Kuuntele Metsästäjäliiton Tulilla-podcastista Satu Tuomiston kokemuksia siitä, millaista on metsästää julkisuudesta tuttuna naisena
Metsästäminen verenperintönä
− Metsästyksessä parasta on ehdottomasti luonnossa liikkuminen, Satu Tuomisto tiivistää ja muistuttaa, että metsästys ei ole pelkästään ampumista vaan pitää sisällään paljon muutakin. Luonnossa liikkuminen on itsessään terapiaa.
− Luonnossa liikkuminen on vastapainoa kaikelle sille, mitä teen työkseni. Työkseni juonnan erilaisia tapahtumia ja olen koko ajan esillä ja tavoitettavissa. Luonnossa liikkuessa saan olla rauhassa, eikä minun tarvitse välittää mistään muusta kuin luonnosta. Parhaita ovatkin paikat, joissa puhelin ei kuulu, eikä kukaan tavoita. Silloin saan olla täysin rauhassa.
− Metsästäminen on ollut osa elämää lapsesta saakka. Isäni metsästi, toinen veljeni on riistanhoitaja ja toinen veljeni kalastaa. Siksi metsästyskortin suorittaminen oli meillä yhtä normaali asia kuin ajokortin ajaminen, Satu Tuomisto kertoo.
Varsinaisen metsästyksen Satu kuitenkin aloitti vasta noin neljä vuotta sitten silloisen aviomiehensä innostamana.
− Hänen kanssaan elimme metsästyshenkistä elämää, sillä elimme oikeastaan riistan keskellä maalla metsästyskoirien kanssa. Noihin aikoihin Satu oli mukana myös Metsällä -tv-ohjelmassa, jossa myös suurelle yleisölle Sadun metsästysharrastus tuli tutuksi.
Satu Tuomiston elämä on kuitenkin muuttunut viime kesänä tapahtuneen eron ja Helsingin keskustaan muuton takia. Rakkaus metsään ja luontoon kuitenkin on ja pysyy. Myös koirat ovat edelleen lähellä Satu Tuomiston sydäntä, vaikka 10-vuotias rhodesiankoira Leo ei varsinainen metsästyskoira olekaan.
− Viime syksynä en käynyt metsällä kertaakaan töiden ja muiden kiireiden takia, mutta heti kun työrintamalla rauhoittuu, lähden veljen luo Ivaloon riekkojahtiin.
Riistaruokaa eettisempää ruokaa ei ole
Se mikä Satua kismittää on se, että ihmiset ostavat vakuumipakattua lihaa kaupasta ja kuitenkin vastustavat metsästystä kärkevästi. Tämän takia Satu välttelikin missivuosinaan kertomasta julkisesti harrastuksestaan. Ajat ovat muuttuneet ja metsästävä nainenkaan ei ole enää yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin vielä joitakin vuosia sitten.
− Riistaruokaa puhtaampaa ja eettisempää ruokaa ei ole. Varsinkin kehä 3 sisäpuolella ollaan usein melko vieraantuneita luonnosta. Minullekin on tullut viestejä, jossa sanotaan, että metsästys on vain eläinten tappamista ja metsästys on murhaa. Kun sitten jutellaan aiheesta enemmän, monesti käy ilmi, että kommentoija ostaa kuitenkin jauhelihaa vakuumipaketissa. Kaikki eivät ymmärrä, että se vakuumipaketissa myyty jauhelihakin on joskus ollut elävä eläin. Pitäisi ottaa edes asioista selvää, ennen kuin lähtee tuomitsemaan toisen toimintaa tai elämäntapaa, Satu puuskahtaa.
− Metsästykseen liittyviä taitoja ja tietoja pitäisikin vanhempien opettaa myös lapsille. Metsästysperinteen ja riistaruoan arvostamisen pitäisi säilyä tuleville sukupolville, jotta edes tietäisiin, mistä ruoka lautaselle tulee, Satu tähdentää.
