Kultaisennoutajan koulutus

Ensimmäiset kultaisetnoutajat rekisteröitiin Suomessa vuonna 1959. Nämä olivat metsästyskäyttöön haettuja tuontikoiria. Vähitellen tämän brittiläisen rodun suosio kasvoi, ja niitä alettiin hankkia pääosin seurakoiriksi. Samalla rodun alkuperäinen tarkoitus, eli metsästysominaisuuksien vaaliminen, jäi sivuosaan jalostustyössä.

Viitisentoista vuotta sitten rotujärjestö tarttui ongelmaan. Nykyisin Suomesta löytyy useita hyviä käyttölinjaisten kultaistennoutajien kasvattajia. Koirat myös pärjäävät metsästyskoirakokeissa tasavertaisesti labradorinnoutajien kanssa. Silti mielikuva rodusta kotikoirana on säilynyt sitkeänä. Tämä on harmi, sillä kultaisetnoutajat ovat kovaviettisiä metsästyskoiria, joilla voi metsästää melkein mitä vain.

– Kultainennoutaja on erittäin sitkeä tiimityöskentelijä, kehuu kennel Weljesten kasvattaja ja noutajakokeiden ylituomari Ari-Pekka Fontell rotua.  

– Labradorinnoutaja on koulutettavana suoraviivaisempi. Kultainen taas on itsenäisempi ja keksii joskus omiakin juttuja. Se ei ole suorittaja, vaan tekee asioita pilke silmäkulmassa. Harrastajapiireissä meillä on sanonta ”golden moments”, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä hauskoja tilanteita, joita kultaiset voivat vain keksiä, naurahtaa Kultainen Rengas – Golden Ring GR ry:n metsästyskoetoimikunnan puheenjohtaja Helka Alanko.

Peruskoulutus aloitetaan jo pentulaatikossa

Fontell korostaa, että perustottelevaisuus on noutavan koiran koulutuksen a ja o. Luoksetulon harjoittelu alkaa pikkupentuna. Kun pennut kävelevät ja syövät kiinteää ruokaa, niitä voi alkaa kutsua kupille pillillä. Kun pennut sitten kiirehtivät syömään, ne yhdistävät äänimerkin luoksetuloon ja sitä seuraavaan palkintoon.

Myös paikallaanolokäskyn harjoitteleminen voidaan aloittaa jo kasvattajan luona. Pentu istutetaan nostamalla ruokakuppi pennun pään yläpuolelle, jolloin se painaa automaattisesti takapuolensa maahan. Samanaikaisesti annetaan äänimerkki. Tämän jälkeen pentu päästetään syömään. Kun homma onnistuu, istuttamisaikaa voidaan vähitellen pidentää. Luoksetulon äänimerkkinä käytetään yleensä kahta vihellystä ja paikallaoloon yhtä.

Nopeat ja kauniit palautukset ja luovutukset ovat kultaisillanoutajilla geeneissä. Niitä ei kannata pilata kauhomalla pennulta ”saalista” pois. Pentulaatikkoon voidaan heitellä vaikka sukkia. Kun vaan malttaa odottaa, jossain vaiheessa joku pentu tunkee syliin sukka suussa. Sukkaa ei tule ottaa siltä heti pois, vaan pentua voi vaikka rapsutella. Silloin se oppii luottamaan ihmiseen ja tuo jatkossakin mielellään leluja ohjaajalle.

Myös riistaan voidaan totuttaa jo kasvattajan luona.

– Meillä emä näyttää aina ensimmäistä kertaa riistan pennuille. Emälle annetaan vaikkapa varis, jonka se vie pentulaatikkoon. Pennut pitävät sitä yleensä ruokana ja yrittävät syödä. Se ei ole ongelma, sillä pentu kyllä myöhemmin oppii, mikä on homman juoni. Kun riista on pennuille tuttu, teen niille usein vielä 5–7-viikkoisena jälkeä ja katson, miten ne reagoivat siihen, Fontell jatkaa.

Jos pentua täytyy sytytellä, riistaa voi näyttää useamminkin. Muuten siihen ei ole tarvetta.

