Tämä juttu on editoitu versio Jahti-lehden 02/2025 artikkelista. Metsästäjäliiton jäsenenä saat tuoreen Jahdin jäsenetuna suoraan kotiisi kannettuna. Voit myös tilata lehden ilman jäsenyyttä.
Suomen Metsästäjäliiton neljä vuotta sitten käynnistämä Mökkiläiset vieraspetopyyntiin -hanke on innostanut tavallisia ihmisiä loukuttamaan minkkejä mökkirannoillaan. Minäkin innostuin hankkeen ansiosta kokeilemaan minkinpyyntiä. Pyysin hankkeen projektipäällikön Petri Passilan Metsästäjäliitosta opastamaan loukkujen virityksessä.
Olen nähnyt mökkijärvelläni Etelä-Hämeessä vuosikymmenten mittaan muutamia minkkejä. Edellisestä havainnosta on jokunen vuosi. Vesilintuja järvellä yleensä näkyy, mikä viittaa siihen, että ainakaan isompaa minkkiongelmaa alueella ei ole.
– Tyypillinen merkki minkin esiintymisestä on vesilintujen häviäminen, sillä minkki syö lintujen poikasia ja munia. Myös ravunkuorikeon ilmestyminen rantakiven päälle kertoo minkin olemassaolosta. Minkkejä saattaa nähdä juoksentelemassa myös valoisaan aikaan rantapenkoilla, Petri Passila sanoo.
– Minkki on kohtuullisen helppo tunnistaa. Se on solakka tummanruskea pienpeto, joka näyttää märkänä lähes mustalta. Minkin ruumiin pituus on yleensä 30–45 senttiä. Saukosta minkin erottaa siitä, että minkillä kuonon ja hännän päät ovat tylpät.
Minkki kaivaa pesänsä yleensä rantatörmään. Joskus se saattaa löytää mieluisan paikan mökin tai vajan seinien välistä tai katolta. Minkin läsnäolon haistaa helposti vahvasta ammoniakin tuoksusta.
Helppoa loukutusta
Minkin pyynti eli loukuttaminen on yllättävän helppoa. Eniten taitoa vaatii loukun sijoittaminen minkin luontaisille kulkureiteille.
Passila toi mukanaan kaksi erilaista loukkua: heti tappavan laatikkoraudan ja tutumman näköisen verkkoloukun.
– Molemmat loukut sopivat minkinpyyntiin. Erona on se, että verkkoloukku on tarkastettava päivittäin ja sinne joutunut minkki lopetettava ruutiaseella päähän ampumalla. Laatikkorauta tappaa minkin heti, joten sitä ei tarvitse tarkastaa päivittäin. Tarkastamista helpottaa, jos loukun viereen asentaa riistakameran, Passila vinkkaa.
Heti tappavan raudan ympärillä on vanerilaatikko, jossa on halkaisijaltaan 75 millimetrin reiät. Reikien on tarkoitus estää väärien lajien joutuminen loukkuun. Lähes ainoa loukkuun mahtuva laji minkin lisäksi on näätä ja silloin tällöin se voi loukkuun eksyäkin. Pienemmät pedot, kuten lumikko ja kärppä, eivät laukaise loukkua.
Särki tai keinohaju houkutteeksi
Ammattipyytäjä Passila alkaa katsella mökkirannasta sopivaa paikkaa loukuille.
– Pitää miettiä, mikä voisi olla minkin kulkureitti kuivalla maalla. Yleensä se kulkee mahdollisimman lähellä rantaa. Jos loukku on muutamankin metrin sivussa vakioreitiltä, minkki ei välttämättä tule loukulle edes syötin houkuttelemana, Passila tietää.
Toiselle loukulle löytyy paikka veteen ulottuvan ison kiven maanpuoleiselta syrjältä. Loukku asetetaan siihen poikittain, jotta se on esteenä minkin kotipolulla. Toinen loukku viedään järveen pistävän kapean niemen keskivaiheille kiven juureen. Minkki on luonnostaan laiska, joten se todennäköisesti oikaisee niemen yli maata pitkin.
Passila irrottaa heti tappavan loukun vanerikannen ja suihkauttaa kannen sisäpuolelle, raudan puoleiseen päähän keinotekoista minkin virtsaa. Syötiksi voisi yhtä hyvin laittaa järvestä kalastetun särjen.
