Valkoposkihanhi riesana - hae karkotuslupaa

Teksti: Tiina Saario-Kuikko  Valokuvat: Teemu Simenius  15.05.2024
valkoposkihanhen tunnistaa valkoisista poskista
Valkoposkihanhen tunnistaa valkoisista poskista.
Valkoposkihanhien muutto alkoi tänä keväänä aikaisin vaihtelevan ja hetkittäin lämpimän kevätsään houkuttelemana, jolloin ne saapuivat suurina parvina Suomeen. Viljelmille, etenkin nurmi- ja oraspelloille, hanhet voivat tietää suuriakin vahinkoja, ellei niitä saada karkotettua poikkeusluvan turvin.

Valkoposkihanhi on rauhoitettu laji, jonka häirintä on kielletty erityisesti muuton aikaisilla tärkeillä levähdysalueilla. Poikkeusluvilla valkoposkihanhien karkottaminen on kuitenkin sallittu kevätmuuttokaudella 15.4.–31.5. ja syysmuuttokaudella 20.8.–31.10., mutta niiden ampuminen on kielletty. Rauhoitettujen lintujen karkotusluvat myöntää Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Karkotuslupia myönnetään tyypillisesti viljelmille aiheutuvien vakavien vahinkojen estämiseksi.

– Vahingon täytyy olla vakava, jotta poikkeuslupa voidaan myöntää. Vahingon vakavuus arvioidaan yleensä hakemusalueella levähtävien valkoposkihanhien lukumäärän perusteella. Käytännössä vakavan vahingon raja ylittyy Itä-Suomessa aina, sillä valkoposkihanhiparvet ovat niin suuria, sanoo
ylitarkastaja Liisa Maanpää Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Varhaisimmat siivekkäät saapuivat maahamme jo maaliskuussa, jolloin Etelä- ja Lounais-Suomen alueelle keskittynyt ensimmäinen muuttoaalto toi muutamia tuhansia valkoposkihanhia Suomeen. Hanhien määrät nousivat nopeasti huhtikuun ensimmäisten takatalvien jälkeen. Esimerkiksi Pukkilan Kanteleen ja Orimattilan Ruhan alueella valkoposkihanhia havaittiin yli 20 000 yksilöä.

 

Paukkupatruuna tehokas karkotuskeino

Viime vuodesta alkaen poikkeuslupia ei ole myönnetty valkoposkihanhien ampumiseen. Poikkeuslupaa rauhoitettujen lintujen tappamiseen ei Maanpään mukaan voida myöntää, jos ongelman ratkaisuun on osoitettavissa jokin muu toimiva ratkaisu.

Luonnonvarakeskuksen tutkimustulosten perusteella lintuja vahingoittamaton menetelmä, paukkupatruuna, on yhtä tehokas valkoposkihanhien karkottamisessa, eikä lupia tappamiseen sen takia enää myönnetä.  

– Aiemmilla poikkeusluvilla myönnetyn kuoliaaksi ampumisen tavoitteena ei ole ollut valkoposkihanhien kannan säätely, vaan niiden karkottaminen viljelyksiltä, Maanpää huomauttaa.

Eri karkotusmenetelmien yhdistäminen ja niiden toistaminen ovat tiettävästi toimivin ratkaisu, kun halutaan häätää valkoposkihanhet viljelyksiltä. Kevätmuuttokaudella kovaäänisten karkotuskeinojen käyttö on kuitenkin kielletty lintujen pesimärauhan turvaamiseksi.

Lue lisää: Kolme liperiläistä metsästysseuraa teki keväällä valtavan urakan alueensa maanomistajien hyväksi. Seuran jäsenet huolehtivat talkootyönä yli miljoonan hanhen karkottamisesta pelloilta viikkojen ajan lähes ympärivuorokautisesti

– Nykytiedon mukaan aktiivinen valkoposkihanhien karkottaminen on tehokkainta eri menetelmien yhdistelmällä, joista esimerkkinä ovat lähestyminen, käsilaser, koirat, BirdAlert-karkotin ja paukkupatruuna. Karkottamista tulee tehdä hanhien muuton ajan jatkuvasti, jotta se tehoaa, ja lisäksi valkoposkihanhille olisi oltava tarjolla karkottamistoimista vapaata aluetta kuten lintupeltoja, hän muistuttaa.

Jos hanhia pyrittäisiin karkottamaan kaikkialta, tämä lisäisi niiden ravinnontarvetta. Tällöin vahingot voivat kokonaisuutena jopa kasvaa, jos hanhet viipyvät alueella pidempään.

Maanpää kehottaa kokeilemaan monipuolisesti erilaisia sallittuja karkotusmenetelmiä ja antaa samalla tunnustusta metsästäjille, jotka toimivat tässä usein maanomistajien apukäsinä.

– Metsästäjistä on varmasti paljon apua esimerkiksi paukkupatruunoiden käytössä syksyisin, hän uskoo.

Aiemmilta vuosilta metsästysseurojen välisestä yhteistyöstä valkoposkihanhien karkottamiseksi onkin ollut hyviä kokemuksia.