Noutoharjoitukset

Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, luoksetulo- ja paikallaanoloharjoituksia jatketaan ja vaikeutetaan asteittain. Pentu istutetaan paikoilleen, kävellään parin metrin päähän ja kutsutaan se luokse.

Onnistuneesta suorituksesta palkataan kehuin, rapsutuksin tai namein. Kun onnistumisia lyhyellä matkalla on useampi takana, voidaan paikallaanoloaikaa ja välimatkaa vähitellen pidentää.

Kun asiat sujuvat hyvin sisätiloissa, harjoittelut voidaan siirtää ulos.

Aluksi ulkonakin kannattaa harjoitella alueella, jossa ei ole häiriötekijöitä, kuten muita koiria.  

Paikallaanoloharjoituksia voidaan vaikeuttaa esimerkiksi heittelemällä palloja tai dameja ilmaan. Tavoitteena on, ettei koira provosoituisi näistä.

Vasta kun pentu ymmärtää luoksetulo- ja paikallaanolokäskyt, sen kanssa voi alkaa noutaa esineitä. Harjoittelussa käytetään aluksi dameja. Riistan vuoro on, kun daminoudot onnistuvat. Jos pentu ei halua tuoda ihmiselle dameja, se ei varmasti luovuta riistaakaan. Riista kun on sille niin paljon mieluisampaa.

Ensimmäiset noutoharjoitukset tehdään yleensä siten, että dami viedään kauemmaksi koirasta niin, että koira näkee, minne se putoaa. Tämän jälkeen palataan koiran luokse, annetaan sille noutokäsky ja lasketaan se noutamaan esinettä. Kun pentu ottaa esineen suuhun, se kutsutaan luokse ja palkitaan heti, kun se luovuttaa damin omistajalle. Vasta kun tämä on varmaa, sille voidaan joskus heitellä noutoesineitä tai riistaa. Pääasia kuitenkin on, ettei koira kuumene liikaa, vaan osaa olla paikoillaan, kunnes sille annetaan lupa noutaa.

Tasapainoilua ohjattavuuden ja itsenäisyyden välillä

Kun pentu kasvaa, sille opetetaan hihnassa ja vapaana seuraamisia sekä pysäytyksiä pillillä.

– Itse opetan pennulle pysähtymistä siten, että kun vihellän pilliin ja koira kääntyy minua kohti, heitän sen silmien korkeudelta nopeasti pallon tai damin väliimme. Näin vahvistetaan pilliin reagoimista, vinkkaa Fontell.

Suunnan ohjaaminen aloitetaan yleensä linjaharjoituksilla. Pentu opetetaan juoksemaan suoraan eteen esimerkiksi ruokakupille.  Myöhemmin, kun pentu osaa pysähtyä pillistä, sille voi opettaa käsimerkillä suuntia.

– Kun koira pysähtyy vihellyskäskyllä, kävelen sen luokse ja palkitsen sen. Tämän jälkeen heitän sille damin joko oikealle tai vasemmalle, näytän suunnan käsimerkillä ja päästän koiran noutamaan damin. Kun koira osaa käsimerkit, suunnan ohjaamista voidaan vielä vahvistaa istuttamalla koira keskelle polkua, jonka molemmille puolille on laitettu paljon dameja ja ohjaamalla koiraa käsimerkillä hakemaan niitä yksitellen, jatkaa Fontell.

Ohjattavuuden lisäksi koiran pitää osata hakea riistaa itsenäisesti. Silloin se ei saa kysellä liikaa ohjaajalta, mitä sen kuuluisi tehdä. Kultainennoutaja on pääosin ilmavainuinen koira. Maavainuisuutta voidaan harjoittaa esimerkiksi jäljestämällä tai lähihakuharjoituksilla.  

– Lähihakua voidaan treenata vaikkapa piilottamalla useampi noutoesine pienelle alueelle pusikkoon siten, että koira näkee, kun ne laitetaan sinne. Sitten se päästetään hakemaan niitä, neuvoo Alanko.

Erityisesti kokeissa koirien tulee osata erillinen lähihakukäsky. Koira ohjataan etenemään tiettyyn paikkaan, minkä jälkeen sille annetaan pillillä lähihakukäsky. Silloin koiran tulisi osata laittaa kuono maahan ja siirtyä tarkkaan työskentelyyn.

