Kaupunkielämää metsästyskoiran kanssa

Rotuominaisuudet rajaavat

Vaikka poikkeustapauksiakin on, tietyt rodut eivät sovellu esimerkiksi kerrostaloon, tai ainakin niiden ominaisuudet aiheuttavat suuria haasteita. Geneettiset taipumukset ohjaavat koiran käytöstä, eikä niitä aina taitavalla koulutustyölläkään muuteta.

Valitsemalla rodun jolla on taipumusta käytökseen joka ei sovi kaupunkiin ottaa aina suuren riskin. Jos valitsee kerrostaloyksiöön paksuturkkisen koiran, joka viihtyy ulkotarhassa, tai haukkuvan suomenpystykorvan, ei petaa itselleen tai koiralleen helppoa tulevaisuutta. Lisäksi voimakkaalle metsästysvietille on tarjottava säännöllistä purkautumistietä, jotta koira voi hyvin eikä ongelmia synny esimerkiksi turhautumiseen liittyvän käytöksen vuoksi. Metsästyskoiraa ei koskaan tule hankkia sohvaperunaksi vaan aina tarpeeseen ja työhön.

Järkevä rotuvalinta on realismia

On rotuja, jotka voivat soveltua samaan aikaan kaupunkielämään ja metsästämiseen. On muistettava, että rodun sisällä on aina hajontaa eikä jokainen rodun yksilö ole automaattisesti tietynlainen. Lisäksi osassa rotuja on erikseen osattava etsiä metsästävää linjaa. Esimerkiksi labradorinnoutaja on voimakkaasti jakautunut käyttö- ja näyttölinjoihin. 

Perussääntönä rotuvalintaa tehdessä voi ajatella, että jos rotu toimii metsällä ihmisen kanssa läheisessä yhteistyössä, on siihen jalostettu ihmissosiaalisuutta ja koulutettavuutta. Nämä rodut ovat usein myös liikunnan tarpeeltaan maltillisempia, kuin rodut, jotka juoksevat vaikka koko päivän itsenäisesti metsässä etsien riistaa. Haukkuvien rotujen osalta on hyvä muistaa, että kerrostaloon se ei ehkä sovi, sillä haukkumista voi olla erittäin haastava kitkeä kouluttamalla koirasta pois.

Rotua valitessa on muistettava, että rotumääritelmä on kuvaus ihanneyksilöstä, ei rodun kaikkien yksilöiden kuvaus. Rotuun tutustutaan tapaamalla erilaisissa paikoissa useita eri ikäisiä narttuja ja uroksia sekä jututtamalla useampia rodun kasvattajia ja harrastajia. On myös suureksi hyödyksi, jos löytää juuri niitä rodun yksilöitä, jotka ovat samankaltaisessa käytössä ja elävät samanlaisessa asumisympäristössä kuin mihin itse koiraa suunnittelee.

Kouluttaminen kaupungissa on vaikeampaa

Koira voi oppia, että tutka ja huomioliivi merkitsee metsälle lähtöä ja tavallinen panta ja hihna tavallista lenkkeilyä. Koira voi sopeutua erilaisiin asioihin ja oppia vaikka mitä. Sopeutumiskyky ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että maastoon on kaupungista lähdettävä pitkänkin matkan päähän.

Välimatkojen vuoksi voi lopulta olla aika rajallista, milloin metsälle pääsee. Myös metsästysseuraan pääsy voi olla vaikeampaa kaupunkiasujalle. Tähän tosin auttaa, kun rohkeasti ja pyyteettömästi tarjoaa apua metsästysseuralle sekä suorittaa metsästäjätutkinnon jo etukäteen.

Joidenkin rotujen koulutus vaatii sitä, että vietetään paljon aikaa metsässä pennusta asti. Näin koira hakeutuu itse mielenkiintoisten hajujen perässä ja viettien vetämänä riistalle ja alkaa haukkua sitä. Koira oppii metsästämään tutustumalla itse riistan ominaisuuksiin ja oppii vaikkapa sen, miten lähelle voi lintua mennä ennen kuin se kaikkoaa. Tällainen harjoittelu voi olla hankala järjestää kaupungissa.

Koirapuistot eivät yleensä ole riittävän suuria metsästyskoiran liikunnan tarpeen tyydyttämiseen.  Metsälle on päästävä myös harjoittelemaan tiheään, jotta koira oppii. Omistajankin tulisi nähdä koiraansa paljon tositilanteissa, jotta osaa lukea sitä oikein.

Irtipääsy on kaupungissa iso riski, sillä vaikka metsästyskoirallekin voi onnistuneesti kouluttaa luoksetulon on kaupunkiympäristössä hajujen ja saaliin perään sinkoava koira suuremmassa vaarassa kuin millään suurpetoalueella.

Kaupunkielämä on osa monen koiran elämää

Kaupungissa asuvalle koiralle on pakko opettaa hihnakäytöstä ja muita koiran perustaitoja. Vaatimustaso monessa asiassa onkin aivan erilainen sellaiselle koiralle, joka asuu kaupungissa kuin koiralle, joka asuu maaseudulla. Tämä vaatimustaso on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena, sillä asuinpaikasta riippumatta koiran tulisi osata perusasiat.

Kaupungissa ne on pakko opettaa, muuten koiran kanssa ei voi lähteä edes iltakävelylle. Kaupunkilaiskoira myös usein sosiaalistuu tehokkaammin niin ympäristöön, ihmisiin kuin muihin koiriin ja sietää siksi esimerkiksi vieraat koirat tai stressin metsästystilanteessakin paremmin.

Ihminen on aina hyvinvoinnin takana

Moni metsästyskoira on asuinpaikastaan riippumatta suurimman osan ajastaan seurakoira. Metsästyskoiran hyvinvointia määrittelee se mitä sille tarjotaan ja mitä se tekee, ei niinkään se missä se nukkuu. Kaupunkiympäristö ei tee koiraa automaattisesti onnettomaksi yhtään sen enempää kuin maalla asuminen tekisi koiraa automaattisesti onnelliseksi. Ihmiseltä menestyksekäs metsästyskoiran pito kerrostalossa ja kaupunkiympäristössä vaatii sen sijaan paljon ja automaattisesti ei saa mitään. Ihminen on jokaisen metsästyskoiran hyvinvoinnin takana, asuivat ne missä hyvänsä.