitusaika estävät eläimen häädön

Rauhoitusajan ulkopuolella eläimen häätämiseen voi kokeilla vahvoja hajuja, jatkuvasti pauhaavaa radiota tai rakenteiden kolistelua. 

Eläimen siirtoon kannattaa pyytää apua paikalliselta metsästysseuralta, joka voi asettaa kololle elävänä pyytävän loukun ja siirtää eläimen paremmille asuinsijoille. Tällainen loukku täytyy kokea vähintään kerran vuorokaudessa.

Jos eläin on pesiytynyt rakenteisiin rauhoitusaikana, sen häätämiseen tai siirtämiseen voi hakea riistakeskuksen luvan. Rauhoitusajat asettuvat metsästysaikojen ulkopuolelle, ja ne vaihtelevat lajin mukaan. Tarkista ajat riistakeskuksen sivuilta.

Mikäli rapina ja kolina kuuluvat keväällä tai alkukesästä ja ovat pitkäkestoisia, peli on siltä osin menetetty: eläimellä on todennäköisesti jo poikaset ja se on puuhannut rakenteisiin pysyvän pesän.

Poikuetta ei saa silloin häätää mieron tielle, sillä metsästylaki kieltää pesinnän ja poikasten häirinnän lisääntymisaikana. Tällöin on vain odotettava, että poikaset kasvavat ja pesä tyhjenee. 

Elää saa mökissä normaaliin tapaan, mutta pesään, emoon tai poikasiin ei saa kajota. Jos hyvin käy, mökille palanneet ihmiset saattavat alkaa vaivata eläintä niin, että se hylkää pesän itse ja kantaa poikaset jossain lähellä sijaitsevaan varapesään.

Rauhoitusaika ei kuitenkaan koske minkkiä eikä supikoiraa, jotka ovat haitallisia vieraslajeja. Niitä saa pyytää myös pesimäaikana.

Näätä on yöeläin. Rapina ja ralli alkavat hämärän aikaan. Emo lähdössä ravinnonhakureisulle mökin rakenteita pitkin.

Ehkäise pesäsuunitelmat ennalta

Kun haiseva kämppis on saanut poikaset maailmalle, voit ryhtyä toimiin. Myös etukäteen varautuminen kannattaa.

  • Varmistu ensin poikasten lähdöstä. Tarkista myös, ettei mikään aikuinen eläin lämmittele sisällä esimerkiksi talvella. Kuuntele, etsi jälkiä, seuraa tilannetta jonkin aikaa.
  • Peitä tiheäsilmäisellä metalliverkolla (silmäkoko 10 milliä ja lanka millin paksuista) kaikki sisälle rakenteisiin vievät potentiaaliset aukot. Tuuletus toimii, mutta orava ja sitä isommat nisäkkäät jäävät ulkopuolelle.
  • Etsi ja verkota jokainen mahdollinen rako. Varsinkin näädät käyttävät samoja kulkureittejä mielellään vuodesta toiseen, ja tutut hajut houkuttavat uusia asukkaita helposti paikalle. 
  • Paras aika suojatoimiin on syyskesä tai syksy, jolloin rakenteisiin ei jää poikasia vangiksi. Huomioi kuitenkin, että orava voi saada toisen poikueen melko myöhään syyskesällä.
  • Välittömästi mökin läheisyydessa olevat  puut kannattaa myös kaataa. Näin katkaistaan mestarikiipeilijöilta oravalta ja näädälta helpot kulkusillat.

 

Näädänpoika kanoottikyydillä hoitoon 

Pekka Antikainen tietää varsin hyvin, mitä kutsumattoman vieraan kanssa rinnakkaiselo vaatii. Mökin kattoon Kuopion Kallavedellä pesi näätä. 

Eläin vaivaantui mökille palaavista kesäasukkaista, ja siirsi kaikki poikasensa varapesään. Jostain syystä yksi poikasista jätettiin kuitenkin pesään.  

Antikainen ei aikaillut, vaan ryhtyi toimiin: hän haki tikkaat ja kiipesi välikatolle. Oikea kohta oli helppo löytää, sillä rääpäle poikanen oli pudonnut kattolaudoituksen väliin ja sätki takajalat ilmassa.

Antikainen otti yhteyttä paikalliseen villieläinhoitolaan, josta luvattiin toimia näädänpenikalle keinoemona niin kauan, kuin tarve vaatii. 

Koska mökki oli saaressa, Antikainen meloi kanootilla Kallaveden yli vastarannalle poikanen pahvilaatikossa jalkojensa välissä. Kyyti oli ilmeisen tasaista, koska poikanen matkusti rauhallisesti.

Rannalla odotti villieläinhoitolan henkilökuntaa ja poikanen otettiin huostaan. Hoitaja piti sitä lämpölampun alla ja juotti maitoa tuttipullosta. Poikasen ruumiinlämpö oli saapuessaan enää 32 astetta, mutta vähitellen hyvän hoidon ja ravinnon ansiosta näädänpojan dramaattinen elon alku sai paremman käänteen. 

Toivuttuaan taas matkustuskuntoon näätä sai villieläinhoitolasta kyydin Korkeasaareen.