– Kalan pitää olla aina tuore, sillä minkki ei koske pilaantuneeseen kalaan. Siksi hajuste on helpompi tapa houkutella pedot ansaan, Passila tähdentää.
Myös verkkoloukussa olevan metallilaatan sisäpinnalle suihkautetaan samaa ainetta. Kuolleen minkin takapuolta voi myös hieroa kattoon, jolloin hajuste on luonnollista. Kuolleen minkin voi laittaa myös pakasteeseen ja ottaa sieltä hajustuskäyttöön myöhemmin.
Verkkoloukku on helppo virittää, sillä sen päädyssä oleva luukku nostetaan ylös ja lukitaan. Heti tappavan raudan virittäminen vaatii huolellisuutta.
– Rauta iskee 12 kilon voimalla, joten laatikon katto pitää olla ehdottomasti kiinni, kun raudan virittää. Virittäminen käy helposti laatikon ulkopuolella olevasta kammesta vääntämällä. Kammen voi virityksen jälkeen kääntää maata vasten, ettei se iske vaikkapa loukkua haistelevaan kissaan lauetessaan.
Passila muistuttaa, että loukkuihin ei saa jäädä yhtään ihmisen hajua. Siksi asentamisessa pitää käyttää hanskoja.
Välineet helppo hankkia
Minkkien pyytämisessä tarvittavat välineet on helppo hankkia. Suomessa valmistettava Jalmari-laatikkorauta on yleisin pyyntiväline ja sitä voi ostaa noin 70 euron hintaan esimerkiksi Metsästäjäliiton Eräkontista, Hankkijalta, Puuilosta ja joistain muistakin tavarataloista. Samoista paikoista löytyy tuoksuhoukutetta.
Verkkoloukku on hieman laatikkorautaa edullisempi. Verkkoloukulla pyytäjällä pitää olla oma pistooli tai ainakin tiedossa, kuka voi tarvittaessa tulla lopettamaan loukkuun jääneen eläimen. Metsästysseuroilta voi saada tähän asiaan apua. Kuolleen pienpedon voi haudata maahan noin puolen metrin syvyyteen.
Monet metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset lainaavat loukkuja jäsenilleen ja mökkiläisille. Esimerkiksi omassa mökkikunnassani riistanhoitoyhdistyksen loukkuja saa lainaan paikallisesta erätarvikeliikkeestä.
Paikallisen metsästysseuran Maakylän Ilveksen puheenjohtaja Pekka Stenbacka poikkeaa hetkeksi juttukaveriksemme.
– Olisi hienoa, jos mökkiläiset innostuisivat enemmänkin pienpetojen pyyntiin. Meillä seurassa ei ole kovin innokkaita minkin loukuttajia. Supikoiria sen sijaan metsästämme aktiivisesti. Mökkiläiset voivat olla siinäkin tärkeäksi avuksi antamalla vinkkejä supikoirien elinpaikoista, Stenbacka kannustaa.
Hän näkee kanssakäymisen mökkiläisten kanssa tärkeäksi.
– Jos pyydämme mökkien pihapiireistä pois haittaeläimiä, voi metsää omistavilta mökkiläisiltä saada helpommin metsästysmaata vuokralle. Ja jos esimerkiksi hirvi pitää hakea pois jonkun mökkitontin kautta, saa siihenkin helpommin luvan, jos kysyjä on entuudestaan tuttu.
Petri Passila kannustaa kaikkia metsästysseuroja pienpetojen pyyntiin.
– Moraalinen vastuu pienpetojen pyytämisestä on paljolti metsästysseuroilla. Pienpetojahti kannattaisikin ottaa seuran toimintasuunnitelmaan joka vuosi. Tätä kautta moni nuori voisi löytää metsästyksen omaksi harrastuksekseen.
Minkki luokiteltiin vuonna 2019 riistalajeista haitallisten vieraslajien kategoriaan. Lakimuutoksen myötä vieraslajien rauhoitusaika poistui eli minkkiä voi pyytää ympäri vuoden.
Kesäaikaista pyyntiä suositellaan tehtäväksi elävänä pyytävillä verkkoloukuilla. Silloin poikasia imettävän emon voi eettisistä syistä päästää vapaaksi. Samoin loukkuun joutuneet väärän lajin eläimet, kuten saukon, voi vapauttaa.
Minkin pyynti ei vaadi metsästyskorttia. Loukun virittäminen vaatii kuitenkin aina maanomistajan luvan. Omalle kesämökkitontille loukun voi huoletta asettaa.
