Metsästyskoira, jolle on opetettu rauhoittumista ja malttia, ei kuluta voimiaan loppuun kohkaamalla, ja kestää arjen tylsemmätkin hetket hermostumatta. Jahdissa se kykenee parhaimmassa tapauksessa itse säätelemään toimintaansa, eikä ylitä omia rajoja ja ajaudu vaaraan.
Vain rauhallinen koira oppii
Maltin opettaminen on erityisen tärkeää työkäytössä olevalle koiralle, jolle halutaan suoritusvarmuutta. Lisäksi tylsyyden sietäminen ja rauhoittumisen taito tuo päivittäiseen elämään valtavasti hyötyjä ja tekee arjesta sujuvaa.
Intoa ja iloa saa toki kaikissa koirissa näkyä, mutta turhautumista ja liiallista kiihtymystä ei pidä sekoittaa näihin. Vaikka itseä ei koiran kiihtymys edes haittaisi, se voi olla haitaksi paitsi oppimiselle myös koiran terveydelle. Kaikki voimakkaat tunnetilat kasvattavat stressiä ja koiran elimistö reagoi siihen.
Varsinkin tunnetilan toistuessa usein tai sen jatkuessa pitkään, voi koira olla jopa kroonisessa stressitilassa. Metsästyskoira kiihtyy joka tapauksessa enemmän tai vähemmän metsästystilanteessa, mutta sietää senkin paremmin, kun on muuten tasapainossa.
Pelkästään se, että koira osaa olla paikallaan ei riitä. Tärkeintä on seurata koiran tunnetilaa. Rauhallisuus ei ole vinkumista, säntäilyä ja heilumista, eikä myöskään käskyn alla istumisen suorittamista, vaan ihan vaan olemista. Asettumista aloilleen ja tilanteen tarkkailua kaikessa rauhassa, maltilla.
Tällaisia hetkiä pitäisi olla jokaisella koiralla päivittäin ja jos niitä ei ole, on koiraa koulutettava olemaan tekemättä mitään. Vain rauhallinen koira oppii ja on sitten ohjattavissa sekä toimintakykyinen.
- Pysähtele hihnalenkeillä ilman syytä, aluksi pieneksi toviksi ja pikkuhiljaa pidentäen aikaa. Lähde uudelleen liikkeelle, kun koira on rauhallinen, mutta ennen kuin se muuttuu levottomaksi.
- Opeta, että vain hetken rauhallisena oltuaan pääsee ovesta ulos. Pidennä odottamisen aikaa pikkuhiljaa. Toimi samoin autosta pääsyn ja autoon menon kanssa.
- Ota koira usein syliin tai viereen ja pidä pieni hetki lempeästi kiinni. Palkitse koira aina kun kutsut sitä luo, jotta luoksetulo ei kärsi. Jos harjoitus muuttuu painiksi, vaadit liikaa, lyhennä aikaa.
- Kiinnitä huomiota koiran ruokailuun, ruokinnalla vaikutetaan viretasoon. Harkitse kipporuokinnan vähentämistä.
- Aina kun koira asettuu lepäämään voit nimetä käytöksen. Useiden toistojen jälkeen voitkin ehkä käyttää vihjesanaa menestyksellä tilanteessa, jossa toivot koiran rauhoittuvan.
Tylsät hetket kasvattavat malttia
Malttia ei voi opettaa tilanteessa, jossa koira on jo valmiiksi ylikierroksilla, koska muuten lisätään vain turhautumista. Koira harvemmin käskyttämälläkään saavuttaa oikeaa tunnetilaa, se ehkä vain pelästyy ja stressaantuu lisää. Opettamisen tulee tapahtua ensin tavallisen arjen helpommissa tilanteissa, ennen kuin voi ajatellakaan kokeilevansa koiran osaamista kun se on oikeasti kiihdyttävässä tilanteessa.
Hihnalenkeillä voi pysähdellä muuten vaan ja pitää ”tylsää” pienen hetken, ennen kuin matka jatkuu. Näitä pysähtelyjä voi olla useampia pitkin lenkkiä. Koiran voi ottaa lyhyemmälle hihnalle, jotta se ei viihdytä itseään tekemisillä, mutta sille ei anneta käskyjä. Koiran annetaan itse oivaltaa, että vain rauhoittumalla matka jatkuu. Itse pitää olla tietysti rauhallisena ja vaikka huokaista syvään ja haukotella. Nämä ovat signaaleja, joita koirakin käyttää rentoutuessaan tai rauhoittuessaan. Koira voi seisoa tai istahtaa, oleellista on tarkkailla koiran tunnetilaa, ei asentoa. Matka jatkuu aluksi jo parin sekunnin kuluttua. Aikaa voi pidentää koiran taitojen lisääntyessä. Aikaa ja pysähtelypaikkoja kannattaa vaihdella, jotta koira ei opi ennakoimaan.
Kaikki ovet ja vaikkapa autosta pois pääsy ovat tilaisuuksia kouluttaa koiraa rauhoittumiseen. Jos koira jo ovilla ulisee ja hyörii, on muistettava, että taidon ollessa hutera ja tilanteen vaikea, voi riittää pienikin rauhoittuminen – vaikkapa tauko ulinassa tai sekunnin paikallaan olo. Pikkuhiljaa voi vaatia enemmän muistaen, että liian nopea tehtävän vaikeuttaminen on yleisin virhe koiran kouluttamisessa. Samalla on hyvä miettiä, onko jossain helpompi aika ja paikka, josta treenin voisi aloittaa. Ehkäpä ulkoilun jälkeen on hyvä hetki harjoitella ulosmenoa erikseen, kun koira on jo käynyt lenkillä purkamassa pahimmat energiat?
Kun koira missä tahansa asettuu lepäämään rauhallisena, sen voi nimetä ja sanoa vaikka ”levätään”. Toistaen tätä useita kertoja eri paikoissa onkin pian nimetty haluttu käytös, ja koira saattaa helpostikin asettua lepäämään kuullessaan vihjesanan. Suureksi hyödyksi tässä on myös se, että tunnetila on varmasti oikea, sillä rauhoittuminen ei ole temppu vaan tunnetila.
Viritä oikealle taajuudelle
Metsästyskauden ulkopuolella moni aktiivinen koira kaipaa lisää tekemistä, ja kauden aikana työn vastapainoksi stressiä ja jännitystä purkavaa rauhoittavaa tekemistä.
Kipporuokinta ei ole koiralle lajityypillistä. Ruokintatavan vaihto onkin helpoin tapa parantaa koiran elämänlaatua sekä vaikuttaa sen pitkäkestoiseen vire- ja tunnetilaan. Koira voi etsiä ruokansa, tai kaluta, jyrsiä, riipiä ja raastaa ruokansa erilaisista aktivointivirikkeistä.
Oikeanlaiset ruokavirikkeet laskevat stressitasoja ja rauhoittavat koiraa. Tällaiselle koiralle on taas piirun verran helpompi opettaa rauhoittumista haastavammassakin tilanteessa.
- Raakaruoka, märkäruoka tai turvotetut nappulat Kong-leluun tai nuolumattoon.
- Nappulat etsitään nurmikolta, hangesta, olohuoneen lattialta tai vaikka pyyhekasan seasta. Metsässä herkkuja voi piilottaa myös vaikka puun runkoon, oksille, kivien ja kantojen päälle.
- Kaluaminen. Purtavissa kannattaa pyrkiä monipuolisuuteen ja tarkistaa sopivuus omalle koiralle.
Lisää vinkkejä www.minimuutti.com
