Dreeveri on kompakti jahtikaveri

Teksti: Eija Vallinheimo  Valokuvat: Timo Nurmiluoto  24.02.2020
Dreeveri tiellä
Dreeveri on näppärän kokoinen koira, joka kulkee helposti mukana ja soveltuu moneen metsästysmuotoon ja harrastukseen. Vaikka dreeveri onkin monipuolinen käyttökoira, omimmillaan se on varsinaisessa tehtävässään eli ajavana koirana.

−Dreeveri on lyhytjalkaisten keskieurooppalaisten ajokoirien pohjalta Ruotsissa kehitetty rotu, jota muokattiin 1930-luvulta lähtien hitaasti ajavaksi pienajokoiraksi. Lähtökohtana oli alusta pitäen kehittää koira, joka soveltuisi pienten sorkkaeläinten, etenkin metsäkauriiden, ajattamiseen. Vaikka dreeveri on kooltaan melko pienikokoinen ja matala, se on perusominaisuuksiltaan hyvin energinen ja dynaaminen ja kaikin puolin täysiverinen metsästyskoira, Suomen dreeverijärjestön puheenjohtaja Timo Nurmiluoto kuvailee rotuaan.

Dreeverin kaarrejuoksunäytös

 

Dreeveri on omimmillaan ajavana koirana

Ajavan koiran tarkoituksena on maastoon irti päästettynä ensin tehdä johdonmukaista hakutyöskentelyä eli ns. kylmähakua, jonka tavoitteena on löytää maastossa mahdollisesti oleskelleen riistaeläimen jälki. Jäljen löydyttyä koira lähtee seuraamaan jälkeä, kunnes jäljen päästä löytyy elävä riistaeläin. Ajo käynnistyy siitä, kun riistaeläin lähtee liikkeelle. Tällöin ajava koira alkaa riistaa seuratessaan antaa kiihkeää haukkuääntä, jonka tarkoituksena on sekä pitää riistaeläin liikkeellä että kertoa mukana seuraaville metsästäjille suunta, josta riistaeläimen voidaan olettaa olevan tulossa. Dreeveri ei siis pyri pysäyttämään riistaeläintä, jotta metsästäjä voisi hiipiä paikalle ja saada ampumatilaisuuden, eikä dreeveri ajometsästyksessä myöskään tietoisesti aja riistaeläintä metsästäjiä kohti.

−Dreeverillä metsästäminen poikkeaa suurikokoisempien ajavien koirien käytöstä lähinnä nopeudessa. Hyvä dreeveri seuraa riistaeläintä sitkeästi, mutta mielellään melko hitaalla nopeudella, jolloin riistaeläin ei koe välttämättömäksi edetä nopeasti ja pitkälle poispäin. Dreeveri pitää riistan liikkeellä ja ilmaisee haukunalla, missä kulloinkin mennään. Jossain vaiheessa sitten eläin saapuu metsässä hiljaa vaanivan metsästäjän hollille, jonka sydämen lyöntitiheys tässä vaiheessa kohoaa vähintään hyvän hölkkävauhdin aikaansaamalle tasolle, Suomen dreeverijärjestön puheenjohtaja Timo Nurmiluoto kuvailee.

Dreeverille lupa ajaa hirvieläimiä

Viime syksynä alkanut jahtikausi oli ensimmäinen, jonka aikana alle 39 cm:n korkuisella ajavalla koiralla on ollut laillinen lupa ajattaa hirvieläimiä. Tämä lupa on kuitenkin ollut pitkän työn takana, vaikka koko rotu on kehitetty hirvieläinten ajamiseen. Miksi näin?

−Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Kuluneen reilun 60 vuoden aikana aloitteita tehtiin aika-ajoin, mutta dreeveriä totuttiin meillä pitämään nimenomaan jänistä ja kettua ajavana koirana. On myös esitetty erilaisia salaliittoteorioita siitä, että hirvieläinten ajattamista mäyräkoiraa korkeammilla koirilla olisi meillä tietoisesti ja tiukasti vastustettu hyvinkin korkealla tasolla. Todellisin ja selkein syy oli epäilemättä se, että metsästettävien pienten hirvieläinten, etenkin metsäkauriiden, määrä ei meillä vuosikymmeniin ollut lähelläkään samaa tasoa kuin Ruotsissa, jossa rotu kehitettiin.

Dreeveri ei viihdy kokoaikaisena sohvaperunana

Söpöä seurakoiraa haaveilevan kannattaa muistaa, että dreeveri on yksi harvoista metsästyskoiraroduista, joka on vielä niin leimallisesti puhdas metsästyskoira. Hauska ja hellyttävä ulkonäkö on saanut aikaan sen, että joitakin pienajokoiria, esimerkiksi bassetteja ja beaglejä, otetaan yhä enemmän sivutoimisiksi metsästyskoiriksi tai jopa puhtaasti seurakoiriksi.

