Sohvaperunasta metsästyskuntoon

Metsästyslain mukainen koirien kiinnipitoaika alkoi koko maassa 1. maaliskuuta. Koirat on siis pidettävä kytkettyinä aina elokuun 19. päivään asti, jotta luonnoneläimillä on rauha pesiä ja kasvattaa poikasia. Kiinnipitoaika ei ole kuitenkaan syy antaa koiran – eikä koiranomistajan – muuttua sohvaperunaksi.

− Jotta koira olisi hyvässä kunnossa metsästyskauden alussa, se tarvitsee säännöllistä liikuntaa myös keväällä ja kesällä. Silloin tällöin vieläkin törmää siihen, että koiraa pidetään ympäri vuoden häkissä ja syksyllä sitten ihmetellään, kun koira ei jaksa juosta, eikä toimi kuten pitäisi, Jenna Kanko huokaa.

Liikuntamuoto koiran ja omistajan mieltymysten mukaan

− Koiran liikuntamuoto kannattaa valita niin, että se sopii paitsi koiralle myös koiran omistajalle. Esimerkiksi ravaamaan pyörän vierellä on koiralle hyvää liikuntaa, jossa se pysyy koko ajan peruskestävyysalueella. Jos ei itse ole pyöräilyhenkinen, koiran kanssa voi lähteä vaikka vaeltamaan. Myös veneen vierellä uittaminen on koiralle hyvä liikuntamuoto.  Kaikki uudet lajit kuitenkin kannattaa aloittaa varovasti. Jos heti alkuun pyöräilee koiran kanssa 20 kilometrin lenkin, koiralle tulee kipuja – ihan kuten ihmisellekin.

Jenna Kanko suosittelee kaikille koirille vetolajeja, sillä ne kehittävät koiran kuntoa tehokkaasti.

−Vetolajeissa mennään maksimaaliselle suorituskyvylle. Se on hyvä treeniä kaikenlaisille koiralle. Ihan minkä ikäisen koiran tahansa voi opettaa vetämään. Ensin tietysti harjoitellaan lyhyellä suoralla, jotta koira oppii menemään eteenpäin. Monet rodut, kuten saksanseisojat, irtoavat eteenpäin luonnostaan, mutta lelu- tai ruokapalkka motivoi lähes kaikkia koiria.  

Mitään tiettyä treenimäärää ei Jenna Kanko lähde suosittelemaan.  

−Kaikki riippuu siitä, onko koira ollut kotikoirana vai onko sillä jo vahva peruskunto. Sohvaperunan liikuttamiseen riittää kahdesta-neljään treenikertaa viikossa. Pikkuhiljaa treenejä voi pidentää ja tehostaa, sillä mitä enemmän koira liikkuu, sitä tehokkaammin kunto nousee ja koiran palautumiskyky nopeutuu. Monesti esimerkiksi pyöreässä kunnossa oleva ajokoira jaksaa juosta vähemmän kuin vaikkapa beagle, jolla on kova peruskunto. Kankon omien koirien tyypillinen lenkin pituus on 15–20 kilometriä.

Tunne koirasi!

Piippuun koiraa ei kuitenkaan treeneissä kannata ajaa, sillä siitä on koiralle enemmän haittaa kuin hyötyä. Pahimmassa tapauksessa koiran kunto vain rapistuu. Myös koira voi ajautua ylikuormitustilaan liian rajun treenaamisen takia.

−Koirasta kyllä näkee, jos lenkki on liian raskas. Jos koira himmailee tai sen hengittäminen muuttuu kiivaaksi läähätykseksi, on etenkin kesällä vaarana ylikuumeneminen. Etenkin hirvikoirilla, joilla on paksu karva, kannattaa kesällä varoa lämpöhalvausta.  Kuumilla keleillä kannattaakin koiraa mieluummin uittaa, Jenna vinkkaa.

−Jos koira ei jaksa tehdä mitään kotona, makoilee, eikä ole innostunut mistään, on asiaa selvitettävä. Oman koiran tunteminen on tärkeää. Tulee muistaa, että myös koirilla pitää olla lepopäiviä, jolloin tehdään vain lyhyitä hihnalenkkejä ja mahdollisesti hoidetaan lihaksia. 

Ravintoasiat kuntoon

Jenna Kanko muistuttaa, että koiran kunnon ylläpidossa auttaa hyvä ravinto. Ravinto on tärkeää, sillä se auttaa palautumiseen ja lihasten ja kunnon kehittymiseen.

Koirien kanssa pitää huolehtia siitä, että juuri ennen rankkaa treeniä tai metsästyspäivää ei syödä suuria aterioita. Jos koira lähtee metsälle tyhjällä mahalla, se toimii paremmin.  Raju liikunta ennen ja jälkeen ruokinnan saattaa myös lisätä riskiä saada mahalaukun kiertymä. Koira tulisikin ruokkia viimeistään kolme tuntia ennen kuin koira lähtee suoritukseensa, sillä siinä ajassa ruoka ehtii imeytyä.

−Tärkeää on panostaa koiran ruokintaan jo ennen metsäpäiviä ja muistaa juottaa kunnolla vaikkapa jänisajossa olevaa koiraa. Veteen voi sekoittaa vaikka kissanruokaa, jotta siitä tulee koiraa houkutteleva makuvesi. Nestettäkin tulee mieluummin antaa usein pienissä erissä kuin litra kerralla. Liika juottaminen ei ole hyvästä, sillä se huuhtelee hyvät hivenaineet pois suolistosta.

Tärkeintä kaikessa on kuitenkin aina koiran ja isännän tai emännän suhde. Kun koiran kanssa löytää yhteisen sävelen ja luottamuksen, koira antaa kaikkensa ja painaa myös metsässä täysillä.