– Alueellisten ELY-keskusten myöntämien tukien avulla on pystytty organisoimaan niin sanottuja hanhipartioita, jotka ovat kiertäneet laajojakin alueita karkotustoimia tehden ja joissa metsästysseuroja on ollut mukana. Tämä on ollut erityisen hyödyllistä, sillä viljelijöillä ei välttämättä ole kiireiseen kevätaikaan resursseja riittäviin karkotustoimiin, Maanpää sanoo.

Kanadanhanhella (yllä) on pitkä, tumma kaula, ja sen poskissa on valkoiset läiskät. Valkoposkihanhi on pienempi, pyöreämpi ja sen valkoiset poskipeilit ulottuvat silmien yli otsalle, toisin kuin kanadanhanhella.

Poikkeuslupia haettu toistaiseksi vähän

Varsinais-Suomen ELY-keskus on myöntänyt hiljattain 15 uutta poikkeuslupaa valkoposkihanhien karkottamiseen pelloilta vakavien viljelyvahinkojen estämiseksi. Luvat koskevat 54:ää tilaa.

Tilat sijaitsevat pääosin Pohjois-Karjalassa, mutta yksi tila sijaitsee Etelä-Karjalassa ja yksi Päijät-Hämeessä, Liisa Maanpää kertoo.

Viime vuoteen verrattuna poikkeuslupia on haettu kuitenkin suhteellisen vähän, mutta niitä voi hänen mukaansa vielä hakea.

- Viime keväänä myönnettiin 38 poikkeuslupaa, jotka koskevat 161:tä tilaa. Lupia on tänä vuonna myönnetty vähemmän, koska niitä on haettu vähemmän. Yhtäkään kielteistä päätöstä ei ole tänä vuonna tehty, eli siitä ei ole kyse, Maanpää arvioi.

Huhtikuun lopussa voimassa olevia poikkeuslupia oli 68. Eniten lupia on Pohjois-Karjalassa, paikoitellen muualla Itä- ja Etelä-Suomessa.

Voimassa olevia lupia voi tarkastella täällä:
Valkoposkihanhien karkottamiseen viljelyksiltä myönnettyjen poikkeuslupien lupa-alueet 2024

On hyvä muistaa, että Suomessa kaikki linnut ovat lähtökohtaisesti rauhoitettuja.  Rauhoittamattomat ja riistalajit on erikseen lueteltu metsästyslaissa. Valkoposkihanhien suojelu perustuu kansalliseen lainsäädäntöön eli luonnonsuojelulain rauhoitettuja lajeja koskeviin rauhoitussäännöksiin sekä EU:n lintudirektiiviin.

Suomessa kanadanhanhi ja fasaani ovat riistalinnuiksi istutettuja vieraslajeja, kun taas valkoposkihanhi katsotaan tulokaslajiksi, joka on itsenäisesti ilman ihmisen avustusta levinnyt uudelle elinalueelle.

Parhaiten kanadanhanhen ja valkoposkihanhen erottaa niiden värityksestä. Kanadanhanhi on selkäpuolelta ruskea, vatsastaan vaalea ja kaulan musta väritys ulottuu rinnan yläosaan. Valkoposkihanhi on selkäpuolelta harmaa, kaulan musta väritys ulottuu koko rinnan alueelle ja pään leukalappu ulottuu otsan alueelle.

 

Info
Metsästäjäliitto ehdottaa suojelumetsästystä

Metsästäjäliitto on ehdottanut, että ympäristöhallinto mahdollistaisi valkoposkihanhien suojametsästyksen Ruotsin ja Tanskan tapaan niiden aiheuttamien peltovahinkojen ehkäisemiseksi.

Niin lintudirektiivistä kuin kansallisesta luonnonsuojelulaista puuttuu mekanismi vähentää suojelua suojelutarpeen poistuttua. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tällaisissa olosuhteissa tilanteeseen puuttuminen metsästyksellisin keinoin on toimiva ja resurssien kannalta järkevä tapa ehkäistä vahinkoja. Metsästystä tuleekin useammin käyttää luonnonsuojelun ja vahinkojen vähentämisen työkaluna.

Valkoposkihanhen suojametsästykselle ei ole esteitä nykyisellä EU-tason ja kansallisella lainsäädännöllä, eikä nykyisenkaltaista jäykkää poikkeuslupamenettelyä tarvita. Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että lintudirektiivi antaa mahdollisuuden poiketa Suomen nykyisessä tilanteessa hanhen rauhoituksesta viljelyvahinkojen vähentämiseksi. Juuri tällaisia tilanteita varten lintudirektiivin 9 artikla on laadittu. 

Suomessa on laajasti testattu useita erilaisia tapoja karkottaa hanhia, mutta suojametsästyksen aloittamiselle on edelleen vankat perusteet.

Metsästäjäliitto toivoo, ettei suojametsästystä vesitettäisi pyynnin estävillä reunaehdoilla ja että myös hanhien elintarvikekäyttö sallittaisiin. Valkoposkihanhet käytetään elintarvikkeena niin Virossa, Ruotsissa kuin Tanskassakin.