Kansalliskoiramme suomenpystykorva on viidestä suomalaisesta koirarodusta vanhin. Sen ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1892. Alun perin kaiken riistan metsästykseen käytetyn koiran jalostuksen tavoitteeksi tuli saada siitä hyvä puuhun haukkuva lintukoira.
Nykyään koiraa käytetäänkin pääosin metsäkanalintujen metsästykseen.
Mettäkoira tarvitsee paljon mettää
Jo pienenä metsästyskoiran pitäisi päästä paljon metsään. Hajuihin ja ääniin tutustumisen lisäksi siellä opetellaan itseluottamusta.
– Kun pentu lähtee hajujen perässä vähän kauemmas, omistajan tulee jäädä paikoilleen. Matkaa jatketaan eteenpäin vasta, kun koira on palannut jälkiään pitkin ihmisen luokse. Koira oppii luottamaan, että omistaja löytyy aina, neuvoo Pystykorva-lehden toimittaja Heidi Lahtinen.
Joidenkin mielestä metsästyskoiran pentu oppii nopeammin, jos se laitetaan kokeneemman koiran matkaan. Näin se voikin uskaltautua pidemmälle, mutta itsenäisyyttä tällainen ei opeta.
Pennun pitää oppia asiat itse
– Pennun pitää oppia asiat itse. Vaarana toisen koiran mukaan laittamisessa on myös, että se jää vanhemmasta jälkeen, eikä enää osaa takaisin omistajansa luokse. Tällainen kokemus voi tehdä siitä epävarman, Lahtinen kertoo. Jos pentu eksyy tai hätääntyy, sille voi antaa vinkin omistajan lähellä olosta vaikka risua rasauttamalla.
Vaikka pystykorvan kuuluu aikuisena työskennellä itsenäisesti, sille on luonteenomaista pitää säännöllistä yhteyttä emäntäänsä tai isäntäänsä. Ihanteellisimmillaan koira käy 5–15 minuutin välein tarkistamassa, mihin suuntaan edetään. Myös metsästäjän edellä ja sivuilla risteilevä hakukuvio on ominaista tälle koiralle. Työskentely ei kehity, jos kuljetaan teitä ja polkuja pitkin. Nuoren koiran pitää saada mahdollisuus tutustua erilaisiin maastoihin. Tutuissakin maastoissa kannattaa vaihdella reittejä.
Pentu on hyvä totuttaa laukauksiin lenkkeilemällä ampumaradan läheisyydessä tai pyytämällä jotain kaveria ampumaan lähistöllä.
– Tärkeintä on, ettei itse kiinnitä laukauksiin mitään huomiota. Pentua ei tarvitse kehua, ollaan vaan kuin ei mitään kummallista tapahtuisi, neuvoo Lahtinen.
Luoksetuloa ja autossa kulkemista harjoitellaan
Ehdottoman luoksetulokutsun opettaminen voi pelastaa koiran hengen. Se myös sujuvoittaa arkea.
– Pennulle opetetaan, ettei luoksetulo tarkoita aina kiinniottoa. Metsässä sitä kannattaa välillä kutsua luokse, rapsutella ja päästää takaisin juoksentelemaan, Lahtinen jatkaa.
Autolla kulkemista ja sinne tulemista myös treenataan. Uhmaikäistä koiraa voi olla vaikea saada kytkettyä metsässä autolle saavuttaessa. Periksi ei kuitenkaan saa antaa, sillä jokainen ”hävitty taistelu” vaikeuttaa kytkemistä seuraavalla kerralla. Koiran voi esimerkiksi kytkeä hyvissä ajoin ennen autoa ja palkita parhailla herkuilla, kun tässä on onnistuttu.
Koskaan ei pitäisi myöskään lähteä ajamaan autolla, jotta koira hädissään lähtisi sen perään. Jos koira voi autossa pahoin ja jännittää siksi autoon tuloa, kannattaa vaivaa lääkitä eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Kun koira huomaa olonsa parantuneen, se usein rentoutuu eikä lääkitystäkään pian enää tarvita.
Häkkiin kannattaa totuttaa pienestä pitäen, sillä tämä turvakoti on myöhemmin helppo ottaa mukaan esimerkiksi näyttelyihin tai kokeisiin. Kotona häkin portti pidetään aina auki, jotta koira voi itsenäisesti tulla ja mennä sinne.
Ensimmäiset pudotukset
Joidenkin mielestä koiralle voi ampua ensimmäisen linnun, vaikka se ei haukkuisi sitä. Toisista taas merkinnän tulee olla tarkka jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Lahtinen suosittelee pennunomistajaa pohtimaan aina, millainen koiran halutaan olevan aikuisena.
