Mitä ovat vieraslaji ja tulokaslaji?

Suomen ympäristökeskus SYKE:n vuonna 2021 teettämän kyselyn mukaan suomalaiset tuntevat haitallisia vieraslajeja, niiden aiheuttamia haittoja ja torjuntatapoja melko hyvin. Tunnetuimpia vieraslajeja kasveista olivat lupiini, jättipalsami, kurtturuusu ja jättiputki ja eläimistä minkki, supikoira ja espanjansiruetana. Melkein kaikki kyselyyn vastanneista 475 suomalaisesta ilmoittivat tietävänsä eron tulokaslajien, vieraslajien ja haitallisten vieraslajien välillä joko täysin tai osittain.

Tulokaslajin ja vieraslajin erot

Muistisääntö lajien eroihin on varsin helppo: tulokaslaji on tassutellut tänne itse, vieraslaji on viety paikalle.

Tulokaslajit saa liikkeelle elinympäristöjen muutokset, kuten esimerkiksi ilmaston lämpeneminen.

Vieraslajit voivat olla

• tarhakarkulaisia (kuten turkiseläimet, jotka karkaavat luontoon)
• tuotu vahingossa (kuten laivojen painolastin mukana saapuvat vesieliöt)
• istutettu rikastuttamaan Suomen luontoa.

Tulokaslaji sopeutuu usein omaan ekologiseen lokeroonsa eikä vieraslajistakaan ole aina haittaa. Haitalliseksi vieraslajin tekee sen alkuperäiselle luonnolle, maatalouteen tai luonnon virkistyskäytölle aiheuttamat haitat tai sen levittämät taudit.

Uskoisitko, että vieraslajeja ovat muun muassa tutut kumina ja siankärsämö? Ne on tuotu Suomeen jo satoja vuosia sitten ja ovat niin kutsuttuja muinaistulokkaita.

Myös päivänkakkara, siili ja kirjolohi ovat vieraslajeja, mutta ne eivät ole toistaiseksi aiheuttaneet Suomen luonnolle haittaa esimerkiksi syrjäyttämällä jotain toista lajia. Sen vuoksi siili ja kirjolohi ovat sujahtaneet jo osaksi Suomen luontoa.

Vieraslajista voi olla haittaa tai hyötyä

Vieraslajin status ei automaattisesti tee lajista aina haitallista. Joskus niistä on myös hyötyä.

Vieraslaji voi tarjota ravintoa tai suojaa jollekin alkuperäiselle lajille tai vaikka muokata maaperää hedelmällisemmäksi alkuperäislajeille.

Haitalliseksi vieraslaji muuttuu siinä vaiheessa, kun lajien kantoja on vaikea säädellä.

Haitallinen vieraslaji on vieraslajeista uhkaavin: ne voivat aiheuttaa monenlaista haittaa kotoperäiselle luonnolle valloittamalla elintilaa, kilpailemalla samoista resursseista tai levittämällä tauteja ja loisia. Jotkut eläinlajit voivat myös saalistaa alkuperäisiä lajeja liian tehokkaasti, eikä niillä itsellään ole yleensä luontaisia vihollisia, jotka luontaisesti rajoittaisivat lajin lisääntymistä.

Minkki ja supikoira ovat hyviä esimerkkejä haitallisista vieraslajeista, joiden kannat ovat kasvaneet hallitsemattomasti. Niillä ei ole ollut ravintoketjussa luonnollisia vihollisia kantaa hillitsemässä. Maassa pesivillä linnuillamme taas ei ole tehokasta suojaa näiden pesärosvousta vastaan. Kotoperäisten kettujen munarosvoilun lintukannat vielä kestäisivät, mutta kun munia uhkaavat kettujen lisäksi supikoirat ja minkit, on paine linnuille liian kova.

