Aitoja riistatilanteita sisäampumaradalla

Sain viime syksynä kutsun Etelä-Ruotsiin tilaisuuteen, jossa keskusteltiin muun muassa Euroopan sisäampumaratojen tilanteesta. Samalla oli mahdollisuus tutustua käytännössä Aimpointin Acro C2 -punapistetähtäimiin ja Acro S2 -haulikkotähtäimiin sekä Sauerin 404 silence -sarjan kivääreihin.

Luvassa olisi kaksi kiinnostavaa ratapäivää, joista erityisesti ensimmäinen kuulosti hyvin mielenkiintoiselta. Silloin paikkana olisi nimittäin Malmön lähellä Staffanstorpissa sijaitseva Jakt och skytte -shooting cinema, eli karkeasti suomennettuna ampumaelokuvateatteri.

Koska hyvää suomennosta ampumaelokuvateatterille ei vielä ole, käytämme jutussa itse keksittyä termiä metsästyskino.

Mikä metsästyskino? 

Metsästyskino on sisäampumarata, jossa voidaan harjoitella varsin realistisesti ampumalla joko paikallaan olevia tai liikkuvia riistamaaleja – oikeilla aseilla ja patruunoilla.

Videotykki heijastaa paperiselle valkokankaalle elävää kuvaa aidoista riistaeläimistä ja aidoista metsästystilanteista. Toiminnallisilla ampujilla maalit voivat olla toki muitakin kuin riistaeläimiä: pleittejä, pulloja, palloja, heiluritauluja, mitä tahansa. 

Kaikki perustuu laukauksesta taustapaperiin tulevaan luodinreikään, jonka useat infrapunakamerat mittaavat millintarkasti. Kun laukaus on ammuttu, filmi pysähtyy ja osuma näkyy valkokankaalla riistaeläimen päällä punaisella renkaalla korostettuna. Palaute on ampujalle välitön.

Riippuen ampujan kokemuksesta, taustapaperille voidaan heijastaa mitä vain elokuvaa paikallaan olevista eläimistä liikkuvaan riistaan ja nopeisiin tilanteisiin. Samaa tilannetta voidaan harjoitella uudestaan ja uudestaan, kunnes vaikeusastetta voidaan nostaa. 

Lopulta voidaan mennä varsinaisiin metsästysfilmeihin, joissa on tarvittaessa osattava tunnistaa ammuttavan riistan laji ja sukupuoli. Metsästä voi tulla esimerkiksi yksittäinen hirvi, jonka perässä tuleekin vasa. Tällöin on maltettava mielensä ja ammuttava vasaa. 

Juuri tässä on ehkä metsästyskinon suurin etu – kankaalle voidaan syöttää loputon määrä erilaisia metsästysskenaarioita, jotka pakottavat metsästäjän miettimään milloin voi puristaa ja milloin ei.

Koulutusmahdollisuudet ovat rajattomat. Yksitoista ruotsalaista metsästyskinoa tarjoaa esimerkiksi Ruotsin Metsästäjäliiton suunnittelemaa harjoitusta, jossa ammutaan lopetuslaukaus onnistuneen jäljityksen jälkeen. Koulutuksessa simuloidaan valkokankaalle haastavia haavakon lopettamistilanteita, joissa on pimeää, sataa ja koira työskentelee lähellä riistaa.

Tarvitaanko näitä – ja montako?

Me olemme tottuneet Suomessa ulkoampumaratoihin, satoi tai paistoi. Jokainen 20 asteen pakkasessa kivääriään kohdistanut ja lumihangessa taululle tarponut on saattanut kuitenkin miettiä, että voisiko tämän tehdä hieman mukavammin. 

Oma reissuni ajoittui marraskuun puoleen väliin, jolloin kelit Etelä-Ruotsissa voivat olla mitä hyvänsä. Ensimmäisen päivän aamuna valkeni upea syyspäivä, jonka olisi voinut viettää ulkoradalla, mutta me astelimme sisään Jakt och Skytteen, joka on tyypillinen metsästyskino.

Puolet hallista on pyhitetty metsästyskinolle sekä kokoustiloille ja puolet metsästys- ja asetarvikeliikkeelle. Toiminnot tukevat toisiaan. Uuden aseen ja tähtäimen ostaja voi mennä heti testaamaan niitä metsästyskinoon, tai harjoittelemaan tullut voi hankkia samalla patruunat myymälän puolelta. Yrittäjän kannalta kuuluisa win-win-tilanne. 

Saksassa metsästyskinoja eli schiesskinoja on yli 40 ja Ruotsissa biografskyttejä pitkälle toistakymmentä. Suomesta niitä löytyy vain yksi.

Tarvitaanko Suomeen lisää metsästyskinoja? Mielestäni kyllä, sillä se mahdollistaa uutta ajattelua metsästyksen ja ammunnan harjoitteluun. Suosittelen jokaista suomalaista metsästäjää käymään edes kerran elämässään metsästyskinossa, joko Suomessa tai vaikkapa Ruotsissa.

Pitäisikö metsästyskino sitten saada joka kylälle? Varmasti, mutta se ei ole realistista. Keskustelin Jakt och Skytten omistajan Mathias Svenssonin kanssa rakennuskustannuksista. Hän kertoi, että 10 vuotta sitten kustannukset olivat noin 1,2 miljoonaa euroa ja nyt hän arveli kustannusten olevan noin 2 miljoonaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että toiminta on kannattavaa. 

Laskin mielessäni, että Suur-Malmön alueella on noin 750 000 asukasta, joten asiakaspotentiaalia varmasti riittää. Svensson kertoi, että metsästäjien lisäksi käyttäjiä ovat poliisi, rajavartiolaitos sekä toiminnalliset ampujat.

Lopuksi on todettava, että päivä ampumaelokuvateatterissa oli hieno. Kaikki saivat ampua vähintäänkin riittävästi. Seuraava päivä, joka oli tarkoitus viettää ulkona haulikkoradalla testaamassa uutta Aimpointin haulikkotähtäintä, menikin sitten toisissa merkeissä. Vettä satoi kaatamalla.