– Jos pennulle ammutaan lintuja epätarkoista merkinnöistä, siitä tulee helposti kyselevä ja merkinnöissään huolimaton. Ennen laukaisua pennun olisi oltava jyvällä siitä, missä lintu istuu, ja ihanteellista olisi, että jo ensimmäisellä kerralla pentu sanoisi edes kerran ”hau” ennen kuin lintu ammutaan. Näin se hoksaa parhaiten yhteyden linnun löytämisen, haukkumisen, laukauksen ja linnun putoamisen välillä. Lentoon tai maahan pystykorvalle ei ammuta koskaan.
Kannattaako pennulle etsiä poikueita vai aikuisia lintuja, ei ole yksiselitteistä. Koiran on vaikeampi paikantaa heikosti haiseva poikalintu kuin voimakkaampihajuinen ja ääntelevä aikuinen lintu. Poikueessa emo kiinnittää koiran huomion helposti itseensä, mutta poikueestaan huolehtivan emolinnun ampuminen ei ole viisasta. Toisaalta poikaset ovat usein tyhmempiä ja ”kesympiä” kuin arat aikuiset.
Koulutusvaiheessa toisto on tärkeää
Entä jos koira keskeyttää haukun ja palaa ihmisen luo? Lahtisen mukaan tämä on kokemattomalle koiralle ihan normaalia.
– Jos koira ei kannustuksesta huolimatta mene takaisin, ohjaajan tulisi mennä tarkistamaan tilanne yhdessä koiran kanssa. Jos lintu siinä sitten karkkoaa, ainakin koira hoksaa, että sen nokka oli epäilyksestä huolimatta oikeassa.
Koulutusvaiheessa toisto on tärkeää. Ihanteellista olisi, jos nuorelle koiralle saataisiin useampi hyvään merkintään tapahtunut pudotus. Huono lintukanta ja lyhyt kausi asettavat omat rajoituksensa. Jos tilanteita ei synny tarpeeksi, voidaan kokeilla fasaanikoulutusta esimerkiksi omille metsästysmaille ostetuilla linnuilla. Fasaanin metsästysaika on syyskuun alusta helmikuun loppuun, ja nuoret linnut ovat pystykorvalle hyviä opetuslintuja.
Katso video: suomenpystykorva tositoimissa
Metsäkaveria valittaessa on hyvä miettiä, mitä oikeastaan haluaa. Onko sukupuolella väliä? Kiinnostaako kasvattajaksi ryhtyminen? Mihin käyttötarkoitukseen koiraa haetaan?
Suomenpystykorvalla ei ole erikseen näyttely- ja käyttölinjaa eivätkä lintu- ja hirvilinjat ole eriytyneet toisistaan. Samassa pentueessa saattaa olla sekä hirvellä että linnulla pelaavia yksilöitä riippumatta siitä, millaisia taipumuksia niiden vanhemmilla on.
– Hirviverisiä pystykorvia on suhteellisen paljon. Niistä ei aina tiedetä, jos omistajat eivät käy kokeissa. Toisaalta monikäyttöisyys on pystykorvilla niin pinnassa, että lopputulos riippuu paljon siitä, mihin koiraa ohjataan, kertoo Lahtinen.
Suomenpystykorvia käytetään myös pienpetojen ja sorsien metsästyksessä. Joillekin on ammuttu myös karhuja. Monikäyttöisen suomenpystykorvan kausi on siis aika pitkä. Se voi alkaa jo elokuun 20. päivänä ja jatkua aina maaliskuun loppuun saakka, jos koiraa käytetään näätäjahdeissa.
Suomenpystykorvia käytetään myös pienpetojen ja sorsien metsästyksessä
Jos pystykorvalla halutaan saada metsäkanalintujen lisäksi muutakin riistaa, linnunmetsästys kannattaa opettaa sille ensin. Erityisesti suurriista kiihottaa koiraa niin, että lintu saattaa jäädä helposti kakkoseksi.
Tietoa kasvattajista voi kysyä Suomen Pystykorvajärjestön pentuvälityksestä ja tutuilta pystykorvaharrastajilta.
– Pennun sukulaisiinkin kannattaa tutustua, vinkkaa Lahtinen.
Lähde: Pennusta metsästyskoiraksi. Suomen Pystykorvajärjestön Pennunottajan opas. (Suomenpystykorvan sekä myös karjalankarhukoiran ja pohjanpystykorvan omistajat voivat tilata oppaan ilmaiseksi osoitteesta: toimitus <ät> spj <piste> fi)
