Vesikoirien ryhmään kuuluu vanhoja rotuja, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut vesiriistaan painottuva metsästys tai esimerkiksi kalastajan avustaminen. Useat näistä roduista ovat Suomessa ja myös maailmalla melko harvalukuisia. Monilla metsästystaipumukset ovat kuitenkin säilyneet, ja näiden rotujen edustajia käytetäänkin jonkin verran edelleen metsällä – tosia enemmän ja toisia vähemmän.
Alun perin erityisesti metsästystarkoitukseen jalostettuja vesikoiria ovat esimerkiksi barbet, irlanninvesispanieli, amerikanvesispanieli ja friisinvesikoira. Näiltä roduilta vaaditaankin yhä muotovalionarvon saavuttamiseksi käyttökoetulos. Metsästäviä yksilöitä löytyy myös esimerkiksi espanjanvesikoirista.
Kiharaista metsästyskaveria harkitsevan on kuitenkin hyvä muistaa, että roduilla, joiden pääasiallinen jalostustavoite ei ole enää metsästyskäyttö, voi olla metsästystaipumuksen suhteen suurta vaihtelua yksilöiden välillä.
Barbet on kylmänkestävä uimari
Yksi vesikoirien ryhmään kuuluva rotu on barbet, joka on alkuperältään ranskalainen vesilintujen metsästyksessä käytettävä koira. Rotua rekisteröidään Suomessa vuosittain sadan molemmin puolin.
Sipoossa asuva Paula Horne metsästi aikaisemmin espanjanvesikoiran kanssa, mutta hän halusi koiran, joka olisi enemmän jalostettu juuri metsästystä varten. Hornen mukaan barbet toimii ylösajavana lintukoirana, joka myös noutaa riistaa. Osalla on taipumusta seisontaan tai työskentelyyn karkottavana koirana jänisjahdissa tai kaurismetsällä.
Hornen mukaan noin neljäsosa rodun yksilöistä Suomessa on aktiivisesti metsästyskäytössä.
– Barbet on itsenäinen mutta miellyttämisenhaluinen koira. Kouluttamisessa sen kanssa täytyy olla maltillinen, koska se kyllästyy toistoihin monia muita rotuja helpommin, kuvailee Horne, joka myös kasvattaa rotua.
Horne hankki ensimmäisen barbetinsa vuonna 2006. Rodun erikoisominaisuus on lämmittävä turkki, joka erottaa sen monesta muusta vedestä noutavasta lintukoirasta.
– Turkki on villava ja pitää koiraa lämpimänä viileissäkin vesissä. Ylipäätään kylmänkestävyys on tämän rodun vahvuus. Se on myös tehokas uimari isoine tassuineen, joiden varvasvälien nahka saa tassut muistuttamaan räpylää.
Metsästyksen lisäksi Hornen barbetit ovat mukana SRVA-toiminnassa. Rotu, jonka nimikin kuulostaa kummalliselta ja joka ulkonäöltään poikkeaa tutuista virka-apuroduista, on otettu tehtäväkentällä vastaan positiivisesti.
– Viimeistään silloin, kun pörröinen koira löytää haavoittuneen hirven usean kilometrin päästä, on vastaanotto ollut hyväksyvää. Etenkin Etelä-Suomen rikkonaisilla alueilla jäljestystilanteet tehdään liinassa ja barbet soveltuu tähän käyttöön hyvin, Horne toteaa.
Kotioloissa barbet on rauhallinen tarkkailija.
– Barbet sopii perheelle, jossa koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti myös metsästyskauden ulkopuolella. Kotikoirana se on äärimmäisen helppo ja vähäeleinen. Rotu sopii hyvin moneen erilaiseen harrastukseen, Horne kuvailee.
Haulikkoa vanhempi irlanninvesispanieli
Irlanninvesispanieli avusti metsästäjää saaliin saamisessa jopa ennen kuin haulikko keksittiin. Se on vanha rotu, josta rotumääritelmän mukaan on viitteitä jo 1600-luvulta. Rodun omalaatuinen piirre on niin sanottu rotanhäntä, joka on tyvestään kiharoiden peitossa, mutta muutoin lyhytkarvainen. Ruskea karvapeite on häntää, naamaa ja kaulaa lukuun ottamatta kihara ja öljyinen.
Rotua yli 20 vuotta kasvattanut Sari Vottonen sanookin, että vesi valuu koiran turkista kuin hanhen selästä.
– Turkki kuivaa nopeasti. Toki se vaatii säännöllistä hoitamista, ja usein etenkin näyttelyissä käyvän koiran turkki leikataan lyhyeksi metsästyskauden ajaksi, Vottonen kertoo.
Hänellä on kokemusta useista eri metsästyskoiraroduista seisojista ajaviin, mäyräkoiriin ja pystykorviin. Ensimmäisen irlanninvesispanielinsa hän hankki vuonna 1992. Rotuvalintaan vaikuttivat monipuolisuus erilaisiin harrastuksiin ja koulutettavuus moneen perinteiseen metsästyskoirarotuun verrattuna.
– Halusin muun muassa noutavan koiran, jonka kanssa voi edetä hieman seisojaa kevyemmällä kouluttamisella toimivaksi metsästyskoiraksi.
Metsästyskoirakokeiden ylituomarina toimiva Vottonen sanoo, että irlanninvesispanielit ovat opettaneet hänelle muita rotuja enemmän koiran kouluttamisesta.
– Se on koko perheen koira, mutta metsällä yhden ihmisen koira, joka saattaa toimia parhaiten juuri silloin, kun sitä vähiten odotat. Väkipakolla sitä ei voi kouluttaa. Se tylsistyy jatkuvilla samanlaisilla toistoilla, mutta se on älykäs ja oppii uudet asiat nopeasti, välillä liiankin nopeasti. Samalla se on sellainen koiraperheen klovni.
Vahva rakenne sopii vaikeaan maastoon
Rotumääritelmän mukaan irlanninvesispanieli soveltuu hyvin lähes kaikkeen metsästykseen. Se ajaa riistan liikkeelle ja saattaa seisoa sille. Se myös noutaa halukkaasti vaikeissakin maastoissa. Vottonen toteaakin rodun vahvuudeksi taidon käyttää erinomaista hajuaistia ja vahvan rakenteen.
– Runko on tynnyrimäinen kuin veneen runko. Koira ei ole nopea, mutta se on kestävä ja jaksaa työskennellä vaikeissakin olosuhteissa. Se on aina valmis lähtemään töihin kuin iloinen partiopoika, kuvailee Vottonen rotuaan.
Suomessa irlanninvesispanieleita on viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteröity vuosittain 10–20 yksilöä, mutta viime vuonna vain yksi ainoa tuontikoira. Rotu on harvinainen koko maailmassa.
Vottonen muistuttaa, että samankaan pentueen kaikista yksilöistä ei ole metsästyskäyttöön. Tarvitaan osaava kasvattaja, joka valitsee lupaavan pennun.
– Irlanninvesispanieleista löytyy toimivia metsästyskoiria ja samat yksilöt voivat olla näyttelyissä vaikka maailmanvoittajia. Nämä eivät siis ole jakautuneet näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin.
– Näitä menee usein perheisiin, joissa joku harrastaa metsästystä ja joku jotain muuta. Rotu on aktiivinen ja se sopii monen lajin harrastamiseen. Muotovalion arvoon vaaditaan käyttötulos, ja rodulla onkin tuloksia ja valionarvoja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta ympäri Pohjoismaita, Vottonen sanoo.
