Hannoverinvihikoira on ratkaisuorientoitunut metsästyskoira

Teksti: Tiina Saario-Kuikko  Valokuvat: Brek-Laitisen kotialbumi  19.08.2022
Grazyna Brek-Laitisen luottokoira haavakon jäljillä on hannoverinvihikoira, joka työskentelee keskittyneesti ja väsymättä.
Grazyna Brek-Laitisen luottokoira haavakon jäljillä on hannoverinvihikoira, joka työskentelee keskittyneesti ja väsymättä.
Suomessa vielä varsin harvinainen hannoverinvihikoira on älykäs ja sitkeä rotu, joka on tunnettu erittäin hyvästä hajuaististaan ja keskittymiskyvystään. Se on jalostettu ennen kaikkea haavoittuneen riistan jäljittämiseen.

Tällä hetkellä tätä voimakasta ja keskikokoista rotua on maassamme tiettävästi vain viisi kappaletta. Niistä kaksi omistaa  Grazyna Brek-Laitinen, joka asuu koirineen Lahdessa miehensä kanssa.  Grazyna on jokin aika sitten aloittanut myös hannoverinvihikoirien kasvattamisen, mutta koirista hänellä on kokemusta jo yli 30 vuoden ajalta.

– Olen ihan hurahtanut tähän rotuun. Käyn töissäkin siksi, jotta
hannoverinvihikoirillani Lindalla ja Jussilla riittäisi huvia ja aktiviteetteja. Nämä ovat meille kuin lapsia, Grazyna naurahtaa iloisesti.

Lihaksikkaan etu- ja takaosansa ansiosta hannoverinvihikoira kykenee väsymättömään työskentelyyn.

Dolny Wiatrin kennelin omistajana hän sanoo ensisijaiseksi tavoitteekseen terveiden työkoirien kasvattamisen.

– Yritän antaa niille mahdollisimman aktiivisen, terveellisen ja monipuolisen elämän. Koulutan niitä sekä verijälkien seurantaan että rodulle ominaiseen nosework-työhön, jossa etsitään piilotettuja hajuja tietyistä paikoista. Koska kutakin koiraa treenataan yksitellen, niin jokaiselle yksilölle tehdään ihan oma verijälki.

– Opetan koirilleni myös hauskoja temppuja ja vien niitä pitkille kävelylenkeille metsään. Uskon, että ne nauttivat ja elävät onnellista ja hyvää elämää,
Grazyna pohtii.

 

Väsymätön ja taitava työkoira

Grazyna kuvailee hannoverinvihikoiran työmoraalia aivan huikeaksi. Se työskentelee keskittyneesti ja etenee lähinnä maavainunsa varassa suoraviivaisesti ja pitkäjänteisesti, kunnes löytää etsimänsä haavakon. Lihaksikkaan etu- ja takaosansa ansiosta koira kykenee väsymättömään työskentelyyn vaikeissakin olosuhteissa.

– Se ei vainun saatuaan suostu luovuttamaan helpolla, vaan seuraa hajua tai jälkeä loppuun saakka ja pystyy erottamaan juuri sen
haavoittuneen yksilön laumasta, Grazyna kertoo.

Hannoverinvihikoira työskentelee päättäväisen keskittyneesti, mutta tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Se ei lähde näköetäisyyttä kauemmaksi ja tulee kutsusta luokse.

Rotua on käytetty ensisijaisesti haavoittuneen riistan, lähinnä peuran ja villisian, jäljittämiseen.

– Ilmaston muuttuessa sorkkaeläimiä on yhä enemmän, ja kun haavoittuneita eläimiä tulee, niin jälkikoiria tarvitaan ja niille tulee enemmän töitä. Näillä koirilla saa hyvin haettua haavakot pois metsästä, Brek-Laitinen perustelee.

Koiran pitää kuitenkin sitä ennen oppia, että etenkin villisika on haavoittuneena vaarallinen eläin, jota ei pidä mennä liian lähelle.

– Mutta voi näiden kanssa metsästää myös petoja. Juuri kävin Jussin kanssa karhu-petotestissä.

Voimakkaan hajuaistinsa vuoksi hannoverinvihikoiria käytetään Keski-Euroopassa myös erilaisissa avustustehtävissä, sillä koira pystyy haistamaan esimerkiksi diabeetikon verensokeritasapainon ihmisen hengitysilmasta.

 

Grazyna on toistaiseksi kulkenut metsästysseurueen mukana lähinnä koiranohjaajana, mutta hänellä on taskussaan myös metsästyskortti.

Aktiivinen rotu kaipaa aivojumppaa

Hannoverinvihikoiraa kuvaillaan sinnikkääksi ja peräänantamattomaksi, päättäväiseksi ja itsenäiseksi roduksi. Ihmisten suhteen koira on valikoiva ja suojelevainen ja edellyttää omistajaltaan paljon aktiviteetteja. Sen kasvatus- ja koulutustyö vaatii kokeneen ja kärsivällisen ohjaajan, joka osaa asettaa tiukkojakin rajoja ja antaa vastaavasti rakkautta.
 
– Ratkaisuorientoitunut koira kaipaa paljon aivojumppaa.
Se on nopea oppimaan ja tarvitsee virikkeitä. Jos sillä ei riitä töitä eikä tarpeeksi mielekästä tekemistä, niin se alkaa kotona keksiä kepposia, Grazyna myöntää.

– Pentuna aktiivinen ja hitaasti kehittyvä rotu muuttuu kyllä aikuistuttuaan hyvinkin rauhalliseksi sohvaperunaksi kotona ollessaan, mutta kun otan työvaljaat käteen, niin koira hyppää välittömästi työrooliinsa, hän tietää.


Hannoverinvihikoira kiintyy syvästi omistajaansa ja kokee helposti myös eroahdistusta.

– Se on hyvin uskollinen ja ihmisrakas kaveri,
aivan mahtava tyyppi, joka kulkee aina mukana. Vaikka koira tekee työtään yksin ohjaajansa kanssa, niin kotona ollessaan niillä on hyvä olla myös koirakaveri, Grazyna toteaa.

Hannoverinvihikoira on älykäs ja sitkeä rotu, joka on tunnettu erittäin hyvästä hajuaististaan ja keskittymiskyvystään. Myös rauhoittuminen perhekoiraksi onnistuu.

 

Pentuja suunnitteilla

Brek-Laitinen käyttää koiriaan paljon myös näyttelyissä ja kokeissa, joissa ne ovatkin menestyneet hyvin heti alusta asti. Lisäksi hän käy itse kursseilla niin Suomessa kuin ulkomailla. Jäsen hän on sekä Suomen Kennelliitossa, Käyttöbasseteissa että Suomen Bassetkerhossa.

Grazyna kertoo suunnittelevansa myös pentuja slovakialaista linjaa olevalle Lindalle seuraavasta juoksusta. Tulevaisuudessa Dolny Wiatrin kennelissä tassutteleekin todennäköisesti myös joukko pikkuisia hannoverilaisia.