Kouluttamaton koira on turvallisuusriski

Hyvää metsästyskoiraa ei kultaisestanoutajasta – kuten ei mistään noutajasta – saa hetkessä. Koiralta ei voi vaatia osaamista ennen kuin se tietää varmasti, mitä siltä odotetaan. Siksi koulutuksessa ei kannata oikoa asioita tai edetä liian nopeasti. Jos joku asia ei suju, koulutuksessa kannattaa mieluummin mennä taakse kuin eteenpäin. Tehtyjen treenien määrä on myös aina verrannollinen tulosten määrään.

Metsällä perustottelevaisuusharjoittelun laiminlyönti näkyy usein siinä, ettei koira malta pysyä paikallaan. Tämä on sekä turvallisuusriski koiralle, että rasittavaa metsästäjälle.

– Metsästys ei ole kovin mukavaa, jos joutuu koko ajan tarkkailemaan toisella silmällä, pysyykö koira varmasti paikoillaan. Ymmärrän kuitenkin hyvin, mistä tämä johtuu. Jos metsästäjällä on käytössään vaan yksi koira, hänellä on kiire saada se mukaan reissuille. Ja jos vielä huomataan, että se osaa noutaa, innostutaan entisestään. Tällöin saatetaan ajatella, että koirahan on jo valmis noutaja. Täytyisi kuitenkin muistaa, että ilman opettamista se ei osaa tulla luokse, olla paikallaan, pysähtyä tai tuntea suuntamerkkejä. Olenkin monelle aloittelevalle koiranohjaajalle sanonut, että pysykää perusasioissa. Noutamisen koira osaa automaattisesti, pohtii Fontell.

Alanko vie nuoret koiransa ensiksi kanalintumetsälle.

– Kanalinnustuksessa koira saa touhuta vapaammin, eikä se vaadi samanlaista tottelevaisuutta, kun esimerkiksi sorsa- tai kyyhkyjahdissa. Itse olen ottanut usein nuoren koiran vanhempien koirien mukaan katselemaan niistä mallia. Näin pentu oppii hakemaan riistaa sopivalta etäisyydeltä.

Laukauksiin ja veteen totuttautuminen

Pentua tulee myös pienestä pitäen valmentaa erilaisiin metsästysolosuhteisiin. Laukauksiin totutetaan aluksi vaikkapa starttipistoolilla.

– Olen ensin provosoinut paikallaanoloa heittelemällä pennun edessä damia ilmaan. Jos se pysyy varmasti paikallaan, kokeilen laukauksilla, kertoo Fontell.

– Sillä, ammutaanko starttipistoolilla vai haulikolla, ei ole niinkään väliä. Tärkeintä on, ettei aluksi ammuta aivan korvan vieressä eikä yllättäen koiran takana. Sen tulee nähdä, mistä ääni tulee, jatkaa Alanko.

Ei tarvitse huolestua, jos koira ei lähde uimaan ihan pikkupentuna. Se tulee uimaan vanhempana. Koira, joka haluaa noutaa, menee noutoesineen perässä veteenkin.

Vaikka vesinoudot onnistuvat hyvin, nuoren koiran kanssa ei tulisi lähteä metsästämään liian vaativiin olosuhteisiin. Kovassa aallokossa uiminen ja liukkailta kallioilta veteen laskeutuminen tai sieltä nouseminen ovat asioita, joihin kannattaa totutella vähitellen.

– Jos koira menee paniikkiin, pahimmillaan se voi vaikuttaa niin, ettei se halua enää noutaa vedestä. Jos on kovin aallokkoista, nuorelle koiralle voi olla viisasta ampua yksi lintu kerrallaan. Kun se on noutanut vedestä yhden linnun, sille voidaan ampua seuraava, neuvoo Fontell.

Liian vaikeat tehtävä turhauttavat koiria ja vievät niiden itseluottamusta. Treenaamisessa ja metsästyksen alkuvaiheessa pennulle ja nuorelle koiralle tulee antaa onnistumismahdollisuuksia.