Villisika on puolestaan sellainen tulokaslaji, joka voi aiheuttaa yhteiskunnalle mittavaa taloudellista haittaa, vaikka se onkin asettunut meillä omaan ekologiseen lokeroonsa. Mikäli jo lähi-Euroopassa tavattu Afrikkalainen sikarutto ASF leviäisi Suomeen, se aiheuttaisi suuria taloudellisia tappioita sikatiloille ja koko lihateollisuudelle eläinten hävittämisen, tilojen saneerauksen sekä kansainvälisen kaupan pysähtymisen vuoksi.

Villisikakanta pyritään pitämään pienenä metsästyksellä. Villisika aiheuttaa tiheinä populaatioina myös ruokakasvien satomenetyksiä mylläämällä laajoja alueita maata ravintoa etsiessään.

Vieraslajin hävittäminen - poisto on ainoa keino 

Ainoa keino päästä eroon haitallisista vieraslajeista on hävittää ne luonnosta poistamalla. Kasvien kitkeminen sujuu jokaiselta ilman erikoisia taitoja, ja mutta haitallisten vieraslajien minkin ja supikoiran poistaminen vaatii hieman enemmän. 

Metsästyslainsäädäntö muuttui ja vieraslajilaki sekä -asetus säädettiin vuonna 2019 niin, että minkin ja supikoiran pyynti ei enää edellytä suoritettua metsästäjätutkintoa eikä maksettua riistanhoitomaksua. Pyyntiin tulee kuitenkin olla maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa, ja pyynti tulee tapahtua eettisesti. Päivittyneen lainsäädännön myötä minkin ja supikoiran pyynnissä voidaan hyödyntää myös mökkiläisiä. 

Minkkiä on mahdollista poistaa hetitappavilla raudoilla ja sitä voikin tehdä kuka vain, kunhan loukku on sijoitettu maanomistajan luvalla maastoon. Supikoiraa voi loukuttaa elävänä pyytävällä loukulla, vaikka oman tontin nurkassa, mutta eläimen lopettaminen vaatii aseellisen henkilön, joka osaa lopettaa eläimen eläinsuojelulain säännösten mukaan. Lopetusapua voi pyytää kokeneelta metsästäjältä tai paikalliselta riistanhoitoyhdistykseltä tai metsästysseuralta.

Kenellä on vastuu?

Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Lain tarkoituksena on torjua vieraslajeista aiheutuvia vahinkoja alkuperäisille eläin- ja kasvilajeille muun muassa estämällä haitallisimpien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattaminen tai päästäminen ympäristöön. (Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö).

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa kansallisen vieraslajistrategian toimeenpanosta sekä lainsäädännön kehittämisestä. Haittoja torjutaan kansallisen vieraslajistrategian avulla.

Valtioneuvoston asettama Vieraslajiasioiden neuvottelukunta toimii kansallisena asiantuntijaelimenä vieraslajiasioissa. Metsästäjäliitolta pyydetään erilaisia lausuntoja vieraslajeja koskeviin lakeihin ja asetuksiin.

Tehokkaimmin vieraslajeja torjutaan kuitenkin yhteistyöllä.

Metsästäjäliiton Mökkiläiset vieraspetopyntiin -hanke kannustaa mökkiläisiä ja muita rantatonteilla asuvia aktivoitumaan pienpetopyyntiin joko itse tai pyytämään apua alueen metsästäjiltä.

Päästäänkö vieraslajeista koskaan eroon?

­­Mökkiläiset vieraspetopyyntiin -hankkeen vetäjän Petri Passilan mukaan peliä ei olla hävitty, mutta kannan kurissa pitäminen vaatii jatkuvaa työtä.­

– Jos minkin pyynnissä pitää vuodenkin taukoa, niin tyhjiöt kyllä täyttyvät heti. Metsästäjien tekemä työ vieraspetopyynnissä on erittäin tärkeää, ja sen vaikutus luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on virallisestikin tunnustettu. Työ ei tule loppumaan.