Dreeveri on yksi harvoista metsästyskoiraroduista, joka on vielä leimallisesti puhdas metsästyskoira

Timo Nurmiluoto muistuttaa, että dreeveri tarvitsee paljon liikuntaa eikä ole suositeltava yksinomaan seurakoirakäyttöön, vaikka se onkin sosiaalinen ja viettää mielellään aikaa silloin tällöin myös sohvaperunana. Dreevereistä valtaosa on onneksi tehokkaassa metsästyskäytössä.

−Henkilölle tai perheelle, jolla ei ole pienintäkään ajatusta käyttää koiraa metsästyksessä, dreeveri ei siis ole suositeltava valinta.

Timo Nurmiluoto kertoo, että joskus aikaisemmin kerrottiin tarinoita, joiden mukaan dreeveri olisi luonteeltaan "hieman äreä ja epäluuloinen". −Ainakaan nykyisin tällainen taipumus ei kuitenkaan millään tavoin liity terveisiin dreevereihin.

Kotikoirana pidettävä dreeveri on sosiaalinen, kiintyy syvästi isäntäväkeensä ja leikkii mielellään myös lasten kanssa. Pienestä koostaan huolimatta dreeveri on kuitenkin varsin dynaaminen ja ajoittain rajuotteinenkin koira, joten esimerkiksi pienten lasten ulkoilutettavaksi se ei ehkä ole ensisijainen valinta. Kannattaa ehkä myös lähteä siitä, että vaikka dreeverin säkäkorkeus on puolet pienempi kuin niin sanotuilla korkeajalkaisilla ajokoirilla, tämä ei tarkoita sitä, että dreeverin omistaminen tarkoittaisi velvoitteiden jakamista kahdella. Dreeveri kaipaa paljon liikuntaa ja se haluaa päästä hakemaan riistaa.

−Kaikista hyvistä puolista huolimatta, se ei osaa lukea kalenteria. Rauhoitusaikana hyvin rakennettu aitauskin voi olla riittämätön estämään metsästyshenkisen dreeverin lähtöä omatoimiseen jahtiin.
Timo Nurmiluodon oma 4,5-vuotias dreeveripoika Vili osaa osoittaa myös kaipuuta metsälle.

−Omalta osaltani kaikenlaiset muut velvoitteet ovat tällä kaudella verottaneet kallisarvoisia jahtipäiviä, joten Vili on aika ajoin joutunut muistuttamaan elämän keskeisistä asioista hakemalla tutkapantansa kaapista ja tuomalla sen eteeni, Timo naurahtaa.

Pentuja ei riitä tällä hetkellä kaikille halukkaille

Vuosittaisten rekisteröintilukujen mukaan dreevereitä on Suomessa parisen tuhatta. Dreeverien rekisteröintiluvut ovat olleet alamaissa koko viime vuosikymmenen.

−Kun hirvieläimet tulivat mukaan kuvioon, kiinnostus dreeveriä kohtaan on noussut huimasti. Tulevaksi kaudeksi voikin olla vaikeaa löytää vapaata pentua edes ennakkotilauksella. 

Kun valkohäntäpeurojen määrä joillakin alueilla Suomessa on jo kohonnut sietokynnysten yli, dreeveriä saatetaan pitää ratkaisuna kannanrajoittamisen tuomiin haasteisiin.

−Tässä suhteessa mieleni tekisi ehkä pistää hieman jäitä hattuun, sillä ajavalla koiralla metsästäminen ei koskaan voi olla kovin tehokas tapa, jos tavoitteena on suuri saalismäärä. Niin sanottu kyttäysjahti ja mahdollisesti myös karkottavien koirien käyttö on luultavasti jatkossakin se tapa, jolla liian suuriksi paisuvia kantoja voidaan parhaiten hallita.

−Ajavalla koiralla metsästäminen painottuu enemmän metsästyksestä saavutettaviin elämyksiin. Ennen kaikkea näkisin dreeverin käytön hirvieläinten ajattamisessa mahdollisuutena saada nuoria ikäluokkia mukaan toimintaan tekemällä asioita yhdessä. Sellaisessa pieni ja lyhytjalkainen dreeveri voi osoittautua yllättävän tehokkaaksi, Timo Nurmiluoto sanoo.

Info
Suomen Dreeverijärjestölle Metsästäjäliiton Wadén-palkinto

Metsästäjäliiton hallitus valitsi vuoden 2020 Wadén-palkinnon voittajaksi Suomen Dreeverijärjestön. Palkinnon myöntämisen perusteena on dreeverijärjestön pitkäjänteinen ja sitkeä työ hirvieläinten metsästyksessä käytettävien hitaasti ajavien koirien säkäkorkeuden nostamiseksi. Pitkäjänteinen työ kantoi hedelmää, sillä vuonna 2019 voimaan tulleen metsästysasetuksen muutoksen myötä hirvieläintä ajavan koiran säkäkorkeusrajoitusta nostettiin 28 senttimetristä 39 senttimetriin. Viime syksynä alkanut jahtikausi oli ensimmäinen, jonka aikana alle 39 cm:n korkuisella ajavalla koiralla on ollut lupa ajattaa hirvieläimiä.