Yhtenä rintamana – Yhteistyötä yli seurarajojen

Kolme Pohjois-Karjalan Liperissä toimivaa metsästysseuraa yhdisti voimansa harvinaisella tavalla viime keväänä. Ristinpohjan Metsästysseura, Taipaleen Erä ja Komperon Metsästäjät ojensivat maanomistajille auttavan käden tuhoa tekevien valkoposkihanhien karkottamiseksi pelloilta. 

Maanomistajat hakivat poikkeusluvat hanhien karkottamiseen ja metsästysseurat lupasivat hoitaa karkotustyön. Karkotus ajoittui toukokuulle, jolloin muuttavat linnut pysähtyvät joka vuosi valtavina parvina liperiläisille pelloille ruokailemaan ja lepäämään. Alueella pysähtyvät hanhet ovat menossa pesimään Barentsinmerelle.

– Yli menevän kannan arvellaan olevan kooltaan jopa 1,4 miljoonaa yksilöä. Isoimmissa parvissa yhdellä peltolohkolla oli jopa 65 000–70 000 hanhea, valottaa Taipaleen Erän sihteeri Esa Laine urakan mittakaavaa.

Ristinpohjan Metsästysseuran puheenjohtaja Jarkko Hyvärinen selventää vielä, että kyseessä ei ollut mikään kevyt päiväkävely, vaan lintuja marssittiin hätistelemässä lähes ympäri vuorokauden.

– Se oli valtava työ. Kolmessa viikossa seurat tekivät 2 000 tuntia per seura ja hallintotyöt päälle. Yhteensä siis yli 6 000 tuntia. 10–15 henkeä partioi pelloilla koko ajan. 

– Pelloilla vahdittiin aamuneljästä puoleenyöhön ja sen jälkeen pidettiin neljän tunnin lepotauko, Hyvärinen jatkaa.

Kun linnut saatiin lentoon, ne lähtivät laskeutumaan seuraavalle lohkolle. Hyvärisen mukaan oli iso työ välittää tietoa lintujen liikkeistä.

– Yhteistyö tässä kohtaa oli uskomatonta. Pääasiassa viestimme WhatsAppin kautta. Olin itse koordinaattorina ja viestejä tuli omaankin puhelimeen vuorokaudessa jopa 2 000, mies ihmettelee.

Metelöintiä ja kauko-ohjattavia

Lintuja sai häätää poikkeuslupien mukaisesti käsiä heilutellen ja huudellen. Mitään kovaäänisiä karkottimia tai asetta ei saanut käyttää. Apuna käytettiin myös dronea, haukkaa esittäviä leijoja, haukan kuvilla varustettua kyyhkyskarusellia sekä kauko-ohjattavaa pienoisautoa. 

Lisäksi lintuja hätistelivät liinaan kytketyt koirat, ja karkotukseen käytettiin myös kirkkaita valonheittimiä. 

– Staattiset karkotteet olivat tehokkaita siihen saakka, kunnes linnut tottuivat niihin, toteaa Komperon Metsästäjien sihteeri Jyrki Peuha. 

Seuran 45 jäsenestä projektissa oli jollakin tavalla mukana noin 15 henkilöä. 

– Porukka oli kyllä innolla mukana. Alkuun oli vähän semmoista jahkailua. Matkan varrella hommaa opittiin koko ajan lisää. Loppujen lopuksi operatiivinen puoli meni hyvin ja ensi vuonna ollaan varmasti vieläkin viisaampia, mies aprikoi.

Hanhiprojekti on hyvä esimerkki siitä, mitä metsästysseurat voivat yhteistyöllä saada aikaan. Alkunsa yhteistyö sai Taipaleen Erän pilottitoiminnasta. 

– Seudun pahin hanhituhoalue sijoittui meidän seuran alueelle. Olimme pilotissa yhdessä Liperin kirkonkylän porukan kanssa, kertoo Esa Laine.

Viljelijöillä on mahdollisuus hakea ELY-keskuksilta poikkeuslupia valkoposkihanhien karkottamiseen ja ampumiseen. Liperissä Pohjois-Karjalan ELY-keskus koordinoi poikkeuslupien käyttöä. 

– Me olimme kuitenkin itsellisiä toimijoita jo tuolloin. Tänä vuonna saimme tehdä hankkeen kokonaan itse. Rahaa oli enemmän käytössä ja suunnittelimme hankkeen eri tavalla, ja se saatiin hyvin toimimaan, Laine selventää. 

Rahoitus anottiin kolmen metsästysseuran voimin ympäristöministeriön hankevaroista ja päätöksen myöntämisestä teki Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Rahoituksen avulla tekijöille voitiin maksaa kilometrikorvaukset ja päivärahat. Rahoitus saatiin, vaikka edellisenä vuonna, kun rahaa ja porukkaa oli vähemmän, ei tuhoja saatu estettyä kuin osittain. 

– Sen verran olivat kuitenkin nähneet, että uskoivat meihin niin paljon, että tänä vuonna päästiin jatkamaan. Kyllä me oivallettiin naapuriseurojen kanssa, että nyt on yhteistyön paikka, Laine painottaa. 

Tämän kevään hanhihankkeesta on tullut kiitosta.

– Hanhituhoja ei juurikaan tullut tällä alueella. Joku parvi pääsi yöllä syömään pimeässä pieniä alueita, kertoo Jarkko Hyvärinen.

Hän toteaa, että kannanhoito metsästämällä olisi järkevää, mutta kun se ei ole mahdollista, aikovat seurat jatkaa yhteistyötä asian tiimoilta.

– Tilalliset kuitenkin mahdollistavat seurojen toiminnan. Me olemme maanomistajan apuna, koska metsästys ilman heitä ei olisi mahdollista, alleviivaa Hyvärinen. 

Yhteistyö saa jatkoa

Hanhihanke kylvi seurojen välille siemenen muustakin yhteistyöstä. 

– Sanotaanko nyt niin, että seurat ovat olleet vuosikymmen sitten hyvin itsellisisiä, eikä naapurin kanssa ole asioita hoidettu. Nyt johdossa on monia alle nelikymppisiä ja tunnemme toisemme muistakin yhteyksistä. Olemme pienellä kylällä ja rajanaapureita, niin miksi emme tekisi yhteistyötä, kysyy Peuha. 

Hän kertoo, että uusia virityksiä yhteistyöstä on jo tulilla. Suurpetojen pyynti yhteisillä poikkeusluvilla on jo käytäntö, kuten myös yhteishirvilupa. Haavakkohirvien jahtaamisessa on jo naapuriapua käytetty, mutta toiminta tiivistyy nyt, kun kaikki kolme, Hyvärinen, Laine ja Peuha, ovat liittyneet SRVA-rinkiin.

– Seurojen välinen ampumakilpailu olisi hyvä tapa tulla tutuiksi. Pilkkikilpailuja on ollut puheena elvyttää myös. Yhteinen touhuaminen madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä silloin kun siihen on tarve, Peuha jatkaa.

– Seuraava isomman yhteistyön paikka on nuorille suunnattu eräkerho, jota lähdemme toteuttamaan useamman seuran voimin. Otollinen maaperä yhteistyölle on myös pienpetojen pyynti, Laine suunnittelee.